Ekelinniemen kalliomaalaus ja riippumaton bongaus Puumalassa

Saimaa on hienoimpia melomismaisemia. Melojan silmää hivelevät suoraan vedestä nousevat jyrkät kalliot, karut luodot ja aavat selät. Kuikan huudot ja kaakkurin kätkätys tuo viestiä jostakin kaukaa kivikaudelta saakka. Ja kivikauden ihminen onkin aikoinaan päivittänyt sen aikakauden seinälleen: Puumalan vesillä on lukuisia kalliomaalauksia, joista uusin löytö on Katosselältä, Ekelinniemen länsirannalta. Se on seitsemäs Puumalasta löydetty maalaus, jonka lisäksi rantakallioissa on muutamia epämääräisiä punamultaläiskiä, jotka lienevät kuitenkin kiven luontaista väriä.

Elokuun ensimmäisen viikonlopun sää näytti suosivan melontaa. Ekelinniemen kalliomaalauksen bongauksen lisäksi meillä oli toinenkin tavoite: kokeilla Hennessyn riippumattojen maastokelpoisuutta. Keväällä hankittuja hammockeja ei siihen asti ollut testattu oikeissa olosuhteissa. Riippumaton ja maalauksen bongausretken lähtöpaikaksi valittiin ennestään tuttu Vetotaipaleenkannas, jossa on yksi Puumalan kalliomaalaus.

Matkaa Ekelinniemeen on Vetotaipaleelta linnuntietä kaksi kilometriä, mutta vesimatka lisää siihen kilometrin. Reitti kulkee niemen pohjoispään ja Muikkusaarten välistä Ekelinsalmeen kohti Pientä Linnasaarta, jonka pohjoispään kohdalla maalauskallio on. Rantautumispaikka löytyi kallion lähettyviltä pienestä niemestä. Siellä on retkeilijöiden nuotiopaikka.

Maalauksen selvin kuva on äärivoin maalattu hirvieläin.

Maalauksen selvin kuva on äärivoin maalattu hirvieläin.

Iltapäivän aurinko paistoi kallioon ja teki siihen valokuvauksen kannalta ikäviä varjoja, joten parempien kuvien saamiseksi päätettiin leiriytyä nuotiopaikan lähettyville ja odottaa aamua. Mutta valoisaa oli vielä, joten jatkoimme melomista kohti Ekelinniemen itäpuolella olevaa Iso Luotolahtea, josta on löydetty mahdollinen punamultaläikkä.

Kallioista saa helposti mielikuvia ihmismäisistä piirteistä.

Kallioista saa helposti mielikuvia ihmismäisistä piirteistä.

Ekelinluhdan kiertämisen jälkeen ohitimme Housusaaren ja Oravasaaren. Mitä pohjoisemmaksi reitti johti, sitä komeimpia kallioita ilmestyi näkyviin lahden länsirannalla. Mutta punamultaläikkää ei vain löytynyt.

Aurinko alkoi olla jo huolestuttavan alhaalla, kun käännyimme palaamaan kohti viiden kilometrin päässä olevaa leiripaikkaa ja virittämään riippumattoja.

Hammockit viritettiin nuotiopaikan läheisyyteen.

Hammockit viritettiin nuotiopaikan läheisyyteen.

Olimme kokeilleet hammockin asentamista vain kerran aikaisemmin. Sen ja muutaman You Tube -opetusvideon perusteella virittäminen sujui hiukan kompastellen, mutta kuitenkin. Päivällä oli ollut 26 astetta lämmintä, joten arvelimme pärjäävämme riippumatoissa kesämakuupusseilla ilman hammockin alle viritettävää kuitutäytteistä quiltia, eräänlaista makuupussin puolikasta. Yöllä heräsimme kuitenkin epämiellyttäviin vilunväreisiin. Veden läheisyys teki ilmasta kostean ja kosteus nousi maasta riippumattoon. Piti hakea kajakeista quiltit peitoiksi.

Tim Hennessyn kehittämämiä riippumattoja on useita malleja. Kaikissa on vakioina kiinteä hyttysverkko ja riippumaton päälle asennettava sadesuoja. Suurin ero eri mallien välillä on riippumaton sisäänmenoaukon sijainnissa. Se on joko sivussa ja avautuu vetoketjulla tai pohjassa ja avautuu ja sulkeutuu tarralla. Meillä on tarramalliset. Kun riippumattoon istahtaa ja nostaa jalat sisään, paino napsauttaa tarra-aukon kiinni napakasti. Alle asennetavassa quiltissa on samanlainen aukko. Kokemuksen perusteella vaikuttaa siltä, että Suomen kesässä kannatta viltti virittää aina. Lämpöä voi sitten säädellä yläpuolisella peitteellä.

Auringonlasku Saimaalla - jokaisen vesilläliikkujan pakollinen kuva.

Auringonlasku Saimaalla – jokaisen vesilläliikkujan pakollinen kuva.

Elokuun alun kosteus oli melkoinen. Aamulla riippumattojen sadesuojat pisaroivat vettä. Kuivattelimme makuupussit, kuituviltit ja sadesuojat auringossa. Oli aivan tyyntä. Paluumatkalla saaret ja taivas näyttivät uppoavan syvälle Saimaaseen melkein pelottavan tuntuisesti. Tuntui, että kajakki voisi millä hetkellä tahansa lähteä alaspäin kohti ylösalaista maailmaa. Jostain tällaisesta kollektiivisesta kokemuksesta on varmaankin muodostunut ajatus alisesta, ylisestä ja keskimaailmasta. Samoin kuin saamelaisten uskomus saivojärvien pohjalla olevasta ylösalaisesta maailmasta.

Kuikka huusi meille kuin hyvästiksi jostakin Katosselän karujen kalliosaarten takaa. Ekelinniemen maalaus, ääriviivahirvi ja mahdolliset ihmishahmo ja venekuva on meille 126. bongaus.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6822094 E 586473

Kuvat ja Teksti Jukka Parkkinen ja Tuija Wetterstrand

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.