Sorlammen luontopolku Nuuksiossa kuljettaa tunnelmasta toiseen

Nuuksiontietä Suomen luontokeskus Haltiaa kohti ajellessa on muuan mäenrinteessä pieni tiehaara, josta löytyy pysäköintialue. Tästä olisi helppo körötellä ohi, mutta se ei kannata, sillä pysäköintialueelta on pääsy eräälle Nuuksion viehättävimmistä rengasreiteistä. Sorlammen luontopolku on reilun viiden kilometrin vaihteleva kierros, joka seurailee luonnonsuojelualueen rajaa ja tekee piston myös kansallispuiston puolelle. Sen helmiä ovat muun muassa ihanat lammenrantamaisemat sekä hauska luola.

Pysäköintialue kartalla

Rengasreitti 5,4 km

Keittokatos

Saapuessani pysäköintialueelle oli siellä vain yksi auto – ei siis ruuhkaa täälläkään tällä kertaa, jes! Oli lokakuinen arkipäivä ja olin jo useamman päivän ajan kierrellyt Nuuksiota, kulkien muun muassa kansallispuiston kaikki viralliset rengasreitit. Sorlammen luontopolkua minulle oli ehdotettu luontokeskus Haltian asiakasneuvonnasta, ja hyvä niin, koska muutoin en olisi päätynyt tätä ihanaa reittiä kulkemaan.

Pysäköintialueelta kuljin lyhyen matkaa sorapolkua pitkin kohti varsinaista luontopolkua, joka on rengasreitti. Kyltti ilmoitti kohta minun astuvan luonnonsuojelualueelle, ja pian sen jälkeen pääsin sukeltamaan syksyn lehtien peittelemään purolaaksoon, jonka pohjalla silta johdatti puron yli. Pähkinäpensaat kaareutuivat holvimaisesti ylleni, ja paikka oli todella hieno. Se toi minulle kotoisia tuntemuksia rakkaimmalta luontopolultani, Teijon Totin luontopolulta.

Rengasreitin aloituspisteessä on myös ensimmäinen infotaulu, vastaavia eri aiheista on luontopolun mittaan useita.

Pähkinäpensaslehdon jälkeen metsä muuttui sekametsäksi, eikä lehtien ehyt matto enää peitellyt polkua. Neulaspolku ja pitkokset vuorottelivat, kun kuljin Pikku Sorlammen ohitse kohti varsinaista Sorlampea.

Pikku Sorlammen ranta näytti märältä ja pehmeältä, sinne ei varsinaisesti tehnyt mieli poiketa, mutta näytti siellä joku olevan. Ei mennyt kauaakaan kun olin Sorlammen rannalla, se oli kuivempi ja neulasten peittelemä, kaislat maalasivat rannasta kauniin. Lampea oli muutenkin mukava katsella, rakentamatonta metsäistä rantaa, kallioita ja keloja, kuin oikeassa erämaassa ainakin.

Pian reitillä viitta opastauluineen ohjasi kohti hiidenkirnuja. Polku johti leveälle sorareitille, joka on osa Pirttilammen ulkoilualueen kierroksia. Lähdin tekemään pistoa viitan mukaan, koska halusin nähdä hiidenkirnut, mutta itse vedin tässä vesiperän – en onnistunut kirnuja löytämään. Ehkä olisi pitänyt seurata sorareittiä kauemmas, siellä olisi ehkä ollut uusi viitta joka ohjaisi suoraan oikealle paikalle? Ehkä harppasin metsään liian aikaisin? En tiedä. Tutkin kallioaluetta pitkään ja gps väitti minun käytännössä seisovan suoraan kirnujen kohdalla, mutta en nähnyt mitään ja lopulta sitten luovutin. Toivottavasti muilla on parempi onni – tai tarkemmat silmät!

Palasin takaisin varsinaiselle luontopolulle, joka hetken matkaa kulki rinta rinnan sorastetun ulkoilureitin kanssa Sorlammen rannan tuntumassa. Polku kulki sorareitin ja lammen väliin jäävässä metsäkaistaleessa ja oli hauska kuljettava, se oli kapea ja siinä oli ripaus seikkailun tuntua. Yksinäinen käymälä sattui kohdalle, ja jonkin matkan päässä siitä oli keittokatos.

Ei ollut keittokatoksella evästelijöitä. Enkä jäänyt siihen minäkään, vaan kiipesin viereiselle kalliolle, jonne reitti jatkui ja josta oli tosi hieno maisema.

Nuuksion erämaisuus pääsi taas yllättämään. Oli vaikea uskoa, että tuolta kalliolta oli linnuntietä vain 20 kilometriä matkaa Helsingin kuhisevaan ytimeen.

Polku johdatti eteenpäin seuraillen suuren kallion vierustaa ja ollen hyvin juurakkoinen ja kivinen. Pian tulin jälleen risteykseen, ja tällä kertaa löysin etsimäni helposti: ylhäällä rinteessä ammotti Hiidenpesän luola.

Kurkkasin luolaan, joka ei näyttänyt kovin isolta, mutta ilmeisesti se kuitenkin on aika tilava. Lapsille varmasti ainakin aivan superjännittävä kohde. Nousu luolalle ei ole kovin pitkä, mutta jyrkkä ja kivinen se on.

Matka jatkui luolapiston jälkeen metsäisissä ja kallioisissa tunnelmissa jonkinlaisen solan pohjalla. Reitti seuraili luonnonsuojelualueen rajaa sekä kohta myös pientä puroa. Jossain vaiheessa puro piti ylittää, eikä vedenpitävistä kengistä ollut haittaa.

Edessä oli vielä yksi reitin lempikohdistani, vaikka en osannutkaan sitä odottaa. Iso juurakko seisoi pystyssä pienen lankkusillan vieressä, ja sillan alla virtasi puro, joka oli täynnä vihreää sammalta. Juurakossa oli reikä, kuin pieni ikkuna. Vietin sillalla varmaan parikymmentä minuuttia veteen tuijotellen ja metsästä nauttien.

Sillan jälkeen oli todella mutainen osuus, mutta muutoin metsä ympärillä oli sammaleista ja siten maisema oli vehreä.

Puronylityksen jälkeen matka jatkui hetken aikaa sammaleisen kuusimetsän poikki, palokärki lehahteli ylhäällä puissa. Kohta maasto muuttui, ja polku kulkikin kallioisella alustalla. Keskellä reittiä jökötti rapakivi, joka erottui muutoin sileistä kallioista selvästi, se näytti melkeinpä hilseilevän.

Vanha luontopolun viitta ohjasi eteenpäin ja tie kävi Laihalammen rantaan. Tämä on Sorlampea pienempi, kuitenkin viehättävä ja osittain kaislarantainen. Polku viisti rantaa muhkuraisen kallioisella alustalla, matala pöytäkuusi levitteli oksistoaan pitkin kalliota.

Laihalampi on mahdollista myös kiertää osana reittiä, silloin matkan kokonaispituuteen tulee reilu kilometri lisää. Mikäli tämän kierroksen haluaa tehdä, voi seurata Laihalammen kierros -opasteita.

Laihalammen jälkeen aloin hiljalleen palailla kohti alun pähkinäpensaslehtoa. Matka kävi korkean kuusikon juurella, neulasmeri peitteli kunttaa. Kuusien keskellä virtasi myös pieni puro, joka oli kaivanut itselleen syvän uoman metsän pohjalle.

Sorlammen luontopolku on yksi Nuuksion hienoimmista rengasreiteistä. Siinä on aitoa seikkailufiilistä, koska matka käy nimenomaan polkua pitkin eikä esimerkiksi sorastetuilla reiteillä. Matkan varrella on ihanan monipuolisesti erilaisia tunnelmia salaperäisestä pähkinäpensaslehdosta luolan uumeniin, avaran erämaisiin lampimaisemiin ja vihreisiin, purojen halkomiin sammalmetsiin. Kilpikaarnaiset männyt, runsas lahopuun määrä, aidon metsän tunnelma eliöineen ja hienot rantakalliot kruunaavat reitin. On myös todella hienoa, että matkan varrella on keittokatos taukoilijoille.

Lue lisää:

Uuvi.fi: Sorlammen luontopolku

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.