Kuuletko Kupson kutsun? Kupsovaara, Pudasjärvi

Ajellessamme Pudasjärven keskustasta ensin kohti itää ja käännyttyämme sitten Tulitauon kohdalta etelään, arvuuttelimme, mikähän edessä siintävistä vaaroista mahtaisi olla se kuuluisa Kupso. Olimme sopineet paikallisen Jorma Alatalon kanssa treffit Kupson kutsun parkkipaikalle. Jossain vaiheessa meinasi jo epäusko iskeä, olimmeko ajaneet ohi. Sitten löytyi kuitenkin komea parkkipaikka, ja siellä aurinkoinen Jorma jo odotti meitä. Loikkasimme mieheni ja koiran kanssa ulos autosta ja suuntasimme kaikki neljä Kupsolle.

kupsonkutsu-4

Jaurakkajärveläinen Jorma Alatalo oli aikoinaan mukana Kupson kutsu -reitistöä luomassa.

Kupsovaaraan voi tutustua kolmella eri pituisella reitillä: on lyhyt rengasreitti, pidempi rengasreitti ja pisin rengasreitti. Kaikki kolme kulkevat alkumatkan pienen hetken samaa polkua. Artikkelin lopussa on tarkempi selvitys reittivaihtoehdoista.

Portilla kulkijalle ilmoitetaan yhdensuuntaiset etäisyydet reitistön kolmeen taukopaikkaan, Elämykseen, Lumoukseen ja Keitaaseen. Reitin haarautuessa ensimmäistä kertaa kannattaisi lähteä vasemmalle, sillä reitit on merkitty vain myötäpäivään kiertäville.

Jorman aikataulu oli kuitenkin rajallinen, minkä vuoksi me poikkeuksellisesti lähdimme kiertämään reittiä vastapäivään. Näin Jorma ehti esitellä meille reitistön salaisen helmen, saunan!

Ensin oli kuitenkin luvassa jotain muuta, nimittäin tervahauta.

kupsonkutsu-5

Moista rakennetta en ollut ennen nähnytkään. Jorma osoitti meille maastosta tervahaudan vanhan reunan, joka erottuikin metsässä selkeästi. Hän valisti meitä, että tervan poltto on todellisuudessa puun kuivatislausta. Paikalla oli myös luontopolun opastetaulu, jossa perinnettä esiteltiin.

Jaurakkajärveläiset loivat Kupson kutsu -reitistön Jaurakkajärven kehittämishankkeen yhteydessä 1990-luvun lopulla. Jorma kertoo johtaneensa projektia ja toimineensa reitillä aikoinaan myös oppaana. Hän esittelee meillekin alueen luontoa osaavan oppaan ottein, ja kertoo meille muun muassa, mikä on satavarma tapa erottaa hies- ja rauduskoivu toisistaan. Lehteä katsomalla se voi olla vaikeaa, tiedätkö sinä paremman konstin?

Hieskoivun pienet oksat ovat pinnaltaan sileät, rauduskoivulla karheat.

Hieskoivun pienet oksat ovat pinnaltaan sileät, rauduskoivulla karheat.

Kupson kutsun perustamisesta on kulunut aikaa, ja nopeasti meillekin kävi ilmi, että rakenteet kaipaisivat pikaista uusimista. Reitti olisi kirjaimellisestikin aivan huippu, jos pitkokset olisivat kunnossa. Valitettavasti monissa kohdin ne olivat jo todella lahot, ja suosittelenkin ehdottomasti vedenpitäviä, pitkävartisia vaelluskenkiä tälle reissulle. Edessä on myös juurakkoa ja kivikkoa, eli kumpparitkaan eivät ole paras valinta.

Saavuimme saunalle. Mieheni etenkin oli äimänkäkenä, hän ei ollut ennen tiennyt, että keskellä metsää voi olla yleisessä käytössä oleva sauna.

kupsonkutsu-22

Saunan editse virtaa puro, joka saa alkunsa lähteestä pienen matkan päästä.

Sauna on puhdas ja sievä kuin mikä! Sen edessä on vieläpä komea puolikota tulipaikkoineen. Saunalle on ennen tullut lähdevesi putkea pitkin suoraan lähteestä, mutta talven aikana hiirulaiset ovat vandalisoineet letkun rikki. Toivon mukaan asia saataisiin pian korjattua.

Näkymä saunan ikkunasta.

Näkymä saunan ikkunasta.

Jatkoimme pienen matkaa saunalta eteenpäin ja Jorma esitteli meille vielä aidatun lähteen, josta Jaurakkajärven kyläläiset saavat vetensä. He eivät maksa vesimaksua, ja saavat hanoistaan mitä puhtainta ja raikkainta luonnonvettä!

Jorman oli aika kääntyä takaisin, joten hyvästelimme hänet ja jatkoimme matkaamme kolmistamme. Olimme päättäneet kiertää 5,6 kilometriä pitkän Lumouspolun, joka on kolmesta reitistä keskimmäinen ja johdattaa Kupsovaaran näköalapaikalle. Niinpä jatkoimme nousua läpi metsäisen vaaranrinteen.

kupsonkutsu-43

Siinä missä reitin alkupää oli ollut mukavan loivaa nousua, alkoi meno nyt olla jo varsin jyrkkää. Polulla oli paljon juurakkoa ja kiviäkin, joten nilkkaa tukevat kengät tulivat tarpeeseen. Juurakot olivat myös liukkaita sateen jäljiltä, ja parit telemarkit tuli itsekin heitettyä matkan varrella, ilman kuitenkaan suurempia haavereita.

kupsonkutsu-50

Vaikka reitin pitkokset ovat jo lahot, ovat luontopolun opastekyltit mainiossa kunnossa. Yksi niistä kertoi alueella elävän jopa liito-oravia!

Kääntyessäni toisinaan katsomaan taaksepäin huomasin, että reitti oli merkitty puihin maalilla. Mutta vain myötäpäivään kulkijoille. Merkeistä olisi ollut meillekin apua, sillä polkureitistöllä kyllä riittää haaroja. Retkipaikan mobiilisovelluksen kanssa varmistimme kulkevamme aina oikeaan suuntaan. Tai ainakin melkein aina.

kupsonkutsu-59

Näkymä tulosuuntaamme. Suosittelen lämpimästi kulkemaan Kupson kutsun reittejä myötäpäivään, kuten ne on tarkoitettu kuljettavaksi.

Saatuamme kunnolla hien pintaan aloimme saavuttaa huippua. Ihana vaarojen tuuli viilensi otsaa, ja maassa möllöttävät superherkulliset puolukat lumosivat meidät hetkeksi herkuttelemaan.

Vastaan tuli hakkuuaukea, jonka reunalla reitti tekee edestakaisen piston Isojyrkän näköalalavalle. Reitti ei onneksi kulje hakkuuaukean läpi, vaan tosiaankin vain sen reunaa pitkin. Maisemat antavat jo matkan varrella osviittaa siitä, millainen näköala perillä odottaakaan.

kupsonkutsu-66

Isojyrkän näköalalava on hieno kokonaisuus: lavalla on pöytäryhmä, ja hieman ylempänä rinteessä on vieläpä kota ja huussikin. Hieno paikka pidemmällekin tauolle! Meitä vastaan tuli iäkkäämpi pariskunta, ja he kertoivat, että kodassa olisi vielä hiillos viritettävissä kunnon nuotioksi, jos haluaisimme paistaa makkaraa. Meillä ei kuitenkaan ollut nyt eväitä mukana, ja suuntasimmekin suoraa tietä näköalalavalle maisemia kuikuilemaan.

kupsonkutsu-78

Ja kyllä ne vaan olivatkin komeat maisemat. Jossain kaukana horisontissa roikkui harmaa sadeverho. Vaarat olivat sinisiä. Tuollaista sinen sävyä ei taida missään muualla nähdäkään, kuin millaisia kaukaiset vaarat voivat olla.

Metsässä erottui jo elokuussa ruskan sävyjä. Ihailtuamme vaaramaisemaa hyvän tovin palasimme pienen matkaa samaa polkua takaisin rengasreitille.

kupsonkutsu-74

Siinä missä sauna taukopaikkoineen kantaa nimeä Elämys, on näköalapaikan nimi Lumous. Kolmas taukopaikka eli Keidas sijaitsee kauempana Lohilammen rannalla. Keidaspolun pituus on kokonaisuudessaan 9,1 kilometriä.

Meillä oli aikeena nousta seuraavaksi vielä Rumavaaralle – siitä tulee tietenkin oma tarinansa – joten päätimme nyt seurata Lumouspolkua takaisin autolle ja jättää Keitaan toiseen kertaan.

Tässä kohtaa koimme reitin ensimmäiset harha-askeleemme, kun kuljimme pienen matkaa väärään suuntaan alkaen Lumouspolun sijaan seuratakin Keidaspolkua kohti Lohilampea. Metsän läpi oikaisemalla pääsimme kuitenkin nopeasti takaisin oikealle polulle alempana rinteessä.

kupsonkutsu-87

Metsä ympärillämme oli superkaunista ja korpimaista peikkometsää. Tai tässä tapauksessa ehkä sademetsä, sillä taivaalta alkoi ripsiä vettä.

kupsonkutsu-86

Puut olivat tehneet mitä ihmeellisimpiä koukkauksia matkansa varrella. Paikoin puita oli kaatunut polullekin, ja niiden kiertäminen ei aina ollutkaan ihan yksinkertaista.

kupsonkutsu-91

Tästä alkoi reitin märin osuus: paitsi että reitti oli märkä, saimme niskaamme myös sateen. Minua se ei kyllä haitannut!

Yhtäkkiä havahduin siihen, että melkein keskellä polkua on lähde. Siinä rinteessä, yhtäkkiä vain reikä maassa, ja se oli täynnä kirkasta ihanaa vettä! Lähteen vesi juoksi polun yli alas rinnettä ja teki kulkemisesta hankalaa. Viimeistään nyt olisivat sukat kastuneet, jos olisi tullut tehtyä vähänkään huonompi kenkävalinta.

kupsonkutsu-90

Rinteen laskeutuessa edessä oli suo. Sade petrasi otettaan ja teki vinoista, lahoista, katkenneista ja osittain maatuneista pitkospuista vähän turhankin jännittävät kulkea. Kaiken lisäksi pitkoksista törrötti suuria naulankantoja. Kunpa tämä reitti saataisiin laitettua taas kuntoon, siitä tulisi aivan valtavan upea!

kupsonkutsu-95

Kuin taikaiskusta taivas kirkastui, ja aurinko alkoi kuivatella meitä kirkkain sätein. Märkä metsä muutti ilmettään aivan täysin, kylpiessään nyt sateen sijasta pistävän kirkkaassa valossa. Sellaisessa valkoisessa syyspäivän valossa, tiedättehän, jollaista ei voi kokea muulloin kuin kirkkaina syyspäivinä.

kupsonkutsu-98

Kävellessämme rinnettä alas reitti haarautui: vasemmalle lähti polku, oikealle leveämpi, puuton väylä. Kartalla näkyi vain yksi katkoviiva, joka olisi voinut olla kumpi vain.

Huolettomin mielin valitsimme leveämmän väylän, mikä oli virhe, ja sen seurauksena jouduimme loppupäässä kulkemaan jonkin matkaa umpimetsän läpi takaisin oikealle reitille. Mutta sekin oli ihan virkistävää, Mosku esimerkiksi pääsi plutaamaan kunnon lätäkköön, ja nauttikin silminnähden olostaan.

kupsonkutsu-99

Pian ohitimmekin jo tutun tervahaudan, ja hetkeä myöhemmin olimme autolla. Aurinko paistoi edelleen kirkkaalta taivaalta, ja olimme ehtineet jo mukavasti kuivahtaa raikkaan sateen jäljiltä. Miehellä tosin olivat sukat ja kengät päässeet pahasti kastumaan, onneksi autossa oli kuivaa vaatetta vaihtaa päälle. Moskukin sai perusteellisen kuivatushinkkauksen omalla pyyhkeellään, ja se röhisi kuin sika kun kuivattelin sitä.

Poikkesimme vielä ison tien toiselle puolelle Jaurakkajärven rannalle, josta Jorma oli vinkannut hienon tulipaikan. Jos Kupson kutsua ei ehdi kiertää, kannattaa tässä pysähtyä ainakin tulistelemaan! Auton saa aivan puolikodan pihalle.

kupsonkutsu-103

Kunnostettuna entiseen loistoonsa Kupson kutsu olisi aivan huikea reitistö ylväine näköaloineen, komeine metsineen sekä kirkasvetisine lähteineen. Kupson reiteillä kulkija saa hien pintaan, mielen hiljenemään ja jano sammuu lähteiden äärellä. Kuksa mukaan, samoin hyvät kengät! Loppukesästä kannattaa myös marja-astia pakata reppuun. On mainiota, että kulkija pystyy valitsemaan kolmen eri pituisen lenkin väliltä.

Kupson reitit pähkinänkuoressa:

  • Elämyspolku, 4 kilometriä. Reitin huipentuma on sauna, joka myötäpäivään kuljettaessa jää kierroksen loppupuolelle. Reitti ei sisällä jyrkkää kiipeämistä.
  • Lumouspolku, 5,6 kilometriä. Myötäpäivään kierrettäessä vastaan tulee ensin Isojyrkän näköalapaikka, ja myöhemmin sauna.
  • Keidaspolku, 9,1 kilometriä. Polun ensimmäinen taukopaikka on Lohilammen puolikota, jonka jälkeen polku saapuu Isojyrkän näköalalavalle ja sitten saunalle, kiertäen täten reitistön kaikki kolme kiintopistettä.

P-paikka kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7226221, E 530868.
Sauna eli Elämys kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7225461, E 530203.
Näköalapaikka eli Lumous kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7224997, E 529983.
Lohilammen puolikota eli Keidas kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7223469, E 531329.
Jaurakkajärven rannan tulistelupaikka kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7226419, E 530779.

Tämä on Pudasjärvestä kertovan juttusarjan toinen osa. Ensimmäisen osan löydät tästä: Hampusvaara ja pirunreikä.

Juttusarja on toteutettu yhdessä Pudasjärven kaupungin kanssa. Majoituksen seurueellemme tarjosi Veijo Niemelä Iinattijärven vanhalta koululta.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.