Myllykankaan kivikautinen suurkylä Pedersöressä

Pohjanmaan suurin ja parhaiten säilynyt kivikautisen asutuksen jäänne löytyy Pedersören Hundbackasta eli Myllykankaalta, Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan rajalta.

Syrjäiseltä ja laajalta hiekkakankaalta löytyy yli 50 kodanpohjan muodostama kokonaisuus, joka on harvinaisen hyvin säilynyt. Paikka on ollut asuttu noin vuonna 3500 eKr, jolloin se sijaitsi meren rannalla, suojaisan lahden pohjukassa. Lahden suulla noin kilometrin päässä maisemaa vartioi Suomen suurimpiin lukeutuva siirtolohkare, Ilveskivi.

Myllykankaan alue on säästynyt sekä soranotolta että voimakkaalta maanmuokkaukselta. Alue on metsätalouskäytössä, mutta nykymetsätaloudelle luonteenomaista pinnan rikkovaa äestystä tai aurausta alueella ei ole ehditty tekemään. Paikka tunnistettiin kivikautiseksi asutusjäänteeksi vasta 1970-luvun lopulla, jolloin paikallinen arkeologian harrastaja ilmoitti Museovirastolle metsästä löytyneistä laajoista kehämäisistä painanteista, joita pieneltä alueelta löytyi lukuisia. 1980-luvun alussa paikalla tehtiin parin vuoden aikana kaivauksia, joiden pohjalta paikka varmistui kivikautiseksi asuinpaikaksi.

Asuinpainanteet erottuvat maastossa kraaterimaisina monttuina, joissa on yleensä yksi tai kaksi oviaukon paikkaa. Tämä on kaksiaukkoinen painanne, kuva otettu toisesta aukosta ja hattupäinen henkilö seisoo toisessa aukossa.

Asuinpainanteet erottuvat maastossa kraaterimaisina monttuina, joissa on yleensä yksi tai kaksi oviaukon paikkaa. Tämä on kaksiaukkoinen painanne, kuva otettu toisesta aukosta ja hattupäinen henkilö seisoo toisessa aukossa.

Alueelta löytyy noin 50 asumuspainannetta. Kodan pohjiksi tulkituissa, parin metrin syvyisissä ja halkaisijaltaan jopa 20-metrisissä painanteissa, on niiden reunoja kiertävä maavalli ja yksi tai kaksi kulkuaukkoa. Painanteiden keskiosista on löytynyt jäänteitä tulisijoista. Kivikautisen suurkodan rakenteesta löytyy lisätietoa Kansallismuseon sivuilta, ja kotia on myös rekonstruoitu eri puolella Suomea.

Kivikaudella ihmiset asuivat yleensä hiekkaisilla kangasmailla, veden äärellä. Pohjanmaalla maat ovat suhteellisen tasaisia, joten maan kohoamisen myötä asuinpaikkojen käyttö on jäänyt melko lyhytaikaiseksi. Myllykankaalla rinnettä on kuitenkin sen verran, että asutus on jatkunut paikalla hieman tavallista pidempään. Lisäksi hiekkakangas on varsin laaja, joten paikalle on mahtunut tavanomaista enemmän asumuksia.

Myllykankaan kodanpohjat erottuvat selkeästi Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistossa. Kangas oli alkujaan pieni hiekkainen saari, muuttui sitten maan kohotessa niemeksi, ja lopulta jäi kuiville kauas meren rannasta. Asuinpaikan halki kulkeva polku näkyy kuvassa myös.

Myllykankaan kodanpohjat erottuvat selkeästi Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistossa. Kangas oli alkujaan pieni hiekkainen saari, muuttui sitten maan kohotessa niemeksi, ja lopulta jäi kuiville kauas meren rannasta. Asuinpaikan halki kulkeva polku näkyy kuvassa myös.

Paikka on osa kyseisellä harjumuodostumalla sijaitsevien kivikautisten asuinpaikkojen ketjua, asutuksen huipentuma. Aikaisempia asuinpaikkoja löytyy muun muassa Kauhavan puolelta kunnanrajaa, Kortesjärven Saarijärven länsipuolelta, jossa Leipätien varresta Änttösennevan viereiseltä kankaalta löytyy kuuden asuinpainanteen muodostama ryhmä. Toinen asuinpainanteiden ryhmä löytyy Saarijärven luoteispuolelta. Molemmat paikat ovat kuitenkin osittain metsänhoidossa vaurioituneita, sillä kyseiset kankaat on äestetty hakkuiden jälkeen.

Asuinpainanteiden lisäksi Myllykankaalta löytyy useita pyyntikuoppia. Kaivauksissa alueelta on löydetty muun muassa kvartsi-iskoksia ja keramiikan kappaleita. Terävät kvartsinkappaleet hiekkamaassa viittaavat usein kivikautiseen ihmistoimintaan ja asuinpaikoilta voi löytyä myös saviastioiden jäänteitä.

Suuri osa Leipätien varrella olevista kivikautisista asuinpaikoista on ajan saatossa tuhoutunut soranotossa tai jäänyt muun rakentamisen jalkoihin. Osaa ovat myös metsätalouden maanmuokkausjäljet vaurioittaneet. Joskus maanmuokkaus voi tuoda kuitenkin näkyville vihjeitä vanhasta asutuksesta, kuten tässä, kvartsi-iskoksen muodossa.

Suuri osa Leipätien varrella olevista kivikautisista asuinpaikoista on ajan saatossa tuhoutunut soranotossa tai jäänyt muun rakentamisen jalkoihin. Osaa ovat myös metsätalouden maanmuokkausjäljet vaurioittaneet. Joskus maanmuokkaus voi tuoda kuitenkin näkyville vihjeitä vanhasta asutuksesta, kuten tässä, kvartsi-iskoksen muodossa.

Syrjäisestä sijainnistaan huolimatta alue on ollut mukana kansainvälisessä kaupassa jo kivikaudella. Tästä todisteena ovat muun muassa seudulta löytynyt piikiven kappale. Piikiveä ei Suomessa luontaisesti esiinny, vaan se on pitänyt tuoda ulkomailta. Ehkä piikiveä on ostettu turkiksilla tai kuivatulla kalalla? Piikiven kotimainen vastine kvartsi on toki parhaimmillaan varsin kelvollinen työkalu sekin, mutta piikivi kestää paremmin työstämistä ja siitä voi helpommin valmistaa isojakin työkaluja. Piikivi on itse asiassa mikrokiteistä kvartsia, ja sitä tavataan yleensä sedimenttisyntyisillä kalkkikivialueilla.

Kivikauden asutuksen sijoittuminen vesistöjen ääreen kertoo vesistöjen merkityksestä sekä kulkureittinä että ruoka-aittana. Vesistöjä pitkin siirryttiin paikasta toiseen, vesistöissä kalastettiin ja etenkin meren rannalla metsästettiin myös hylkeitä. Metsän riistaakin toki hyödynnettiin, mistä kertovat pyyntikuopat, mutta ruokavalion perustana toimi kala. Myllykankaan asukit kalastivat merellä, mutta paikan vieritse virtaavassa purostakin saatiin varmasti ongella tai muilla keinoilla kalaa. Lähistöltä löytyi myös lukuisia pieniä metsäjärviä, joita hyödynnettiin myös. Kenties järvillä liikuttiin yksipuisilla ruuhilla.

Myllykankaalle ohjaava opaste Saarijärvellä, kivikautiseen kylään on alle 3 km Leipätietä pitkin.

Myllykankaalle ohjaava opaste Saarijärvellä, kivikautiseen kylään on alle 3 km Leipätietä pitkin.

Myllykangas on helposti tavoitettavissa. Alueen läpi kulkee Leipätienä tunnettu kulku- ja retkeilyreitti, joka yhtyy Myllynkankaan ohi kulkevaan Utterledeniin eli Saukonreittiin aivan parin sadan metrin päässä Myllykankaalta. Paikka onkin itse asiassa yksi Utterledeniin liittyvistä nähtävyyksistä, ja sille on reitiltä opasteet. Myllykankaalla käynnin voi yhdistää myös Ilveskivellä käyntiin, eli auton voi jättää Ilveskiven parkkipaikalle ja kävellä sieltä Ilveskiven kautta Myllykankaalle ja takaisin. Matkaa Ilveskiveltä Myllykankaalle tulee polua pitkin reilun kilometrin verran.

Toiselta suunnalta eli kaakosta Myllykankaalle pääsee Kauhavan puolelta, entisen Kortesjärven kunnan Saarijärven kylältä, josta paikalle on myös opasteet. Auton voi jättää vaikkapa läheisen tanssipaikan tai uimarannan parkkipaikalle. Polku ei ole yhtä selkeä ja hyväkuntoinen kuin Pedersören puolella kulkevat polut, ja se on muutamin paikoin soinen ja märkä. Matkaa Myllykankaalle polkua pitkin on noin kolme kilometriä.

Kylän keskusaukealla oleva yksinäinen lohkare saa mielikuvituksen lentoon. Onko tässä kenties pidetty kyläkokousta, onko se toiminut seitana vai ovatko kylän lapset leikkineet tässä kukkulan kuningasta? Mene ja tiedä, mutta jotain kertoo se, että kiven ympärillä on laajahko rakentamatta jätetty alue.

Kylän keskusaukealla oleva yksinäinen lohkare saa mielikuvituksen lentoon. Onko tässä kenties pidetty kyläkokousta, onko se toiminut seitana vai ovatko kylän lapset leikkineet tässä kukkulan kuningasta? Mene ja tiedä, mutta jotain kertoo se, että kiven ympärillä on laajahko rakentamatta jätetty alue.

Vaikuttavimmillaan Myllykankaan asuinpaikka on sen muinaiselta julkisivulta eli mereltä päin lähestyttäessä. Utterledeniltä päin lähestyttäessä maa nousee pikku hiljaa, kunnes polku yhtäkkiä kulkee valtavan asuinpainanteen vieritse. Opastaulu kertoo paikkaan liittyviä yksityiskohtia, ja hetken kodanpaikkaa tutkailtuaan huomaa niitä maastossa useampia. Kuin kraatterit ne nousevat muuten tasaisen kankaan pinnasta. Kiipeämällä kylän rannan puoleisen keskusaukion keskellä sijaitsevan kiven päälle kylää voi yrittää hahmottaa ylhäältä käsin. Itse asiassa, aukion keskellä oleva kivi on melko varmasti näytellyt jonkinlaista osaa myös itse kylän arkipäivässä, sillä kankaalla on muuten melko vähän isoja kiviä.

Maastossa kyläkokonaisuutta voi olla vaikea hahmottaa, mutta alueelta tehtyä maastomallia tutkiessa kylän rakenne käy varsin selväksi. Kodat ovat sijainneet kankaalla riveittäin, ja niiden välissä on pieniä aukeita tai kujia. Kotarivissä on ollut usein puolenkymmentä kotaa, ja rivit ovat asettuneet suurelta osin merta vasten.

Havainnekuva, jossa Maanmittauslaitoksen maastomalliin lisätty kotien hahmoja. Kylän rakennukset ovat sijainneet riveissä merta vasten, ja niiden takana välissä on ollut paikoin pieniä aukioita.

Havainnekuva, jossa Maanmittauslaitoksen maastomalliin lisätty kotien hahmoja. Kylän rakennukset ovat sijainneet riveissä merta vasten, ja niiden takana välissä on ollut paikoin pieniä aukioita.

Oletetaan että yksi kota on ollut yhden perheen tai pikemminkin suvun käytössä. Tilojensa puolesta kotaan on mahtunut paljonkin väkeä, mutta jos lasketaan, että yksi kota olisi toiminut vaikkapa 10 ihmisen kotina, niin paikan päällä on helposti asunut satoja ihmisiä. Tämä tosin sillä oletuksella, että kylä on ollut kokonaisuudessaan samanaikaisesti asuttu. Jotkin painanteet saattavat tosin edustaa muitakin kuin asuinrakennelmia, mutta yhtä kaikki, alueella on sijainnut merkittävän kokoinen taajama noin 5500 vuotta sitten.

Myllykankaan sijainti kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 7031804  E 305763

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.