Suomen Ladun retkeilyohjaajakurssi Salamajärven kansallispuistossa

Kerrankin kurssi, johon ei sisältynyt tuntikausien tai jopa useamman päivän PowerPoint-sulkeisia! Kyse on nimittäin Suomen Ladun järjestämästä retkeilyohjaajakoulutuksesta, joka on yksi monista Suomen Ladun tarjoamista koulutusvaihtoehdoista. Kurssi järjestettiin tässä muodossa Salamajärven kansallispuistoa lähellä toimivien latuyhdistysten edustajille 19.–21. elokuuta Salamajärven kansallispuistossa, ja sille osallistui ohjaaja mukaan lukien 10 henkilöä. Tämä on dokumentti kyseiseltä kurssiviikonlopulta.

Tavoitteena oli, että kurssin suorittaneet osaisivat suunnitella lähiretkiä turvallisesti, suunnistaa kartan ja kompassin avulla riittävän hyvin, ohjata retkeilijäryhmiä maastossa, hallita retkiruokailun toteuttamisen eri tavoin, majoittua maastossa ja opastaa majoittumisessa sekä muun muassa hallita ja neuvoa erilaisten retkeilyvarusteiden käytössä ja valinnassa.

Ensimmäisen päivän ohjelma alkoi Koirasalmen luontotuvalla klo 16 teoriapainotteisella osuudella, mutta PP-osuus oli sopivan lyhyt ja ytimekäs.

Ensimmäisen päivän ohjelma alkoi Koirasalmen luontotuvalla klo 16 teoriapainotteisella osuudella, mutta PP-osuus oli sopivan lyhyt ja ytimekäs.

Kurssin vetäjänä toimi Suomen Ladun Juhani Lehto, joka on SL:n hiihdon lajivastaava ja vastaa omalta osaltaan myös Angry Birds -tapahtumista sekä Kiilopäähiihdosta.

Aloitimme lyhyellä teoriaosuudella, joka käsitteli muun muassa kurssin sisältöä ja kolmen päivän ohjelmaa. Ohjelma oli hyvin käytäntö- ja ennen kaikkea ulkoilmapainotteinen. Teoriaosuudessa käsiteltiin aluksi muun muassa jokamiehenoikeuksia, joista on hyvä Ympäristöministeriön esitemuotoinen versio sähköisesti täällä ja laajempi kirjamuotoon toimitettu teos täällä.

1. päivä: Retken suunnittelua ja retkeilijän varusteita

Retken ja reitin suunnittelussa on otettava huomioon monta eri asiaa, kuten esimerkiksi millä nopeudella milläkin reitillä voi kulkea ja kuljettaa ryhmää. Kulkunopeuteen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa maasto, säätila ja valon määrä (vuoden- ja vuorokaudenaika). Kesäaikaan kävellen kulkunopeus suhteellisen normaalissa maastossa vaihtelee noin kahdesta neljään kilometriin tunnissa.

Ryhmiä vetäessä yksi olennaisista tekijöistä on kulkemisen rytmitys ja retken eri osa-alueiden ajoittaminen sopiviksi. Toisin sanoen, aikaa aamu- ja iltatoimiin ja leiriytymiseen sekä ruokailuihin on osattava varata riittävästi, ja reitille on ajoitettava riittävä määrä taukoja ottaen huomioon esimerkiksi reitin vaativuus ja ryhmäläisten kunto. Reittisuunnitelmaan vaikuttavat myös vesihuolto (juomaveden saatavuus), leiriytymisen mahdollistavat paikat (tuvat, telttailualueet, tulipaikat) ja niin edelleen.

Juhani Lehto tähdensi, että hyvää reittisuunnitelmaa pitää pystyä muuttamaan tarvittaessa, kuten vaikkapa loukkaantumisen, sairastapauksen, säätilan merkittävien muutosten tai muun vastaavan vuoksi. Tämä teoriaknoppi realisoitui meidänkin kurssillamme, sillä reittisuunnitelmaa jouduttiin muuttamaan yllättäen, mutta siitä tuonnempana.

Toinen olennaisen tärkeä asia millä tahansa ryhmäretkellä – ja usein myös yksin liikuttaessa – on reitti-ilmoitus. Reitti-ilmoituksen tekeminen on ryhmän vetäjän vastuulla ryhmien kanssa liikuttaessa, ja luonnollisesti omalla vastuulla yksin liikuttaessa. Ryhmän vetäjän tulee myös osata laatia turvallisuussuunnitelma, johon löytyvät ohjeet täältä. Suomen Ladun sivuilla on muitakin erittäin hyviä ohjeita muun muassa erilaisten kurssien riskikartoituksen tekemiseen.

Suunnitteluosuuden jälkeen käsiteltiin retkeilijän varusteita yksilö- ja ryhmätasolla, varusteiden valintaa vaatteista jalkineisiin, kantolaitteista (lähinnä rinkat) muihin varusteisiin, kuten karttaan, kompassiin ja niin edelleen.

Esimerkiksi rinkan valinta, pakkaaminen ja säädöt käytiin huolella läpi.

Esimerkiksi rinkan valinta, pakkaaminen ja säädöt käytiin huolella läpi.

Muun muassa rinkan oikeaoppisella pakkaamisella on suuri merkitys yleiseen retkellä jaksamiseen ja siihen, millä tavalla ja mihin kohtaan rasitus kohdistuu retkeilijään. Virheellisesti kuormattu tai säädetty rinkka voi aiheuttaa muun muassa tasapaino-ongelmia, rasittaa liikaa selkää tai jalkoja, jolloin sillä on monenlaisia vaikutuksia. Vaikka retkikohde ja reitti olisivat itsessään hienoja, kokemus voi latistua, jos rinkka on liian painava, epätasapainossa, hihnat hiertävät, jalkoja särkee ja niin edelleen.

Kurssilaisilla näytti olevan hyvin kokemusta ja tietoa rinkoista, niiden säätämisestä ja kuormaamisesta, ja ilmiselvästi kaikki olivat hyvin perehtyneitä varusteidensa ominaisuuksiin. Samaten retkeilyvarusteissa teltoista rinkkoihin ja vaatetukseen vaikutettiin olevan hyvin merkkiuskollisia, mikä kielii siitä, että väki tunnistaa ja osaa valita hyvät ja laadukkaat varusteet. Varusteiden ohella tärkeää retkeillessä on ruokahuolto, ja siihen liittyen meille jaettiin viikonlopun retkiruoat, joilla oli tarkoitus pärjätä parin yön yli maastossa.

Jokaisella oli kurssilta saatujen retkiruokapakkausten lisäksi omien tarpeiden ja mieltymysten mukaista evästä makkarasta ei nyt ihan marinoituihin ostereihin asti, mutta melkein.

Jokaisella oli kurssilta saatujen retkiruokapakkausten lisäksi omien tarpeiden ja mieltymysten mukaista evästä makkarasta ei nyt ihan marinoituihin ostereihin asti, mutta melkein.

Majoitusta ja makunautintoja yhdistyneenä puuttuviin teltan maakiiloihin

Ruoka-annosten jakamisen jälkeen olikin aika siirtyä sanoista tekoihin, eli ulkoistaa itsensä ja suunnata ensimmäisen päivän ensimmäiselle leiripaikalle, joksi osoittautui Koirajärven rannassa oleva telttailu- ja asuntovaunualue kotineen ja tulipaikkoineen. Ajatus majoittumisesta teltoissa aivan luontokeskuksen läheisyydessä olikin luultavasti harkittu, sillä siinä samalla voitiin varmistua siitä, että kaikilta sujui oman majoitteensa kanssa hääräily ilman, että oltaisiin ensin menty korpeen ja vasta siellä huomattu, että jollakin on ropleema teltan suhteen. Vaan eipä sellaisia ilmennyt.

Itselleni vain sattui sellainen retken ainoa, ja lopulta merkityksetön kupru, että olin kotona telttaa pakatessa ottanut sieltä pois mukamas ylimääräisen nipun teltan maakiiloja. En kuitenkaan älynnyt laskea, että viime vuonna ostamani uusia maakiiloja ei ollutkaan niin monta kuin vanhoja, ja tietenkin lähdin reissuun vain 10 kappaleen kanssa. Asia valkeni siinä vaiheessa, kun olin taisteluparini Petrin kanssa saanut oman telttamme “perustukset” kiinni kiiloilla, mutta telttanaruille ei enää kiiloja piisannutkaan.

Improvisaatio-osasto toteutti jälleen: metallikiilojen sijasta tehtiin muutamat puukiilat ja roudattiin pari halkoa läheisestä liiteristä.

Improvisaatio-osasto toteutti jälleen: metallikiilojen sijasta tehtiin muutamat puukiilat ja haettiin pari halkoa läheisestä liiteristä.

Vanha kunnon tunnelitelttani pysyi tyynessä elokuun illan säässä kuosissaan myös kiilankorvikkeilla. Eli jos pääsee käymään niin, että kiiloja puuttuu tai niitä rikkoutuu retkellä, on hyvä olla valmius tilapäisratkaisujen tekemiseen, kuten esimerkiksi välineet puukiilojen veistämiseen ja lyömiseen. Seuraavaksi päiväksi emme tietenkään kiilojen korvikkeena myös käyttämiämme koivuhalkoja vaellukselle ottaneet.

Iltasella laittelimme siis ruokaa, tutustuimme toistemme telttoihin ja retkikeittimiin ensimmäisen kerran, sekä kävimme läpi seuraavan päivän ohjelmaa, joka koostuisi hyvin pitkälle vaeltamisesta ja suunnistustehtävistä.

Maaginen hetki risukeittimen äärellä.

Maaginen hetki risukeittimen äärellä.

Loppuillan kaikki touhusivat vähän omilla tahoillaan kukin, ja illan hämärtyessä osa meistä kerääntyi vielä kodalle turisemaan. Ilma oli tyyni kuin kivääriampuja ennen viimeistä finaalilaukausta, kuu alkoi nousta Koirajärven ylle, ja saukko tai piisami uiskenteli hiljaa rantaa kohti pitämättä melua itsestään.

Otsalampun valossa retkikeittimellä valmistui herkullisia lettuja.

Otsalampun valossa retkikeittimellä valmistui herkullisia lettuja.

2. päivä: Vaellusta ja suunnistusharjoituksia

Heräilyn ja aamutoimien sekä telttojen purun jälkeen ohjelmassa oli vaellusta ja suunnistamista, ja vaellus tarkoitti suunnitelman mukaan noin 15 kilometrin tarpomista kansallispuiston alueella osin merkittyjä reittejä myöten ja osin kartan ja kompassin avulla “poikkimain” suunnistaen.

Kartan ja kompassin avulla suunnistamisen hallinta on myös retkeilyohjaajalle tärkeä taito.

Kartan ja kompassin avulla suunnistamisen hallinta on myös retkeilyohjaajalle tärkeä taito.

Lyhyen aamubriiffauksen jälkeen läksimme pitkin Hirvaan kierrosta Koirasalmelta Koirajärven länsirantaa mukaillen ja sitten kohti Pyydyskoskea. Hirvaan kierros kokonaisuudessaan on lähes 60 kilometriä, mutta taivalsimme siitä vain osan.

Säännöllisin väliajoin, eli noin puolen tunnin vaelluksen jälkeen, pidimme pieniä 5–10 minuutin taukoja. Tauoilla otimme rinkat selästämme, tankkasimme juotavaa ja verryttelimme jäseniämme. Säännöllisten taukojen pitäminen pitkällä vaelluksella on tärkeää. Silloin pienetkin hengähdyshetket saavat jaksamaan paremmin, eikä marssiminen ala maistua puulta.

Retkellä jaksaa huomattavasti paremmin, kun lyhyelläkin tauolla heittää kantamukset selästään.

Retkellä jaksaa huomattavasti paremmin, kun lyhyelläkin tauolla heittää kantamukset selästään.

Pyydyskosken laavulla meillä oli pidempi tauko, ja siinä vaiheessa suunnitelmissa oli jatkaa matkaa polun ulkopuolella kohti Ukonkivennevaa, jossa oli tarkoitus lounastaa. Kouluttajamme oli jakanut meidät kahden hengen telttakuntiin, joiden tehtävänä oli myös vuoron perään johtaa muuta joukkoa, sillä ryhmän vetäminen kuului koulutukseen.

Suunnitelmaan tuli kuitenkin melko pian muutos, kun erittäin kivinen maasto osoittautui mahdottomaksi kulkea eräälle ryhmän jäsenelle. Koulutuksen kannalta tässä olikin useita tärkeitä pointteja, sillä ryhmänjohtajan kyky arvioida tilanne, tehdä nopeita ja yllättäviäkin päätöksiä sekä muuttaa tarvittaessa suunnitelmaa, on yksi olennainen retkeilyohjaajan taito.

Sen sijaan, että olisimme suunnistaneet osin vaativassa kivikossa ja mahdollisesti yrittäneet etsiä reittiä nevojen halki, jatkoimme eteen päin Vaatimen kierrosta kohti Heikinjärveä polkuja ja pitkoksia hyödyntäen.

Sen sijaan, että olisimme suunnistaneet osin vaativassa kivikossa ja mahdollisesti yrittäneet etsiä reittiä nevojen halki, jatkoimme eteen päin Vaatimen kierrosta kohti Heikinjärveä polkuja ja pitkoksia hyödyntäen.

Salamajärven kansallispuiston alueella soita piisaa, joten pitkoksia pitkin on kuljettava useassa paikassa. Salamajärven maasto on myös monin paikoin erittäin kivistä, ja osa reiteistä onkin varsin haastavia juuri kivisyytensä vuoksi; sitä vastoin maaston korkeuserot eivät ole järin suuret, kuten vaikkapa Etelä-Konneveden kansallispuistossa.

Kohti Sysilampea ja 2. päivän iltaohjelmaa

Heikinjärveltä kuljimme Tavilammen, Heikinjärvennevan lintutornin ja Kauluksenkankaan ohi kohti Sysilampea, johon meillä oli aikomus jäädä toiseksi yöksi. Heikinjärvennevan lintutornista muuten taidetaan vähintään yhtä useasti tähyillä alueella yleisesti liikkuvia metsäpeuroja, joita saattaa hyvinkin näkyä useitakin samalla kertaa, jos tuuri sattuu kohdalleen.

Sysilammelle päästyämme pystytimme jälleen teltat ja saimme samalla kuulla, että myös varaustupa olisi käytettävissä. Koska kukaan muu ei kiljuen ollut halukas yöpymään tuvassa, napsahti se sitten minulle ja Petrille. Iltaohjelmassa oli tietysti vielä opetusta, ja koska suunnistusosuus jäi reittimuutoksen vuoksi aiemmin väliin, toteutettiin se päivällisen jälkeen Sysilammen lähimaastossa.

Kartat ja kompassit – ja se elintärkeä eranto

Joukossamme oli joitakin suunnistuksen kuin omat kaskunsa tuntevia, iltarasteilla pitkin poikin rampanneita ja Jukolan moninkertaisia kävijöitä, mutta myös sellaisia, joilla suunnistaminen vaatii vielä harjoittelua. Omasta puolestani kuuluin näihin jälkimmäisiin. Mutta Juhani kertoi kaikille seikkaperäisesti perusteista lähtien muun muassa kartan oikeasta asennosta kompassiin nähden, kompassin lukemisesta ja etäisyyksien mittauksesta ja arvioinnista, suunnan ottamisesta, suunnassa pysymisestä ja niin edelleen.

Kartan ja kompassin avulla suunnistettaessa yksi ehkä tärkeimmistä asioista on niin sanottu eranto. Yksinkertaisesti eranto tarkoittaa tiettyä aste-eroa magneettisen pohjoisen ja maantieteellisen pohjoisen (pohjoisnapa) välillä, ja se on otettava huomioon etenkin pitkillä etäisyyksillä, jotta ei jouduttaisi sivuun suunnitellusta kohteesta. Eranto on merkitty muun muassa virallisiin maastokarttoihin, ja se on siirrettävä kompassiin, jotta tarkka suunnistus onnistuisi.

SALAMAJARVI-2531

Suunnistajan on ansaittava erantonsa.

Suomessa eranto (muuttuva) vaihtelee nykyisin karkeasti ottaen Lounais-Suomen muutamasta asteesta Pohjois-Suomen yli 10 asteeseen. Mitä suurempi eranto on, sitä todennäköisempää on joutua suunnasta ja lopulta päämäärästään sivuun pahimmassa tapauksessa jopa kilometritolkulla, ellei sitä ota huomioon.

Suunnistuksesta löytyy tuhti tietopaketti mm. partiolaisten sivuilta tästä.

Suunnistuksesta löytyy tuhti tietopaketti muun muassa Pääkaupunkiseudun partiolaisten sivuilta.

Suunnistaminen on niitä taitoja, joita täytyy käyttää säännöllisesti. Muuten voi käydä niin, että homma on opeteltava taas uudestaan. Retkeilyohjaajalla on hyvä olla riittävät suunnistustaidot siinäkin tapauksessa, että kuljettaisiin ja kuljetettaisiin ryhmiä merkittyjä reittejä myöten.

Toisen päivän virallinen osuus päättyi siihen, ja epävirallisen osuuden kohokohta olikin sitten sauna, jonka lämmittäminen Sysilammella tuli tutuksi jo vuonna 2013 edellisen kerran paikassa käydessäni. Vähintään yhtä hyvä sää kuin edellisenä iltana ja Sysilammen taakse laskeva aurinko yhdessä ehkä rinkan kantamisesta kipeytyineitä hartioita hellineen saunan lämmön kanssa olivat paras päätös päivälle.

3. päivä: Varustetietoutta ja vaniljakastiketta

Taas kerran herätys seiskan pintaan ja liikkeellelähtö noin kello yhdeksän, ja suunta kohti Pakosuota. Tämä nimenomainen Pakosuon kierros lähteekin juuri Sysilammelta. Jälleen kerran joukkuettamme johtivat vuoron perään eri telttakunnat, joilla oli viimeisenä päivänä tehtävänä kertoa myös erilaisista retkeilyvarusteista omalta osaltaan. Kahdesta edellisestä päivästä hieman viilennyt sää oli paikallaan, sillä nevoilla pitkospuita pitkin käveleminen olisi saattanut kuumemmalla kelillä olla paarmojen vuoksi yhtä juhlaa, mutta lopulta kävikin niin, että mukavasti puhallellut tuuli piti enimmät öttiäiset loitolla.

Painuttiin sitten suolle.

Painuttiin sitten suolle.

Kävimme läpi niin telttojen ja makuualustojen saloja kuin tutustuimme erilaisiin retkikeittimiin ja niiden ominaisuuksiin. Samaten käsittelimme retken vesihuoltoon liittyen erilaisia vedenpuhdistimia, joita meillä oli mukana useammankin laisia. Eräällä telttakunnalla oli useammalle henkilölle vettä suodatuselementin läpi puhdistava malli, joka toimi pumppaamalla, ja itselläni oli mukana esittelyä ja käyttöä varten yhden henkilön vedenpuhdistimet, joista on tulossa oma testinsä.

Vedenpuhdistimia on monenlaisia. Tässä mallissa vesi otetaan suoraan pulloon ja imetään suodattimen läpi.

Vedenpuhdistimia on monenlaisia. Tässä mallissa vesi otetaan suoraan pulloon ja imetään suodattimen läpi.

Pidimme totuttuun tapaan pieniä taukoja noin puolen tunnin välein, ja Tavilammella pysähdyimme pidemmälle tauolle keskustelemaan tulenteosta ja erilaisista tulentekovälineistä. Esillä oli muun muassa kahdenlaisia tuluksia ja jopa taulaa, jota ei nykyisin välttämättä ihan joka retkeilijän varusteista löydy, mutta menihän se kuriositeettina kumminkin. Tulentekoon liittyen tutustuttiin myös kiehisten vuolemiseen ja erilaisiin nuotiomalleihin, kuten niin sanottuun Raappanan rakotuleen.

Keitinosastossa luotettiin pitkälti vanhaan tuttuun merkkiin ja kaasuun, mutta myös nestekeittimiä ja yksi risukeitin oli käytössä.

Keitinosastossa luotettiin pitkälti vanhaan tuttuun merkkiin ja kaasuun, mutta myös nestekeittimiä ja yksi risukeitin oli käytössä.

Heikinjärven ja Ruuhilammen välisellä osuudella oli uskomattoman näköinen ja laaja pirunpelto, jota ei onneksi tarvinnut kiviä myöten kävellä, vaan pitkokset olivat sielläkin kulkijoiden onneksi. Ruuhilammen jälkeen homma alkoikin jo olla voiton puolella, mutta polut olivat edelleen yksiä ehkä Salamajärven reittien kivisimmistä. Pieni sadekuuro hiipi niskaamme, ja moni vetikin rinkan päälle sadesuojaa ja itsensä päälle päällystakkia.

Reilun parin kilometrin ramppaamisen jälkeen pääsimme takaisin Koirasalmelle. Vaikka kolmen päivän retkeily ei ollutkaan mitenkään fyysisesti erityisen uuvuttava, oli mukava päästä heittämään rinkka tältä kerralta lopullisesti pois selästä ja istahtaa päivän päätteeksi Koirasalmen luontotuvan penkille sisätiloihin. Toisen päivän iltana Sysilammella pidimme vielä ennen saunaa palaverin ja yhteenvedon päivästä, ja samanlaisen myös Koirasalmella. Mikäpä siinä oli päätöspalaveria pitäessä, kun kurssilaisille tarjottiin kiitokseksi kahvit marjapiirakan ja vispatun vaniljakastikkeen kera.

Kouluttajamme kyseli mielipiteitämme kuluneesta viikonlopusta, mitä tehtiin hyvin ja mitä voisi kehittää, ja niin edelleen. Palautetta kouluttajalle ja retkeilyohjaajalle on aina hyvä antaa, sillä niin voidaan kehittää toimintaa, ja rehellisesti ja asiallisesti ilmaistut mielipiteet otetaan huomioon, jolloin koulutuksesta saadaan paras mahdollinen hyöty puolin ja toisin. Oman käsitykseni mukaan kurssilaiset olivat tyytyväisiä koulutukseen ja retken antiin, ja niin olin itsekin. Kurssin jälkeen saimme vielä sähköpostitse palautekyselyn, johon saimme vastata nimettömästi. Todistukset tulevat myöhemmin.

Suomen Ladun lähiretkeilyn peruskurssi oli mielestäni todella hyvä ja kattava katsaus retkeilyn perusjuttuihin. Kurssilta saa hyvän pohjan kehittää osaamistaan lisää ja innostusta retkeilyn pariin isommankin porukan mukana. Retkeilyn peruskurssien lisäksi Suomen Ladulla on myös syventäviä opaskursseja, ja mikäli syntyy tai on jo syntynyt ajatus vaikkapa eräoppaaksi kouluttautumisesta, kyseiset opaskurssit toimivat siinäkin pohjana paremmin kuin hyvin. Lisäksi erä- ja luonto-oppaan koulutuksia järjestetään eri puolilla maata eri oppilaitoksissa myös aikuiskoulutuksena.

Voit tutustua Suomen Ladun koulutustarjontaan tästä ja tästä. Koulutukset ovat pääosin maksullisia, mutta mikäli olet Suomen Ladun jäsen, kurssimaksu on huokeampi. Kaikki hinnat näkyvät järjestäjän sivuilla, mutta koulutuksista voit kysyä myös Suomen Ladun alueyhdyshenkilöiltä tai suoraan Suomen Ladun vaihteen kautta numerosta 044 722 6300. (Edellä olevat tiedot SL:n sivuilta, Retkipaikka ei vastaa niiden oikeellisuudesta).

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.