Auringon salainen aarre lepää Laukaan Hallalähteessä

Tarinan mukaan ammoisina aikoina, jo viisituhatta vuotta sitten, Laukaan Kirkkoniemessä vanha heimopäällikkö näki enneunen. Unessa hänelle kerrottiin, että minne laskevan auringon viime hehku vajoaa, sieltä löytyy auringon salainen aarre. Tämä heimopäällikkö kuului kertomuksen mukaan Sarakallion kansaan, jonka aikaansaannoksia kuuluisien Sarakallion kalliomaalausten sanotaan olevan.

Heimopäällikön herättyä unestaan hän kertoi sen muille kyläläisille, ja yhdessä he lähtivät etsimään päällikölle unessa näytettyä paikkaa. Paikan kyläläiset arvioivat sijaitsevan Laukaan Kuusveden pohjoispuolella, mutta tarkasti he eivät sitä tienneet. Aikansa etsittyään he tulivat kohtaan, jossa jäät olivat tuhansia vuosia sitten kaikella voimallaan painaneet maankamaraa, ja sulaessaan jättäneet maahan syvän kuopan. Mutta missä oli aarre? Paikassahan oli vain hirveästi kiviä!

Miehet alkoivatkin voimainsa tunnossa paiskoa kiviä pois, ja ne lensivät jopa Kuusveteen asti, jossa ne tarinan mukaan edelleenkin näkyvät niin sanottuina Napakivinä. Heimopäällikkö tarttui viimeiseen jäljellä olevaan kiveen, ja kun hän sai sen nostettua maasta, maan alta syöksyi esiin vesisuihku. Näin sai Hallalähde alkunsa. Se aarre oli kylmä ja raikas vesi, jota lähteestä pulppuaa vielä tänäkin päivänä.

Aikalaiset aarteen jäljillä

Kun luin kertomuksen auringon aarteen perässä seikkailleesta heimopäälliköstä miehineen, jo olemassa ollut kiinnostus Laukaan luonnonihmeitä kohtaan vain lisääntyi, sillä ainahan pitkään suusta suuhun ja kirjoihinkin merkitty tarina pitää käydä tarkistamassa. Lähdimme 31. päivänä lokakuuta pikku pakkasessa liikkeelle, pysäköimme automme läheisen Hietasyrjäntien varrella olevalle levikkeelle ja aloimme suunnistaa kohti lähdettä.

Alueella on hyvä ulkoilureitistö, jota pitkin pääsee kätevästi, ja vaikka lähteen paikkaa ei ole merkittykään viitoin, sinne löytää helposti. Viimeiset kymmenet metrit lähteen luo ovat pientä kinttupolkua, ja lähde itsessään on luonnonsuojelualueen sisällä.

Siellä se auringon aarre on!

Jääkauden jättämässä painaumassa sijaitsevan Hallalähteen varsinainen näkyvissä oleva vesialue ei ole suuren suuri, ja lähde on voinut olla aikoinaan paljon nykyistä syvempi ja runsasvetisempi. Missään nimessä paikka ei ole kuiva, ja varomaton retkeilijä saattaa kokea yllätyksen lähestyessään lähteen silmää.

Vettä on paljon piilossa maan alla, josta se tihkuu ensinnäkin maakerrosten läpi pintaan ja toiseksi ilmenee varsinaisena päälähteenä ja lukuisina sivulähteinä ja -noroina, joista kirkas ja kylmä lähdevesi virtaa. Kulkija voikin joutua imaistuksi upottavaan mutaan, kuten itselleni kävi. Tosin siinä kastuivat ja likaantuivat vain kengät, koko ukkoa ei sentään hetteeseen laulettu.

Lähteen luo joka tapauksessa pääsee, kun vähän valikoi askeleitaan. Päälähteen ympärille on joskus tuotu lankkuja, jotka aika on jo pitkälle nauttinut. Onneksi mitään isompia rakennelmia ei ole viritelty. Luonnonlähde onkin parhaimmillaan ja luonnolisimmillaan ihan sellaisenaan.

Vesi on todella kirkasta ja kylmää. Lähdettä reunustavat ainavihannat vesikasvit.

Parasta ja mitä rentouttavinta viihdettä

Maan alta lakkaamatta pulppuavan veden nostattaman hienon hiekan pöllyämistä, pohjalla veden tahtiin tanssivan karikkeen liikettä ja vedenpinnalla virtaa alaspäin helminauhamaisesti kulkevia pieniä vesipyörteitä voisi katsella loputtomiin. Muutoin hiljaisen äänimaiseman vallitseva ääni on hieman kauempaa kuuluva veden lorina pienistä näkyvistä tai maan alla kulkevista puroista.

Voi vain arvailla, miten syvältä maan alta vesi pintaan nousee. Puhdas ja raikas lähdevesi todellakin on melkoinen aarre!

Vesi vanhin voitehista

Sanotaan, että pohjoiseen virtaavalla vedellä on parantava vaikutus. Hallalähteen vesi tosin virtaa ennemminkin kaakkoon ja etelään päin, mutta yhtä kaikki, emme voineet vastustaa kiusausta maistaa pienet kupilkalliset kimmeltävästä lähteestä.

Tämä lähdevesi ei ole mitään miljardiluokan elintarvikeyrityksen muovipullohuttua.

Paha mennä sanomaan, oliko vedestä apua, kun ei kolottanut paikkoja lähtiessäkään. Virkistävää vesi joka tapauksessa oli, ja sehän on aika pitkälti itsestä kiinni, uskooko veden parantavan myös fyysisiä vaivoja. Itse ainakin tykkäisin olla sitä mieltä. Päävärkki ainakin rauhoittuu tällaisissa paikoissa.

Faktanakki ilman sämpylää

Laukaan Hallalähde sijaitsee siis noin 0,8 hehtaarin suuruisella luonnonsuojelualueella. Jo 1990-luvun puolella alueelta tehty pienvesiselvitys kertoo, että kymmenien neliömetrien suuruiselta lähdealueelta muodostuvan puron syvyys vaihtelee 20 ja 50 sentin välillä ja leveyttä sillä on 30 sentistä noin metriin. Oletettavasti lähdealueen mitat ovat pysytelleet näihin päiviin saakka suurin piirtein samoina.

Lähteen ympäristössä kasvaa purosuikerosammalta, isonäkinsammalta sekä huurresammalta. Muita kasveja ovat mm. purolitukka, suohorsma, suo-ohdake ja niittysuolaheinä. Erityisen merkittäväksi luontokohteeksi Hallalähteen tekevät kuitenkin lähdealueelta löytyneet, jopa kansallisessa mittakaavassa harvinaiset selkärangattomat.

Tarkempia tietoja kaipaava voi etsiä käsiinsä kyseisen pienvesiselvityksen, joka on saatavana vain paperiversiona. Yleisesti ottaen alueelta on löytynyt lukuisia koskikorento-, vesiperhos- ja vesikovakuoriaislajeja, joiden suomenkielinen nimilista on jutun lopussa lisätieto-osiossa niistä kiinnostuneille.

Hallalähde on nappikohde myös erikoisista kasveista ja ötököistä kiinnostuneille.

Lähde vaan – mutta tule myös takaisin

”Sua lähde kaunis katselen”, lauletaan eräässä tunnetussa sävelmässä. Myös Hallalähdettä olisi voinut katsella vaikka kuinka pitkään, mutta aika oli rajallinen. Myöskin vuodenaika olisi voinut olla toinen, sillä kesällä niin kasvit kuin eläimetkin varmasti näyttäytyvät huomattavasti suotuisammassa valossa.

Paikka on kyllä sen verran kiehtova, että ehkäpä tulen paremman puoliskoni kanssa uudestaan keskitalvella (mikäli tulee lunta ja pakkasta) katsomaan, miltä lähdealue silloin näyttää. Ja ehdottomasti lähteelle on palattava kun kevät koittaa, ja luonto puhkeaa uuteen vihreyteen.

Hallalähde teki meihin lähtemättömän vaikutuksen.

Hallalähteen maasto on lähdealuetta lukuun ottamatta pääasiassa laajaa mäntykangasta, mutta läheltä löytyy myös nuori kuusentaimikko sekä peltoa. Ulkoilureitti menee aivan läheltä, ja varsinkin kuumana kesäpäivänä (jos sellaisiakaan enää on), voi helteen uuvuttama retkeilijä varmasti pysähtyä lähteelle ottamaan auringon kulta-aarteesta oman osansa.

Tarut ovat totuutta ihmeellisempiä

Yksi tarina tosiaan niin sanotuista Napakivistä on tuo, jossa kylän miehet paiskoivat kivet lähteestä Kuusveteen. Kyseinen kertomus löytyy Rauno Hyvärisen kirjoittamana mm. Tarvaalan Tarinoista. Toisen version Napakivien synnystä voi lukea Laukaan Historia -teoksesta vuodelta 1965. Siinä kaksi jättiläistä alkoi viskellä toisiaan kivillä, toinen Ahvenpyhänvuorelta ja toinen Äijänvuorelta käsin. Kivet iskeytyivät toisiinsa ja putosivat Kuusveteen, jossa ne tänäkin päivinä siis Napakivinä tunnetaan.

PAIKKA KARTALLA

Sijainti: N=6928781.833, E=448012.150
(ETRS-TM35FIN)

 

 


Hallalähteen alueelta löytyneitä selkärangatonlajeja

Koskikorennot

purohoikkakorri
puronuhrukorri
lähdekorri
jokapaikankorri
etelänkoipikorri

Vesiperhoset

lanttoputkisirvikäs
lähdeputkisirvikäs
hakosirvikäs
virtakalmiosirvikäs
puroleppisirvikäs
kuurasirvikäs
maariansirvikäs

Vesikovakuoriaiset

täplätaitosukeltaja
purolaakavesiäinen
pyörörutavesiäinen


 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.