Kahden kansallispuiston kierros maastopyörällä: Lauhanvuori ja Kauhaneva–Pohjankangas
Muutama vuosi sitten innostuin maastopyörällä retkeilystä. Taustalla oli polvivamma, joka haittasi ajoittain patikointia, mutta ei niinkään pyöräilyä.
Sopivia retkikohteita etsiessäni bongasin kaksi Länsi-Suomessa sijaitsevaa kansallispuistoa: Lauhanvuoren ja Kauhanevan-Pohjankankaan, joista jälkimmäisessä en ollut koskaan käynyt. Puistot sijaitsevat aivan vierekkäin ja kartan perusteella alueella on polkuja ja metsäteitä sekä useita yöpymiskelposia taukopaikkoja.
Karttaharjoituksena suunnittelin yhden yön retken, joka yhdistäisi puistot. Yllätys maastossa olikin melkoinen, kun huomasin, että reittini seuraili olemassa olevaa maastopyöräreittiä, Kansallispuistojen maastopyöräreittiä. Kauhajoen kaupungin kauan sitten toteuttaman maastopyöräreitin merkinnät olivat vielä hyvässä kunnossa, ja retken jälkeen löysin siitä netistä kartankin.
Kahden kansallispuiston kierrokselle tuli mittaa noin 70 km. Lähtöpaikaksi valitsin Lauhanvuoren Spitaalijärven. Reittini kulki puiston pohjoisosan läpi vanhoja metsäteitä ja polkuja pitkin. Matkan varrella bongailin vanhoja metsäkämppiä ja niiden raunioita. Jos olisin tiennyt matkan varrella olevasta laavusta, olisin poikennut sinnekin, mutta nyt se jäi näkemättä.
Lauhanvuorelta jatkoin kohti Katikankanjonia. Metsäautotietä ja asfalttiakin sisältänyt siirtymäosuus vaihtui pian peltoteihin ja metsäpolkuihin. Katikankanjoniin laskeuduin lopulta jyrkkää vanhaa kärrypolkua pitkin. Pohjalla ihmettelin, että onko tällaisia paikkoja olemassakaan? Kiipesin Kolmentuulenlakille lähes nelinkontin ja palasin sitten taluttamaan pyöräni montun pohjalta ylös.
Kauhanevan suuntaan jatkoin metsäautoteitä pitkin. En nähnyt matkan varrella ketään, vasta Kauhanevan ylittävällä museotiellä tuli vastaan paikallisia pyöräilijöitä. Leiriydyin Salomaan telttapaikalle ja kävin iltakävelynä fiilistelemässä täysikuuta ja öisiä joutsenia Kauhalammin kierroksella.
Kauhanevalta matka jatkui Karhukankaalle. Puiston rajaa seurailevia hiekkateitä pitkin matka sujui mukavasti eikä maisemissa ollut valittamista. Aurinko paistoi eikä muita kulkijoita ollut. Matkan varrelta bongasin taukopaikaksi sopivan kodan.
Jyllinkoskella tie kuljetti minut hienoon maalaismaisemaan ja lopulta 44-tielle. Lyhyen asfalttiosuuden jälkeen olin taas metsätiellä, joka lopulta kuljetti minut taas kansallispuistoon. Avara mäntymetsä oli kuin Lapin kankailta. Myöhemmin selvisi, että Lauhanvuorta oli 1980-luvun alussa kohdannut suuri mäntypistiäistuho, minkä vuoksi metsä oli jäänyt niin harvaksi ja osin keloutunut.
Hellepäivä rutikuivalla Lauhankankaalla muistutti myös alueen toisesta piirteestä: seutu on aikojen saatossa palanut useasti. Vanhojen valokuvien perusteella Lauhanvuorikin on aikoinaan ollut suurelta osin puuton. Sadassa vuodessa maisema muuttuu.
Spitaalijärvelle saavuttuani huomasin olleeni retkelläni vain vajaan vuorokauden. Tuntui paljon pidemmältä, sillä onnistuin irtaantumaan ajasta ja paikasta lähes täydellisesti. Toukokuiset säät olivat myös suosineet ja pyöräkin toimi, vaikka retkivarustus ei ollutkaan ihan keveimmästä päästä.
Konseptina kahden kansallispuiston kierros osoittautui varsin onnistuneeksi. Vaikka puistojen välillä oli verraten lyhyt matka ja puistot näyttävät äkkiseltään samankaltaisilta, niin hitaasti matkaa tehden ja puistojen maisemiin uppoutuen ne osoittautuivat hyvin erilaisiksi. Mieleen jäivät Lauhanvuoren avarat mäntykankaat ja neulaspolut, Katikankanjonin jyrkkärinteiset kuusikot sekä öiset hetket Kauhanevalla.
Kuvamateriaali on toukokuussa 2016 tehdyltä retkeltä, josta olen kirjoittanut myös blogiini. Olen sen jälkeen käynyt ajamassa näissä puistoissa useita lyhyempiä retkiä, mutta tämä retki on jäänyt parhaiten mieleen. Huomaan palaavani siihen mielessäni aina uudestaan ja uudestaan.
Lisätietoja Lauhanvuoren kansallispuistosta ja Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistosta Luontoon.fi:ssä.
Lauhanvuori, Katikankanjoni ja Kauhaneva Kansalaisen karttapaikassa.
Tuolla tuli itsekkin juuri käytyä, Lauhanvuoressa siis. Kävellen tosin. Harmittavasti oli näkötorni kiinni, mutta hieno paikka muuten.