Mahtavan Pomokairan laidalla odottavat pitkokset kulkijoita: kauniilla Ilmakkiaavalla kannattaa pysähtyä

➡️ 500 metriä
🕒 0,5 h
⚫⚪⚪ Helppo reitti
📌 Paikka kartalla
🔥 Ei tulipaikkaa

Joitakin semmoisia paikkoja on varmaan jokaisella, että aina niistä miettii, että tuollakin pitäisi käydä katsomassa, mutta ei sitten meinaa millään tulla menneeksi. Uskallan väittää, että tämä Ilmakkiaapa saattaa olla aika monellekin sellainen. Ainakin Lapin-kävijöille. Järvelle johtavat pitkokset kun ovat aivan nelostien vieressä – toisin sanoen tästä on ihan kamalan helppo pyyhkäistä ohi sata lasissa, kun ollaan matkalla Pohjois-Lappiin tai sieltä pois.

Niin minäkin olin monesti pyyhkäissyt. Mutta sitten, yhtenä syyskuun aamuna kello 6, jätin autoni P-paikalle ja avasin pitkosten alkupäässä olevan puisen portin.

Aurinko nousi Kevitsan suunnasta selkäni takaa samaan aikaan, kun kopistelin eteenpäin pitkoksilla. Oli alkamassa maailmankaikkeuden kaunein syyspäivä Suomen Lapissa. Ihmettelin pitkosten ympärillä levittäytyvää vettä: kuinka kristallinkirkasta se olikaan. Ja kylmää!

Vedin joka hengenvedolla keuhkot täyteen raikkaan syysaamun ilmaa. Ne olivat mahtavan Pomokairan erämaan ilmoja.

Pomokairalla on oma paikkansa sydämessäni: ajelu heinää kasvavaa pikkutietä Kittilän Kiistalasta Sodankylän Peurasuvantoon Pomokairan halki on ollut yksi elämäni jännittävimpiä ajomatkoja. Ja ikimuistoisimpia.

Niinpä Ilmakkiaapa tuntui jotenkin erityiseltä, tutulta.

Maisema on häkellyttävän kaunis, vaikka ollaankin aivan nelotien varrella. Reitti on vain joitakin satoja metrejä, eivätkä nelostien autot lakkaa kuulumasta eivätkä näkymästä koko reissun aikana. Mutta se ei haittaa. Maisema yksityiskohtineen vie mielen mennessään, ja autot unohtuvat jo ihan ensimmäisillä askeleilla.

Juuri ennen järvelle saapumista kuljetaan vielä pienen koivikon halki. Viininpunaisiksi muuttuneet hillanlehdet olivat jo kuurassa reunoistaan.

Keskityin hengittämään kylmää suoilmaa. Kohta lumi tulee ja kaikki jäätyy, eikä tuoksuja enää juuri tunne, eikä käveleminen luonnossa ole enää helppoa. Kosketin huurteisia hillan lehtiä ja nautin pelkästään siitä tunteesta, että niiden koskettaminen on vielä nyt mahdollista.

Koivut olivat kääntyneet ruskaan, ja maailman värikylläisyys muuttui koko ajan sen mukaan, mitä ylemmäs usvan takaa punaisena hehkuva aurinko itsensä sai.

Järven rannalla odotti lintutorni.

Kiivetessäni torniin, aloittivat Ilmakkijärven vastarannalla olleet laulujoutsenet mahtavan laulun. Järvi raikasi niiden torvisoittoa, metsä heräsi ja usva väreili. Varmaan aurinkokin sitä kaikkea ihmetteli. Seisoin paikoillani ja kuuntelin, näin kuinka linnut löyhyttivät siipiään ja pärskivät siivillään vettä laulaessaan. Viimeisiä Lapin kesän ilon hetkiä.

Telkkä otti kohteliaasti etäisyyttä huomattuaan minun saapuneen rantaansa. Pian silmäni erottivat järven selältä paljon sorsalintuja, jotka ryhtyivät aamupesulle kuin yhdestä käskystä huomatessaan, etten ollut vaaraksi. Sorsien loiskinta kuului hauskasti kiirivän pitkin järven pintaa.

Selkäni takana alkoi suo heräillä aamuauringon säteilyyn. Otso olisi sopinut hyvin tähän maisemaan, mutta ei mesikämmen tälläkään kertaa minulle näyttäytynyt.

Törötin tornissa aikani ja huomasin käyväni oman mieleni ja ajatusteni kanssa jonkinlaista keskustelua kesän vääjäämättömästä päättymisestä. Ei ollut kylmä. Kahvi olisi kyllä maistunut.

Maailma kirkastui, ja minä katsoin parhaaksi suunnata paluumatkalle. Kirkkaassa päivänvalossa vetäydyn mieluummin metsikön suojiin kuin jään aavalle. Lapin rauha on saanut esiin sisäisen maahiseni.

Ilmakkiaapa on yksi täydellisimmistä pysähdyksistä etenkin pitkää matkaa ajaville, mutta myös kenelle tahansa sellaiselle, joka haluaa päästä kauniiseen luonnonmaisemaan helposti ilman pidempää patikointia. Pitkokset ovat melko hyvässä kunnossa. Syksyllä, ennen lumentuloa, voisin kuvitella tämän olevan mainio ja helposti saavutettava paikka revontulikuvaukseen.

Reitin lähtöpisteessä on iso P-paikka.

Sijainti: N=7510219.924, E=489261.440 (ETRS-TM35FIN)

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.