Pasi Talvitie

Olen tamperelainen geologi ja retkeilijä. Kotoisin olen Etelä-Pohjanmaalta, ja liikun siellä edelleen säännöllisesti. Minua kiehtovat kaikenlaiset luonnonmuodostelmat ja muinaisuuden jäljet, kaikki geologiaan, arkeologiaan ja historiaan liittyvä, piilossa olevat ja kadonneet asiat, joiden parissa voi kokea etsimisen jännitystä ja löytämisen riemua.

Retkeilystä innostuin opiskellessani Oulussa. Teimme kavereiden kanssa automatkan Lappiin, jossa kolusimme syksyisiä tunturimaisemia ja yövyimme autiotuvissa. Jäin kerrasta koukkuun. Pian kuljin säännöllisesti vaeltamassa Lapissa ja Koillismaalla, mihin silloinen kotikaupunkini Oulu tarjosi oikein hyvät mahdollisuudet. Samoihin aikoihin opettelin myös melonnan alkeita. Sittemmin olen ehtinyt koluamaan suuren osan Pohjois- ja Itä-Suomen retkikohteista, mutta onneksi on vielä käymättömiäkin paikkoja.

Lapin vaellukset kuuluvat edelleen vuosirytmiini, mutta tärkeintä on kuitenkin lähiretkeily. Päiväretket tai iltakävelyt lähimetsiin, ja satunnaiset viikonloppuretket lähiseutujen retkikohteille. Kun en pääse retkelle, mielikuvitusretkeilen karttojen parissa. Usein retkilläni on kuitenkin jokin kohde: luonnonmuodostelma, kulttuurinähtävyys, muinaisjäänne tai vaikkapa jokin hyvä taukopaikka jossain luonnon helmassa.

Luonnossa liikkuminen tuo hyvää mieltä. Se tarjoaa rentoutusta kaikille aisteille, ja uteliaalle mielelle loputtomasti löydettävää. Se on myös mielekäs tapa saada liikuntaa: kun mieli vie metsään, kallioille tai suon laitaan, ei ruumiin auta kuin seurata perässä. Kameran kanssa retkeilevä voi palata retkitunnelmiin vielä myöhemmin kotonakin, ja elää retkihetkiä mielessään uudelleen. Samaa aiheuttaa retkistä kirjoittaminen, siksipä teen sitäkin.

Pasin retkitarinoita