Kolme kohdetta kerralla – Sarekin kansallipuisto

Suurin piirtein napapiirin korkeudelta, eli ei edes vielä todellisesta Pohjois-Lapista, löytyy tuntureita. Lumihuippujen perässä pitää vain mennä lännemmäksi kuin mitä Suomessa on mahdollista. Ruotsissa, Norjan rajalla on kolmen kansallispuiston kimppu, joka tarjosi huikeita maisemia muutaman päivän tunturivaellukselle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sarekin kansallispuisto on Ruotsin laajin, ja sen alueella on monipuolista maastoa niin niistä lumihuipuista aina lehtomaisiin metsiin. Tällä kertaa reissu suuntautui tunturialueelle, vaelluskaverin kanssa ajatus oli alusta lähtien, että metsässä saa vaeltaa Suomessakin. Suomalaiseen kansallispuistoon verrattuna Sarek on aavistuksen rajoitetumpi paikka. Se mitä puistossa saa tehdä ja mitä ei kannattaa tarkistaa Ruotsin landstyrelsenin esitteestä. Esimerkiksi koiran vieminen Sarekin ja kyljessä olevan Stora Sjöfalletin alueelle on kokonaan kielletty osan vuodesta. 1.1-30.5. koiran saa viedä kytkettynä.

Neljän ja puolen päivän mittainen vaelluksemme alkoi Ritsemistä, jonne on Gällivarasta matkaa reilut 200 kilometriä. Siitä viimeiset 50 kilometriä taittuu huonompaa tietä pitkin. Asfaltoidulla tiellä saa olla tarkkana epätasaisuuksien ja tuttua tietä vauhdikkaasti ajavien paikallisten kanssa. Paikalliset ovat kumminkin pienempi ongelma, Ritsemissä asuu ympärivuotisesti vain muutama ihminen, mutta kesäaikaan se kerää paljon turisteja, mutta myös poronhoitajia, sillä Sarekin ja Stora Sjöfalletin alueella on useita vasojen kesämerkityksessä käytettäviä paikkoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ritsemin turistiasemalta kävimme tarkistamassa Akkajärven yli liikennöivän lautan aikataulun, ja sen, että onhan sää sopiva lautan liikkumiseen. Kovalla tuulella kuljetus järven poikki ei onnistu, mutta tällä kertaa sää oli suosiollinen ja pääsimme ylittämään järven. Lauttamatka kesti noin parikymmentä minuuttia ja jäimme pois Änonjálmmen satamassa. Laiturin jälkeen on heti opasteet polulle, joka erottuu maastossa hyvin.

Ensimmäisenä päivänä kuljimme noin 16 kilometrin matkan Kisurisstuganille. Polku oli helppokulkuista, vastaan tuli jopa eläkeiläisryhmä saksalaismummoja, jotka olivat tulossa määränpäämme kämpältä. Heidät oli ilmeisesti lennätetty helikopterilla syvemmälle puistoon ja he olivat tulleet kävellen takaisin. Varustuksesta päätellen tuvissa yöpyen. Menomatkalla tapasimme myös meänkieltä puhuvan vaeltajan, jolta saimme kuulla tulevan reittimme tilannetta. Lunta olisi kuulemma luvassa paljon, mutta kunhan ottasimme “lunkisti”, niin homma onnistuisi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kisuristugan on itseasiassa Sarekin naapuripuiston Padjelantanin puolella. Matka Änonnjálmesta Kisuristuvalle taittuu Padjelantaledeniä pitkin, joka on hyvin huollettu ja nopeakulkuinen reitti. Reitti kulkee pääasiassa Stora Sjöfalletin puiston puolella, joten viimeisellä sillalla, ennen Kisuristupaa on kolmen kansallispuiston rajapyykki. Sitä tosin ei ole mitenkään merkitty maastoon, joten ilman karttaa sen olemassa oloa ei olisi tiennyt.

Seuraavana päivänä siirryimme Sarekin puiston puolelle ja matka jatkui Sjnjuvtjudisjoen viertä seuraillen Kisuriskammille. Keli oli harmaa ja kostea, ja vielä märemmiksi tunnelmat muuttuivat varvikossa kulkemisen jälkeen. Pajukkoa oli aika paljon, ja juuri kun housun lahkeet olivat kuivuneet edellisen vitikon jäljiltä, oli edessä seuraavan rämpiminen. Jo jokivartta pitkin kulkiessa tuli huomattua, että lunta on vielä todella paljon jäljella, ja lumikenttiä piti ylittää harkiten. Mieluiten kiertäen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kisuriskammin jälkeen otimme suunnan etelää kohti ja seurailimme Nijákjokea. Pääsimme nousemaan ylemmäs tunturiin, joten pajuvitikot ei olleet enää kiusana. Tosin viimeistään tässä vaiheessa merkkaamaton ja selvästi erottuva polku katosi, mutta tunturiylängöllä oli kirkastuvassa kelissä helppo seurailla maastonmuodoista omaa etenemistä.

Toisen päivän aikana päästiin myös ylityksien makuun. Varsinkin viimeinen ylitys ennen yöpaikkaa oli pitkä ja kylmä. Jållen rinteilta alasvaluvan joen kuru oli ylempää vielä lumivaipan peitossa, joten ylitys oli tehtävä alempaa, lähes jokisuusta. Virtausta ei ollut vielä paljon, valtaosa vedestä oli vielä lumena, eikä keli ollut niin lämmin, että se olisi sulanut. Yöksi jäimme poronhoitajien kämpän pihapiiriin. Iltaan mennessä keli oli selkiytynyt kokonaan ja koko loppuajan räköttänyt aurinko alkoi paistaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kolmantena päivänä edellisen päivän helpot ylitykset olivat muisto vain. Taivalsimme edelleen Nijákjokea seuraillen, Ruohtesvággea pitkin kesäsillalle. Lumen paljous sai meidät ennalta arvelemaan, että olikohan kesäsiltaa ollut vielä mahdollista asettaa paikalleen ollenkaan. Helpotus oli suuri, kun puurakenteinen ylityspaikka oli paikoillaan, sen alhaalla kulki joki semmoisella voimalla, että reittisuunnitelmia olisi ollut pakko muutta, jos silta ei olisi paikallaan ollut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reissun jännittävin ylitys koettiin kolmantena päivänä kun iltapäivästä eteen tulleet Máhtujoki ja Tjågŋårisjoki olivat aiempia jokia vuolaampia. Erityisesti Tjågŋårisjoki arvelutti, ja ylitys tehtiinkin kahdessa erässä. Ensin tunnustellen vieden osa tavaroista ja lopulta rinkan kanssa. Hengissä selvittiin, eikä köyttä tarvittu, mutta kyllä kiiteltiin sitä, että vaellussauvat olivat mukana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yöksi jäätiin Pielatuvan yläpuolelle tunturiin. Matkan varrella oli näkynyt paljon porotokkia, vaatimia vasoineen, ja iltapalaa syödessämme neljän hengen porukka paikallisia poronhoitajia kävi juttelemassa kanssamme. He olivat tulleet merkitsemään vasojaan, ja joutuvat Sarekin rajoituksien vuoksi käyttämään jalkojaan kulkupelinä. Sarekin alueella kaikkien moottorisoitujen, maata pitkin kulkevien kulkuvälineiden käyttö myös poronhoitotöissä on ainakin kesäaikaan kielletty. Voisi luulla, että tämä tarjoaisi hiljaisen ja rauhallisen kokemuksen, sillä ainakaan mönkijöiden pärinä ei hiljaista tunturimaisemaa riko – väärin. Seuraavan yön helikopterit pörisivät pitkään leiripaikan ympärillä: porot koottiin ilmasta käsin helikoptereiden avulla.

Neljäntenä päivänä maisema alkoi jo lähes puuduttaa. Sarek on maisemaltaan toki ainutlaatuista ja hienoa, mutta jossain vaiheessa tullaan siihen pisteeseen, että lumihuippuisiin tuntureihin ja kirkkaisiin vesiin vain turtuu. Neljännen päivän maisemien ehdoton helmi oli Bierikjärven turkoosi vesi. Neljäntenä päivänä kuumuus alkoi jo painaa, joten kuljimme vain muita päivämatkoja lyhyemman matkan, ja jäimme Guhkesvákkjoen ylittävän sillan jälkeen heti leiriin. Illan ihailimme Sarekin rinteiden sulavia jäätiköitä, ja koitimme selvitä kuumuuden kanssa. Tunturissa varjoa ei ollut tarjolla ja teltassakin oli tukalan kuuma. Edes yötön yö ei tuonut kovinkaan suurta helpotusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraavasta päivästä tulikin yllättäen viimeinen, sillä nopealla tunturiylängöllä kilometrit loppuivat kesken, ja reitin päätepiste, Suorvan pato olikin yllättäen edessämme. Viimeiset kilometrit Suorvalle olivakin kumminkin kovan työn takana, sillä meidän piti laskeutua tunturista alas, ja edessä oli soinen koivikko höystettynä pajukolla, sääskillä ja paarmoilla. Muutaman uudelleen suuntauksen ja hengähdystauon jälkeen koivikko loppui ja olimme Gårtjejärven rannalla. Illan viimeinen linja-auto Ritsemiin oli jo mennyt, joten meillä olisi tiedossa yö teltassa Suorvan parkkipaikalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hiljokseen siirryimme tien varteen ja laitoimme leirin parkkipaikalle. Päätimme, että toinen meistä yrittää liftata itsensä ohiajavien kyytiin ja hakisi auton jo valmiiksi Suorvaan. Seuraava linja-auto menisi vasta seuraavana päivänä puolen päivän jälkeen, joten lähtö kotimatkalle venyisi. Liftaaminen onnistui: vasan merkityksiin menossa oleva poromies poimi minut kyytiin ja kolmen vartin matka Ritsemiin taittui nopeasti ruotsin kielitaitoa kerraten.

Meidän onnemme heinäkuun alun reissulla oli lumi. Suurin osa vedestä oli vielä kurujen lumivalleissa, joten vaikka muutama lumikentän ylitys olikin suht jännittävä, helpotti valleihin sitoutunut vesi ylityksiä, sillä joet eivät olleet vielä niin vuolaita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jokien ylittämistä varten Sarekiin kannattaa ehdottomasti varautua ylitykseen sopivilla kengillä ja vaellussauvoilla. Muutama vuolas joki sattui meidänkin reitin varrelle, jolloin vaellussauvojen mukanaoloa kiitti. Itse käytin ylityksessä Keen sandaaleja, joiden pohja on märällä kivelläkin hyvin pitävä. Vaelluskaverin ylitykset sujuivat Crocseilla. Vaihtoehtoja on varmasti yhtä monta kuin vaeltajaakin, mutta yhtäkaikki: ylityksiä varten kannattaa olla toiset kengät mukana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sarekia ei suositella ensimmäiseksi vaelluskohteeksi merkittyjen reittien puutteen vuoksi. Maasto ei tosin mitään vaikeakulkuista (ainakaan meidän reitillä) ole, mutta maastoa on hyvä osata lukea. Vaikka merkittyjä reittejä ei olekaan, Sarekissa kulkee kumminkin vuosittain niin paljon ihmisiä (ja poroja), että maastossa erottuu kulku-uria. Yleisimmillä reiteillä kansallispuistossa polut erottuvat helposti ylängöstä. Suurtunturialueella totaalinen eksyminen on kumminkin hankalaa, ja jos sen onnistuu tekemään, voi olla aiheellista ottaa helikopterikuljetus takaisin autolle.

Kenelle suosittelen Sarekia? Kaikille, jotka ovat edes kerran aiemmin kokeilleet muutaman päivän vaeltamista. Alueelta löytyy paljon variaatioita, ja jos mieli tekee korkealle, on Sarekissa myös muutama nyppylä, jonka päälle sopii kiivetä. Maisemat ovat kyllä ihan katsomisen arvoiset aivan jokikuruistakin.

4 replies
  1. Esa M
    Esa M says:

    Tämähän oli mukava juttu. Olen itse käynyt Sarekissa kahdesti. Molemmilla kerroilla lähtö- ja paluupaikkana oli Kvikkjokkin kylä keskellä tuntureita. Elokuun alku oli mukavaa vaelluaikaa, sääskiä ei enää ollut, mutta muuten oli täysi kesä vielä. Syyskuu oli jo aika sateista ja kylmää. Sarekin joet ovat hyvin vuolaita aina, ylityksissä saa olla tarkkana ja syksyinen soolovaellus oli jo vähän vaarallista puuhaa.

    Vastaa
  2. Mari
    Mari says:

    Hei! Onko näissä kolmessa kansallispuistoissa joitakin merkittyjä rengasreittejä, joita voitte suositella? Ajatus mennä lofooteille ja siihen yhteyteen parin päivän vaellus

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.