”Raappanan räiskäleroviolla” keität myös vaikka kahvit

Tällaisella nimellä kyseinen pienoistuli tunnettiin ainakin Kullervo Kemppaisen jo vuonna 1966 kirjoittamassa Eräretkeily-kirjassa, joka lienee ainakin tuohon aikaan ollut jonkinmoinen erämiesten raamattu. Kirja on isävainaan jäämistöä ja ollut hyllyssä jo vuosia, yhdessä WSOY:n kahden muun saman sarjan kirjan, Metsästys ja Kalastus, kanssa.

Kertovat, että sotien jälkeen Sodankylässä oli Aaro Raappana -niminen nimismies, joka oli mm. kelpo urheilumies ja seura-aktiivi sekä tietenkin kunnon eräjalmari. Nykyään Raappana-nimi saatetaan tunnistaa esimerkiksi valtakunnan edesmenneen über-kalamiehen, Urho Kaleva Kekkosen kansallispuistossa sijaitsevasta Raappanan kammista. Tässä jutussa kyse on kuitenkin kekseliäästä tulisysteemistä, joka tosiaan Eräretkeily-kirjassa mainitaan Raappanan esittelemäksi.

Ajattelinpa itse esitellä tuon ”räiskälerovion” tässä, ja koska en ollut itse sitä aikaisemmin kokeillutkaan, en yritäkään väittää, että olisin mestari sen tekemisessä. Mutta kehveli soikoon, niin siinä vain kävi, että pöllihella – joksi itse sitä nyt kutsun – oikeasti toimii. Enpä olisi uskonut.

Eli, hommahan aloitetaan (siis kirjaa soveltavasti mukaillen) niin, että ensin sahataan noin 20-30 cm pitkä pätkä kelopuusta tai muuten kuivasta havupuusta. Sen jälkeen lyödään kirvehellä pölli halki ensin kerran ja sitten toisen kerran samansuuntaisesti, jättäen keskimmäinen osa ohuimmaksi.

Halkaise ensin pölli samaan suuntaan kolmeksi osaksi.

Pöllien välissä oleva rako olisi hyvä kääntää tuuleen päin, jolloin tuli saa mahdollisimman hyvin ilmaa ja palaa kunnolla. Sen jälkeen ohuimmasta keskiosasta halkaistaan tikkuja ja vuollaan muutamasta kiehiset.

Asettele tikut ja kiehiset kahden reunapalan väliin.

Kiehiset sytytetään ja odotetaan hetki, että ne syttyvät kunnolla. Jos kaikki on mennyt hyvin, tuli alkaa palaa tasaisesti, ja vähitellen tikkujen palamisen jälkeen myös paksumpien puoliskojen sisäreunat alkavat palaa ja hehkua kuumasti.

Eikun nokipannu tulille.

Niin ikään kirjan ohjeen mukaan pöllin puoliskoja työnnetään sitä mukaa varovasti lähemmäs toisiaan, kun puu palaa, huolehtien siitä, että niiden väliin jää korkeintaan muutaman sentin rako.

Käytännössähän tämä on rakovalkea pystyasennossa.

Jos tuli alkaa hiipua, niin puiden väliin voi lisätä tikkuja, risuja tai muuta sopivaa, ja välillä voi puiden väliin puhallellakin, jos tuulta ei ole riittävästi tai rakoa ei ole muistettu kääntää tuuleen päin. Pöllihellalla voi siis keittää kahvit, sopat, paistaa letut tai muikut jne, eikä muuta alustaa tai ortta kahvipannulle tarvita. ”Raappanan räiskälerovio” on näppärä retkikokin apuväline, ja välillä vaikka vaihtelua tavalliselle nuotiolle tai retkikeittimelle.

Kuvien oikeudet / Photo rights by
Mikko Lemmetti