Upea paikka katsella ja kuunnella kurkia ja joutsenia: Perniön Saarenjärvi on isojen kevätmuuttajien lepopaikka

— Älä ota sitä. Se on huono.

Perniön kirjaston virkailija taluttaa minut takaisin kirjahyllylle ja vaihtaa lintuoppaan toiseen. Otan lopulta kummatkin ja saan vinkin Raaseporin ja Salon rajalla sijaitsevasta Saarenjärvestä.

— Käyn siellä omaksi huvikseni kiikareiden kanssa joka päivä. Eilen näin haikaroita, joutsenia ja merikotkan.

Saarenjärvi on osa Kiskonjokea, joka on yksi eteläisen Suomen Natura 2000 -alueen arvokkaimpia vesistöjä. Pari kilometriä Kosken kylän jälkeen Kiskonjoki leviää järvimäiseksi 4 kilometrin pituiseksi suvannoksi. Saarenjärvi ja läheinen Vähäjärvi kuuluvat valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan.

Lintukirja ja eväät repussa päätin lähteä tutustumaan Saarenjärveen. Lintutuntemukseni ei ole paljonkaan nollan yläpuolella, mutta lintujen näkeminen ja kohtaaminen on aina yhtä pysähdyttävä elämys.

Järven lounaisessa päässä tie kulkee aivan rannassa ja järvelle näkee suoraan. Jäät ovat suurimmilta osin sulaneet ja sulassa uiskentelee sorsalintuja. Kun linnut pyrähtävät lentoon, hamuan lintukirjaa. Siitä ei ole kuitenkaan apua, koska minulla ei ole kiikareita.

Ympäristöhallinnon verkkopalvelu tietää kertoa, että valtalajeina ovat sinisorsa, telkkä ja haapana. Lisäksi tavataan puna- ja tukkasotka, tavi, silkkiuikku ja nokikana sekä lapasorsa.

Kotona tajuan nähneeni ainakin telkän.

Kun lintujärven peittävä metsäinen osuus loppuu, yritän välillä pysäyttää auton jollekin kuraiselle penkalle ja päästä pellonreunaa pitkin lähemmäksi rantaa. Koko tienpituuuden mietin, että Saarenjärven ympäri olisi pitänyt ajaa pyörällä. Säästän pyöräretkiunelman kesäksi.

Saarenjärvellä ei ole varsinaista lintutornia tai muuta kätevää bongauspaikkaa. Järven pohjoisreunassa tie kulkee kuitenkin koko ajan 100-200 metrin päässä rannasta. Varovaisuutta ja kohteliaisuutta on kuitenkin hyvä noudattaa, koska rannassa on paljon mökkejä, maatiloja ja asuntoja.

Järven kapeimmassa kohdassa on parikin isoa joutsenparvea sekä pari kurkea. Puiden yläpuolelle nousee iso lintu raskain hitain siiveniskuin. Kännykkävideolla jotain pientä lentää suttuisena vasten sinistä taivasta. Onko se nyt sitten merikotka?

Löydän pellonreunan, josta on suora näkymä järvelle. Rannan pensaikot on kaadettu ja levähtämään pysähtyneet laulujoutsenet viettävät rannassa rauhallista linnun elämäänsä. Kurjet nousevat lentoon.

Seison ihmettelemässä ja ihastelemassa ja mietin, että ihmisellä pitäisi olla hyvä kamera tai ainakin kiikarit. Minulla ei ole. Palaan jälkiäni takaisin. Matkalla kohtaan toisen – kolmivarpaisen kulkijan – jäljet. Haluaisin niin kovasti olla lintubongari ja tajuta linnuista muutakin kuin niiden olemassaolon ihmeen.

Syön eväät keskellä varsinaissuomalaista maalaismaisemaa. Nuudeleiden mussutus loppuu hetkeksi, kun joutsenaura lentää tuutaten ylitseni.

Menkää lintuihmiset Saarenjärvelle. Ja ottakaa kiikarit mukaan. Parhaiten järvelle näkee keskiosasta.

Kartta
Koordinaatit N=6674026.579, E=291994.948, LAT 60° 9′ 4,161″ LON 23° 15′ 32,730″

Samalla reissulla kannattaa käydä myös muutama kilometri alempana Kisko-joen alajuoksulla, Latokartanonkoskella.