Luontomatkailijan Merikarvia, osa 2/2: Kräsooran lähiluontokohde johtaa esteettömälle laavulle ja Selkämeri-näköalan ääreen

Merikarvian keskustan pohjoispuolelta merenrannalta löytyy kunnan uusin retkeilypaikka, vuonna 2019 perustettu Kräsooran saaren esteetön lähiluontokohde. Perille pääsee joko maitse tai vesitse. Olen aiemmin suunnannut kohteeseen soutuveneellä tai kajakilla, mutta tällä kertaa hyppään polkupyörän selkään. Noin pari kilometriä kunnan keskustasta, Pohjoisen rantatien vasemmalta puolelta, löytyy kyltti ”Kräsoora 2,4 km”. 

P-alue kartalla (Kräsoorantie 243)

Reitti 400 m/suunta, josta esteetön osuus laavulle 200 m

Osa 1/2: Lankosken luontopolku

Hiekkatie pöllyää polkiessani kohti saareen johdattelevaa siltaa. Eriväriset ja runsaslukuiset niittykukat koristavat ojanpiennarta. Sydänkesän alkuilta tuoksuu koiranputkille. Nuuhkin tuota huumaavaa tuoksua, ja vedän keuhkoni täyteen mereltä hellästi puhaltavaa kesäilmaa. Voisipa tällaiset hetket sulloa pulloon ja avata pimeänä ja harmaana marraskuun päivänä!

Tie kaartaa vasemmalle ja havahdun siihen, että pienen matkan päässä keskellä tietä istua nököttää pitkäkorvainen kaveri. Peltojänis kuuntelee korvat höröllään ja tarkkailee ympäristöään kuin kivettyneenä, tummana patsaana. Taidan olla juuri tuulen alapuolella, sillä kestää tovin ennen kuin jänöjussi havaitsee minut ja loikkii tasajaloin pakoon minkä kintuistaan pääsee.

Jatkan polkemista verkkaiseen tahtiin. Ihastelen hiekkatien yllä lenteleviä lukuisia ilma-akrobaatteja, vantteria aitosudenkorentoja, niiden taidokkaita kaarevia, pyörähteleviä siiveniskuja, ja takaperinlentoja. Tiesitkö muuten, että nämä vanhan kansan mukaan vaarallisiksi pimeyden palvelijoiksi tai noidan värttinöiksi kutsutut siivekkäät ovat pallomme vanhimpia lentäviä hyönteisiä?

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja värjää kesäillan maiseman hehkuvan kullankeltaiseksi. Noin puolivälissä matkaa ylitän sillan, ja pysähdyn hetkeksi ihastelemaan Selkämeren kivikkoista ja aavaa maisemaa. Kyhmyjoutsenperhe on lähtenyt iltauinnilleen ja poseeraa nyt ylväänä ohikulkijoille rannan tuntumassa.

Hetkisen matkaa vielä, ja reittikyltit ohjaavat parkkipaikalle (os. Kräsoorantie 243) ja perille kohteeseen. Parkkipaikka ammottaa tyhjyyttään, eikä mistään kantaudu ihmisääniä. Talutan pyörän pienelle virkistysalueelle ja jätän kulkupelin nojaamaan laiturin kaiteen kylkeen. Aivan laiturin vieressä sijaitsevat laavukatos, esteetön huussi ja puuvaja. Kaikki tarvittava onnistuneeseen retkeilyyn siis!

Saaren pohjoisosan rannan luonnonsuojelualueelle päätyy lyhyt, 200 metrin pituinen luontopolku, joka ei ole esteetön. Kapea ja varjoinen polku alkaa keittokatoksen vasemmalta puolelta ja kiemurtelee metsän poikki rantaan. Polun vartta koristavat mustikan ja puolukan varvut sekä hennot vaaleanpunaiset vanamon kukinnot. Nälkäisten ja kiukkuisten hyttysten seurasta huolimatta tämä kesäinen kohtaaminen on pakko ikuistaa – niin herkän kauniita nuo metsiemme aarteet ovat!

Rantaniityllä heinäsirkat sirittävät äänekkäästi. Siro ja peloton västäräkki pomppii edessäni ja keikuttaa pitkää pyrstöään kuin johdattaen minut kivikkoisen rantaveden äärelle: ”Tsilip, tsilip – tätä tietä, tännepäin!” Eteeni avautuu maisema kivikkoisille luodoille ja avomerelle, joka jatkuu lähes kymmenen kilometriä aina Ouran saaristoon saakka. Ouran vanha luotsiasema on muuten mielenkiintoinen virkistys- ja matkailukohde – tutustu siihen tästä.

Ennen paluumatkaa istahdan hetkeksi laiturille ja kuuntelen ja katselen kesäillan merimaisemaa. Laiturin edessä lepää tyyni poukama. Tuuli soittaa lempeää lauluaan, rantavedessä huojuvat kaislat kohisevat tuulenvireen tahdissa. Kalatiirat huutavat kilpaa ja syöksysukeltavat pintavedessä uiskentelevia pikkukaloja. Vedenpinnan yllä lukuisat siniset ja ruskeat sudenkorennot toistavat lentonäytöstään kerta toisensa jälkeen. Taivas sisämaan puolella verhoutuu tummanpuhuviin pilviin, ja jossain kaukana kumahtelee ukkonen. Täällä meren äärellä aurinko kuitenkin porottaa yhä kuumasti. Jotain perää saattaa olla vanhassa sanonnassa: ”Merikarvialla on sata aurinkoista päivää enemmän kuin muualla”.

Huom: ”Alueella saa liikkua vain opastusviitoin merkityillä alueilla. Saaren pohjoiset ranta-alueet ovat luonnonsuojelualuetta. Saarella pesii paljon lintuja ja rantaniityt ovat haavoittuvaisia, minkä takia ulkoilu alueella on rajoitettu vain merkityille poluille.”

Merikarvia.fi

Lue myös

Kräsooran lähiluontokohde Merikarvian sivuilla

Sijainti: N=6874131.781, E=208766.835 (ETRS-TM35FIN)