Kuvasarja: Pastellin sävyjä Särkitunturilla, Muonio

Tammikuinen aamu kipristeli kymmenen asteen pakkasessa. Kaamos hallitsi edelleen maita ja mantuja, kuruja ja kairoja, taivasta. Maailma oli hiljainen ja hidasliikkeinen, melkein liikkumaton. Päätimme mieheni kanssa lähteä katsomaan, löytäisimmekö auringon Särkitunturin huipulta.

Kohde kartalla

Särkitunturille johtaa sekä kävelyreitti että kelkkareitti. Koska kohde on suosittu kaikkina vuodenaikoina, ei sieltä ehkä kannata lähteä etsimään ylhäistä yksinäisyyttä tai täydellistä hiljaisuutta, mutta kauniita maisemia sieltä löytää kirkkaalla säällä takuuvarmasti.

Niin tälläkin kertaa.

Lapin pastellitaivas ei kaamoksen aikaan päivää näytä. Se hilautuu aamuruskosta suoraan iltaruskoon, levittäytyen kauneimmillaan syvän purppuraisena. Auringosta nähden vastakkaiselle horisontille levittäytyy sininen Maan varjo ja sen ylle vaaleanpunainen tai violetti venuksen vyö – vastarusko.

Tätä näkyä saimme Särkitunturilla ihailla Pallastuntureiden yllä.

Emme olleet ensimmäiset paikalle saapuneet. Retkemme aikana liikkeellä näytti olevan kaksin liikkuvia ihmisiä. Osalla oli sukset, osa saapui paikalle reittiä pitkin kävellen, osa moottorikelkalla.

Pieni tuulenvire nipisti nenänpäätä. Puolenpäivän aikaan aurinko pilkisti kuin pilkistikin horisontin takaa.

Kun auringonnousua oikein asiakseen seuraa, voi huomata, että se tulee yllättävän nopeasti näkyviin. Aurinko nousee silmissä – tai oikeammin Maa kääntyy niin, että Aurinko tulee näkyviin. Tällaisessa tilanteessa, kun tapahtumaa katsellaan kaamosaikaan tunturissa, ei kannata alkaa puuhata muuta. Hetki on ohi yllättävän nopeasti.

Talvipäivä rakenteli pientä usvaakin tuntureiden ylle. Pakkanen tuntui kiristyvän.

Ja sinne se Aurinko sitten jo katosikin näkyvistä.

Särkitunturin huipulla on lampia, mikä lienee osasyy sille, että juuri tämä paikka on noussut niin kovin suosituksi retkikohteeksi. Huipulla ei ole kotaa tai muuta taukorakennetta, mutta kävelyreitin varrella on kota alempana rinteessä. Alla kuvassa suurin lammista viettää talviunta jääkannen alla.

Paikalla saa ihailla myös tykkylumisia puita. Niitä kannattaa vain katsella kunnioittaen. Juuri hiljattain opin, että putoavaa tykkyä kutsutaan paikoin hiljaiseksi kuolemaksi. Tykkylumikuorma voi kertyä puulle liian raskaaksi, jolloin se voi romahtaa alas ja repiä puun oksia mukanaan.

Toivottavasti nämä kaamosajan kuvat Särkitunturilta toivat sinulle hyvää mieltä. Itse reitistä löydät kattavan esittelyn tästä Retkipaikka-jutusta. Jos sinulla on omia muistoja Särki- tai sen lähituntureilta, voit muistella niitä kommentoimalla alle!

2 replies
  1. Noora
    Noora says:

    On kyllä uskomattoman kauniit maisemat. Pastellisävyt on niin ihanat!
    Kohtahan tuolla alkaa myös valo lisääntymään, kun kaamosaika jää taakse. Tässä alkaa kaivata aurinkoa itse kukakin myös täällä Kainuun korkeudella. 😀

    Vastaa
    • Jonna Saari
      Jonna Saari says:

      Kyllä, tuo paikka on ihana ja toki pohjoisen kaamospäivien sävyt osaavat olla valloittavia monin paikoin muuallakin <3 Terveisiä sinne Kainuuseen, eiköhän se auringonvalo sielläkin ala pian saada valtaa 🙂 Terkuin Jonna

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.