“Kun ihminen lähtee, luonto valtaa kaiken takaisin” – geologi ja harrastaja-arkeologi Pasi Talvitie ymmärtää, mitä maa kertoo

Isovanhemmilla, vanhemmilla tai vaikka hyvällä opettajalla voi olla valtava vaikutus siihen, että pienen lapsen mielessä syttyy rakkaus ja kiinnostus luontoon. Jokainen luontoa rakastava tietää, miten arvokasta on, että yhteys luontoon syntyy jo nuorena.

Tampereella asuva luontoharrastaja ja -blogaaja Pasi Talvitie ihastui lapsena kiviin, ja on sillä tiellä edelleen.

– Tässä oli iso merkitys sekä isoisäni kivikokoelmalla että ala-asteen opettajallani, joka oli myös ahkera kiviharrastaja. Kuljin paljon pitkin metsiä ja soita, tutkaillen ojien varsilla olevia kiviä. Lähettelin tuolloin näytteitä Geologian tutkimuskeskukseen, mutta harva niistä kivistä mitään sisälsi, Pasi muistelee.

Vaikka näytteistä ei löytynyt ihmeitä, huomasi Pasi vuosia myöhemmin opiskelevansa Oulussa geologiaa. Opintojen myötä luonnossa viihtymisestä tuli elämäntapa. Nykyään Lauhanvuoren kansallispuiston geopark-hankkeessa työskentelevä mies kirjoittaa luontoretkistään tarinoita Pasin retkeilyblogiin, joka on syyskuun inspiroiva bloginostomme!

Pasin Retkijuttuja voit lukea myös Retkipaikasta.

Melontaa, karttoja ja arkeologiaa

Pasi perusti ensimmäisen kotisivunsa vuonna 1998. Aikojen saatossa sekä sivusto että Pasin retkeilyharrastus ovat muuttuneet: rinkkavaellukset ovat vaihtuneet pitkälti melontaretkiin, ja blogi on saanut tyylikkään ja helppotajuisen ulkoasun.

Pasin retkeilyblogissa tarina alkaa vuodesta 2013. Lukijan on helppo löytää monia tarinoita niin melonnasta, pyöräilystä, varusteista kuin vaikkapa kartoista ja arkeologiastakin. Tänä kesänä melontatarinoita on kertynyt muun muassa Lemmenjoelta, Kemijoen latvoilta ja Tiilikkajärveltä.

– Pyrin kirjoittamaan yleistajuisesti retkeilystä ja retkikohteista. Silti on mukava kuulla aina joskus jonkun käyneen retkeilemässä jossain luettuaan ensin jonkun juttuni, Pasi miettii.

Retkitarinat ovat runsaasti kuvitettuja ja huolella mietittyjä. Reissutunnelmiin on helppo tempautua mukaan tekstin, kuvien ja harkittujen kuvatekstien siivittämänä. Monipuolisesti kaikkina vuodenaikona luonnossa liikkuvan miehen voi kohdata joko livenä tai tarinoiden kautta niin järvenselällä melomassa kuin karvapohjasuksilla hiihtämässä.

Ukonkannalla Saimaalla. Kuva: Pasi Talvitie.

Pasin suosikkiretkikohteet, Top-3:

Merenkurkun saaristo
“Melontaretkeilijän paratiisi. Sadoittain pieniä saaria ja luotoja, kiviä ja kareja. Vanhat kalamajat täydentävät palvelurakenteita hienolla tavalla. Saarten kasvillisuus vaihtelee karun tunturimaisesta vehreisiin lepikoihin. Eksotiikkaa etenkin kesäyössä.” Lue juttu tästä.

Lauhanvuoren kansallispuisto
“Pala Metsä-Lappia etelän kynnyksellä. Sopii erityisesti hiihtoretkikohteeksi kohtuullisen hyvän lumivarmuuden vuoksi. Talven tullen jäätyvät suot mahdollistavat monipuoliset retkikokemukset tällä Suomessa harvinaisella hiekkakivivuorella.” Lue juttu tästä.

Norijoki
“Pieni Ähtävänjoen sivujoki Pohjanmaalla. Erämainen joki tarjoaa kivat puitteet puskassa rypemiseen, jota pohjalaiseksi jokimelonnaksikin voi kutsua. Eräänlainen retkikohteen antikliimaksi, mutta aina on jäänyt hinku palata takaisin.” Lue juttu tästä.

Lapin maisemia pohjoisessa ja etelässä

Geologiopintojensa aikana Pasi teki ystäviensä kanssa roadtripin Lappiin. Perinteisten retkikohteiden lisäksi kaverusten Lapin-matkan listalla oli myös hieman erikoisempia nähtävyyksiä.

– Kohteeksi valikoitui geologin kannalta mielenkiintoisia paikkoja, kuten yksi kaivoksen sivukivikasa, pari tunturia, yksi rotko, yksi joki sekä yksi toimiva turistikaivos, Pasi luettelee.

Yhä tänä päivänä niin pohjoisen karut näköalat kuin Kainuun ja Itä-Suomen rajaseudutkin ovat Pasin mielimaisemaa. Hän kuitenkin vinkkaa, että Lapin maisemiin päästäkseen ei välttämättä tarvitse lähteä Etelä-Suomesta.

– Lauhanvuoren kansallispuisto on pala Metsä-Lappia etelän kynnyksellä. Kaksi tuntia Tampereelta autolla ja perillä et tiedä, oletko Sodankylässä vai missä.

Lauhanvuorella. Kuva: Pasi Talvitie.

Geologi näkee enemmän

Luonto on erilainen geologin silmin. Maastonmuodoista voi havaita vaikka mitä, kun tietää, mitä etsiä. Muinaiset rantakivikot kertovat maannoususta ja maastossa näkyvät uomat voivat kieliä jääkauden jälkeisistä vesistöjen muutoksista. Geologin tausta taas auttaa arkeologisten kohteiden havainnoinnissa:

– Ihmisen tekemä on useimmiten helppo erottaa luonnonmuodostelmasta. Tässä on toki apuna esimerkiksi Maanmittauslaitoksen mainio Kansalaisen karttapaikka, josta maaston pinnanmuodot on helppo saada esiin rinnevarjostuksen avulla, Pasi vinkkaa.

Tutustumalla esimerkiksi muinaisjäännösrekisteriin tai peruskarttaan lähimaastoista voi löytyä hyviä retkikohteita.

–  Tervahaudat, kiviröykkiöt ja muinaishaudat, vanhat kulkureitit ja karttaan nimetyt polut, erikoiset paikannimet ja toki myös palvelurakenteet kuten laavut ja lintutornit ovat oivallisia lähiretkikohteita.

Iivaara Kuusamossa. Kuva: Pasi Talvitie

Pasi vinkkaa: 3 yllättävää luonnonmuodostelmaa Suomessa

Iivaara, Kuusamo
“Etelä-Kuusamon korkein vaara ja geologinen erikoisuus, koostuu alkalikivistä eli kivistä, joissa maasälvän sijaan esiintyy erikoisempia mineraaleja. Yksi Suomen tieteellisesti merkittävimpiä geologisia muodostumia. Maisema huipulta on upea.” Lue juttu tästä.

Kellarivuoren laguuni, Helvetinjärvi
“Koverojärven vedenrajassa pystysuoran kallioseinämän alaosasta löytyvä pieni lippaluola tai painanne. Sen kohdalla on pieni laguuni, pieni ranta ja punainen postilaatikko. Oiva paikka rantautua kanootilla ja syödä vaikka eväitä.” Lue juttu tästä.

Ukonvuori, Kolovesi
“Hieno luonnonmuodostelma: lippaluola, josta löytyy vanha kvartsi- eli ukonkivilouhos, kalliomaalaus ja upea maisema järvelle. Eksoottinen kohde, joka ei häpeä suuren maailman kohteiden rinnalla. Helposti saavutettavissa meloen, edustalla on laituri.” Lue juttu tästä.

“Kun ihminen lähtee, niin luonto valtaa kaiken takaisin”

Sopivasti eksotiikkaa ja erämaisuutta tarjoavat retkikohteet ovat Pasin mieleen. Aina parempi, jos tarjolla on myös kulttuurihistoriaa ja arkeologisesti jännittäviä kokemuksia.

– Ihminen on liikkunut Suomen luonnossa tuhansia vuosia ja jättänyt jälkensä lähes joka paikkaan. Mutta moni aikoinaan runsaastikin kuljettu paikka voi nykyään olla vain harvojen käymä, ja kun ihminen lähtee, luonto valtaa lopulta kaiken takaisin, Pasi miettii.

– Tämä tekee luonnossa liikkumisesta kiehtovaa, sillä koskaan ei tiedä, mitä vastaan tulee.

Lemmenjoen Ravadaskönkäällä Tellu-koiran kanssa. Kuva: Annika Talvitie.

Blogin tuorein juttu kertoo Ruoveden upeasta Siikanevasta. Syksyn aikana Pasin retkiblogin lukijat pääsevät tutustumaan muun muassa Isojärven kansallispuistoon. Kesän jäljiltä on luvassa myös lisää melontakertomuksia.

– Olen kuitenkin blogijuttujen suhteen hetken lapsi. Jos tulee tehtyä jokin hieno retki, niin pyrin kirjoittamaan siitä jutun.

Pasi lähettää terveisiä myös Retkipaikan lukijoille.

– Nautitaan Suomen monipuolisesta luonnosta, neljästä vuodenajasta ja jokamiehen oikeuksista, jotka mahdollistavat meille upeita luontoelämyksiä, hyvää terveyttä ja mielenrauhaa läpi vuoden!

Tervemenoa lueskelemaan Pasin blogia tästä linkistä!

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.