Valoisilla harjuilla olympiavoittajan jalanjäljissä: Lassen Polku Myrskylässä

Oli toukokuinen iltapäivä, ja takanani olivat jo Kukuljärven ja Mustilan reitit. Päätin kävellä vielä yhden polun kotimatkalla ja valitsin kohteeksi Lassen polun Myrskylässä. Urheilun ystävänä tiesin toki, että polku on saanut nimensä mestarijuoksija Lasse Virénin mukaan, ja Myrskylän nähtävyyksistä kertova nettisivu ilmoittaakin Lassen mahdollisesti harjoitelleen näillä korkeilla harjuilla. Hyvää lenkkimaastoa Lassen polku onkin! Mutta muistetaanpa taas kronologia ja aloitetaanpa alusta!

Kierros n. 1,9 km
Kulkuaika 0,5 h
Keskivaativa reitti
Paikka kartalla
Ei tulipaikkoja

Olin laittanut navigaattoriin osoitteeksi Orimattilantie 206 ja mietin, missä kohtaa lähtöpiste on. Se ei kuitenkaan ole ihan Orimattilantien laidassa, vaan (ilmeisesti nimettömällä) sivutiellä muutaman sadan metrin päässä. Opaste oli selkeä. Saavuin parkkipaikalle, joka vaikutti tosi pieneltä – kolme, neljä autoa mahtunee pienelle levennykselle polun alkupisteen kohdalla. Huomasin kuitenkin, että 50 metrin päässä oli ilmeisesti vähän isompi tila, siellä näkyi matkailuauto. Jätin kuitenkin auton aivan polun lähtöpaikkaan toisen auton viereen.

Polku alkaa tasaisessa kangasmaastossa. Se on merkitty sinisellä värillä puihin tehdyillä maalimerkeillä ja välillä myös puutolpilla, joissa on Myrskylän sininen vaakuna.

Polku kiertää harjumaisen mäen, Kentänmäen, vastapäivään. 500 metrin kohdalla ollaan mäen pohjoisella rinteellä.

Yksi nousukin osuu matkalle, kun reitin läntisimmästä pisteestä käännytään takaisin kohti itää ja noustaan harjun laelle.

Nousua on maltillisesti, noin parikymmentä metriä. Mäen päällä odottaa palkinto, penkki, jossa voi pitää evästaukoa. Ensimmäinen penkki oli tässä, noin kilometrin kohdalla. Myöhemmin reitin varrella oli vielä kaksi penkkiä lisää. Myrskylässä on näemmä päätetty tuoda roskakoreja reitin varrelle. Minä kuitenkin ohjeistaisin: sen minkä tuot luontoon, jaksat viedä poiskin. Pidin evästauon ja otin tyhjät eväsleipien pussit reppuun takaisin.

Loppumatka kuljetaankin harjun etelälaitaa pitkin. Mietin, olisiko polun perustamisen aikaan täällä ollut niin paljon matalampi puusto, että kulttuurimaisema olisi näkynyt kaukana alempana. Nyt pellot ja talot vähän vilahtelevat puiden välistä. 

Pääpolulta oli muodostunut pieni sivulenkki tämän vänkkyrän männyn luo. 

Reitin viimeinen penkki, noin 1,6 km kohdalla. 

Vielä parisataa metriä ja päädyin takaisin parkkipaikalle. Lassen polku oli nopeasti kävelty – evästauonkin kanssa minulla meni aikaa noin 30 minuuttia. Polulla näin yhden koiranulkoiluttajan, muuten sain kävellä yksinäni. Maisema on, no, voi kai sanoa että se on vähän yksitoikkoista, mutta kyllä harjumaisemassa on helppo hengittää ja mukava kävellä. Ja kuten sanottu, lenkkimaastoina nämä reitit olisivat kyllä erinomaisia. Lassen jälkiä on mukava tallustaa!

Sijainti:  N=6727455.834, E=436508.522 (ETRS-TM35FIN)

Blogiteksti julkaistu myös Luontopolkumiehen blogissa.

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.