Eteläisen Päijät-Hämeen helmi: Mallusjoen vanha metsä ja luontopolku

Kohde kartalla

Orimattilassa on kaksi Natura 2000 -kohdetta. Toinen on Kairessuo-Mieliäissuo, toinen taas Mallusjoen vanha metsä, joka saa luonnonystävän lähes itkemään ilosta.

Aivan Päijät-Hämeen ja Uudenmaan rajalla kohoava Mallusjoen metsä on sanomattoman kaunis maailma, jollaisia harvemmin pääsee näkemään. Tuoreen ja lehtomaisen kankaan yli satavuotias kuusikko levittäytyy 21,8 hehtaarin alalle Mallusjoen kylän eteläpuolella. Metsän pohjois- ja keskiosien pellot ovat olleet käytössä 2000-luvun puolelle saakka, mutta alueen eteläpuolista peltoa peittää nyt jo lehtipuuvaltainen metsikkö. Mallusjoen vanha metsä on lähes luonnontilainen, ja lahopuuta on paljon. Kuusten katveessa kasvaa jonkin verran myös mm. koivuja, katajia ja haapoja, ja metsä koostuu useista eri metsätyypeistä.

Metsä päätyi valtion omistukseen tilan omistajan kuoltua ilman perillisiä. Sen ylläpidosta vastaa Orimattilan kaupunki, joka osallistui myös luontopolkuhankkeen toteutukseen. Tulipaikkoja tai muita palveluita ei ole.

Paikan päälle löytää Orimattilasta tai Pukkilasta päin tultaessa kääntymällä Pukkilantieltä (1635) Selventielle, jota kuljetaan noin 1,5 kilometriä, aika tarkalleen tien puoliväliin. Viehättävien puutalojen reunustaman hiekkatien laidalla on kahdelle henkilöautolle sopiva pysäköintipaikka, jonka vierestä luontopolku alkaa. Auton voi jättää myös parinsadan metrin päähän kylän urheilukentän laitamille.

Mallusjoen luontopolku on pituudeltaan yhteensä noin neljä kilometriä. Se on jaettu teemoittain kolmeen eri osaan, jotka voi kävellä kaikki samalla kertaa tai kunkin erikseen: Kotimetsän, Kääpämetsän ja Tikkametsän kierrokseen. Viimeksi mainittu on näistä pisin. Luontopolun varrella on yhteensä kuusi infotaulua, jotka kertovat selkeän innostavasti metsän kasvien ja eläinten vuorovaikutussuhteista. Luontopolun merkkinä ovat reitin varrella keltaiset tassunjäljet.

Kotimetsä

Luontopolku alkaa aivan vanhan pihapiirin laidalta. Jos ei tietäisi, että melkein vieressä on muurahaiskekojen, puiden, lehtien ja sammaleen peittämiä rakennuksia, niitä tuskin edes huomaisi. Luonto on ottanut omansa takaisin.

Hirsitorpasta ei ole juuri mitään enää jäljellä. Se ei edes näy kunnolla luontopolulle, vaan kätkeytyy Kotimetsän infotaululta reitille lähdettäessä noin kymmenen metrin päässä polun oikealle puolelle kuusten varjoon. Näky on pysäyttävä. Täällä on joskus asunut ihminen, aivan meidän kaltaisemme!

Polku on selkeä ja helppokulkuinen. Siellä täällä polun varrella lojuu kaadettuja tai kaatuneita puita. Liikenteen äänet kantautuvat tänne saakka, mutta näin kevätaikaan lintujen konsertti onneksi peittää lähes kaiken ihmisen aikaansaaman metelin.

Pian vastaan tulevat myös aitan tai riihen kiviset perustukset sekä ainoa jäljellä oleva rakennus, vankkaseinäinen maakellari.

Hieman kauempana tietä kohti on myös lahonnut rakennus, jota veikkaisin pihasaunaksi.

Polku kulkee pihapiirin jälkeen lähellä kuusikon reunaa, jonka takana avautuu niittymaisema. Mallusjoen kylän keskusta on tästä noin kilometrin verran pohjoiseen päin. Tässä vaiheessa olen jo niin metsän lumoissa, että tuskin huomaan kauempana hiekkatiellä huristelevaa traktoria. Kaikki merkit ihmisen läsnäolosta katoavat yhtäkkiä hetkeksi.

Kotimetsän kierroksen voi päättää infotaulun viereiselle lähteelle ja palata siitä merkittyä polkua pitkin takaisin, jolloin sen kiertämiseen kuluu n. 20–30 minuuttia. Lähdettä ympäröi rehevä lehtokasvillisuus.

Kääpämetsä

Vanhan luonnontilaisen metsän selvimpiä merkkejä ovat käävät. Ne ovat kantasieniä, jotka kasvavat usein puiden rungoilla ja lahottavat niitä. Mielenkiintoista on sekin, että kun puu vihdoin kuolee, sen valtaavat taas aivan erilaiset kääpälajit. Käävät ovat herkkiä metsätaloudelle, joten niiden esiintyvyyttä käytetään osaltaan luontoinventoinneissa suojeluarvoltaan arvokkaiden metsien indikaattorina. Suomessa kääpiä on yhteensä yli kaksisataa lajia.

Tässä yksi maamme yleisimpiä kääpiä, kirkkaana jo kauas erottuva kantokääpä (Fomitopsis pinicola):

Toisen kuolema on toisen elämä. Metsässä vallitsee luonnollinen tasapaino. Käävät ovat ottaneet paikkansa kuolleen hongan tyvessä:

Mallusjoen vanhassa metsässä on havaittu 16 eri kääpälajia. Niistä vanhan metsän indikaattorilajeja ovat punahäiväkääpä, rusokääpä ja riukukääpä. Kääpämetsän kierrokselta voi palata takaisin lähteelle ja sitä kautta lähtöpisteeseen tai jatkaa Tikkametsän kierrokselle.

Tikkametsä

Tämä alkaa jo olla niin sanottua oikeaa metsää! Jos et ole sellaista koskaan nähnyt, kannattaa Tikkametsän kierros kulkea alusta loppuun. Nimensä mukaisesti se on tikoille otollista luonnollisesti kehittynyttä elinympäristöä, jonka uumenista löytyy niille ravinnoksi lukemattomia hyönteisiä ja toukkia. Monet tikkalajit ovat riippuvaisia lahopuista, joten nuorissa talousmetsissä niitä harvemmin näkee. Poikkeuksena sääntöön on käpytikka, joka ei ole turhan tarkka kotimetsästään.

Reitin varrella näkee usein ainakin käpytikkoja ja myös monen monta pesäkoloa. Tikat suosivat yleensä pehmeäpuista haapaa, mutta ne eivät loppujen lopuksi ole turhan nirsoja puulajin suhteen. Tässä vanha tikankolo jo vuosia sitten kaatuneen kelon rungolla:

Sukkessio on metsässä jo pitkällä. Ihmisen kädenjälkikin sulautuu ajan saatossa osaksi luontoa. Polku on paikoin hieman mutainen, mutta pahimmat paikat voi aina kiertää. Luontopolku seurailee pitkälti vanhoja metsäpolkuja.

Matkan varrella kannattaa ehdottomasti pysähtyä ihailemaan pienten hyönteisten ja toukkien aikaansaannoksia. Kirjanpainaja (Ips typographus) on 4–6 mm pitkä kaarnakuoriainen, joka nimensä mukaisesti on varsin taidokas metsän asukas. Se heikentää kuusta katkaisemalla sen nestevirtauksen. Puu kuolee, kun syömäkuviot kiertävät laajalti koko rungon ja sinistäjäsienet alkavat tuhota sen nilaa ja eläviä soluja.

Vanha metsä on monipuolinen ja yllättävä. Puiden välistä siivilöityvä auringonvalo saa sen säteilemään värien koko kirjossa. Mallusjoen vanha metsä on Salpausselän eteläpuolisen Suomen mittakaavassa melko laaja luonnontilainen suojelualue. Siellä silmä ja sielu lepäävät. Minulla ei ole kiire pois.

Sijainti: N=6732636.000, E=424836.000 (ETRS-TM35FIN)

Mallusjoen vanhan metsän reittikartta löytyy täältä: orimattilanliikuntapalvelut.fi (pdf)

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.