Poluttomat erämaat ovat parasta, mitä Suomella on tarjota – huomioi nämä asiat, kun suunnittelet retkeä

Suomessa on retkikohteiksi säännöiltään ja luonteeltaan periaatteessa neljää eri vaihtoehtoa tarjolla. Kansallispuistot, luonnonpuistot, erämaa-alueet ja jokamiehenoikeuksilla sovellettavat kohteet. Meillä on Suomessa Wikipedian mukaan pinta-alastamme 71,6 % metsää, 4,6 hehtaaria asukasta kohden. Suomi on koko maailman metsäisimpiä valtioita, ja retkeilykohteita riittää jokaiselle koko elämäksi. Kaikkia kohteita ei voi edes keretä käymään kunnolla läpi.

Vätsärin erämaa-alue on loistava melontakohde.

Moni pitää merkatuilla poluilla kulkemista turvallisena. Tiheän metsän tai upottavan suon läpi kulkiessaan sitä arvostaakin ihmisen tekemiä polkuja ja pitkospuita. Poluttomalle erämaalle retken tekeminen voi tuntua pelottavalta.

Itse aloitin vaelluksen, jos sitä voi siksi kutsua, armeijassa. Olin onnekas ja vietin aikani joukko-osastossa, jossa osittain kasarmialueen remontin takia vietimme käytännössä kaiken aikamme ulkona, ja pääsin tottumaan leirielämään. Ulkona ajan viettäminen jo silloin tuntui mahtavalta, mutta jostain syystä siviilissä vaellusharrastuksen aloittaminen veikin sitten toistakymmentä vuotta.

Vätsärin erämaa-alue, kuva otettu Rovipään rinteeltä.

Vätsärin erämaa-alue, kuva otettu Rovipään rinteeltä.

Olin armeijassa se, joka hoiti suunnistuksen. Meillä ei ollut polkuja käytettävissämme ja teillä liikkuminen oli yleensä kiellettyä. Sain siis paljon kokemusta reittien suunnittelemisesta kartan kanssa, sekä luonnollisesti itse suunnistamisesta. Kun vihdoin sain aloitettua vaellusharrastuksen, tuntuivat kansallispuistot sääntöineen, rajoituksineen ja polkuineen hiukan tylsiltä. Usein myös polkujen ulkopuolelta karttaa tutkimalla löytää mielenkiintoisimmat kohteet ja nähtävyydet.

Muotkatunturin erämaa-alue ja leiri Peltojärven hiekkarannalla.

Muotkatunturin erämaa-alue ja leiri Peltojärven hiekkarannalla revontulien alla, laavuna 5 euron kevytpeite.

Aloitin muutenkin vaelluksen hullunkurisessa järjestyksessä. Ensimmäinen retkeileyöni ulkona oli Norjassa Jotunheimenin kansallispuistossa 1200 metrin korkeudessa, ja ensimmäinen pitkä vaellusreissu oli Muotkatunturin erämaa-alueella. Muutamaa päiväretkeä lukuunottamatta jätin väliin kokemuksen kerryttämisen kansallispuistojen turvallisilla poluilla, ja siirryin heti erämaa-alueilla liikkumiseen.

Ensimmäinen pitkä vaellukseni Muotkatunturin erämaa-alueella vei sydämeni. Olimme todella onnekkaita säiden kanssa ja sain ikimuistoisen vaelluskokemuksen upeissa ruskamaisemissa heti vaellusurani alkuun.

Liikkuminen tuntureiden päällä polkujen ulkopuolella toi aivan erilaisen vapauden, kuin mitä kansallispuistossa voi saavuttaa. Tunnetta ei voi tarpeeksi kuvailla, se pitää varmasti jokaisen kokea itse. Kaikille eivät erämaat varmasti sovellu, mutta itse löysin sieltä paikkani, jonne minä kuulun. Se tunne, kun voi itse suunnitella omat reittinsä, soveltaa niitä käytännössä ja kun kulkeminen on joka suuntaan mahdollista, ei ole enää “polkujen vanki”. Myös tulentekolupa on se, jota minä kaipaan retkilläni. Kun teet rankkasateessa tulen märistä risuista ja märillä tulitikuilla, tulee onnistumisen tunne ja pian sen jälkeen lämpö, joka on kuin turvasatama.

Tulistelua Vätsärin erämaa-alueella Tuulijärven rannalla.

Tulistelua Vätsärin erämaa-alueella Tuulijärven rannalla.

Asia, jossa itsellänikin on vielä paljon opeteltavaa, tulee kuitenkin esille lähes kaikilla erämaa-alueilla. Se on jälkien jättäminen. Ikävä kyllä moni taitaa ajatella erämaassa, että olen niin syrjässä, ettei täällä muita käy. Itse katson kartasta ja kyselen netissä parhaimpia kohteita retkeä suunnitellessani, ja todennäköisesti samat kohteet löytävät muutkin. Myöskin reitit kohteille saattavat monesti vaeltajilla mennä melko samoja uria, joten kävijöitä kyllä erämaassa riittää.

Jos lähtöpaikaksi Muotkatunturin erämaalle valitsee suosituimman, Muotkan Ruoktun, huomaa Peltojoen viertä kävellessä, että nuotiopaikkoja on välillä lähes metrin välein. Yhdeltä istumalta voi havaita yli kymmenen nuotiokivetystä. Vätsärin suosituimmat melontareitit ovat kantamisosuuksiltaan myös täynnä nuotiopaikkoja, ja roskia löytää joka paikasta.

Itse huomaan välillä tehneeni aivan liian ison nuotion omiin tarpeisiini, ja olisi hyvä oppia tekemään mahdollisimman pienet tulet. Vätsärissä suosittua melontareittiä edetessä huomaa, että paikalta puuttuu tunnusomainen erämaan piirre. Kaatuneet puut ja oksat ovat maastossa hyvin vähissä. Käytän usein valmiita nuotiopaikkoja, mutta myös hyväksi huomattu keino on tehdä kunttaan kenttälapiolla viillot, kääriä kangasta sivuun, kaivaa kiviä ja hiekkaa pois ja lopuksi hyvin kastelemalla ja peittämällä paikan ei jää jälkiä käytännössä laisinkaan. Ruokaa tehdessä nuotioksi riittää aivan mainiosti pienet kynsitulet. Pelkkää vettä kiehuttaessa keittimen käyttäminen on paljon nopeampaa.

Roskia luulen nykyään jäävän retkeilijöiltä maastoon enää melko harvoin, mutta osa vanhoista roskista ei häviä edes seuraavien sukupolvien aikana. Ainut keino saada ne pois luonnosta on keräillä niitä sieltä pois. Myös nuotion tekeminen jättää joskus lähtemättömät jäljet, kuten Vätsärissä oli ajattelemattomasti tehty tulet yhden hienoimman vesiputouksen viereiselle kalliolle. Kalliosta oli palanut kaikki jäkälä pois, ja kallio oli murentunut.

Opukasjärven hiekkarannat Kaldoaivin Erämaa-alueella.

Opukasjärven hiekkarannat Kaldoaivin Erämaa-alueella.

Erämaa-alueille vaellusretken tekemistä pelotellaan usein paljonkin, ehkä ihan syystäkin, mutta ei se rakettitiedettä ole. Kesäaikaan Lapissa, kun ei ole kovia pakkasia sekä lunta riesana, kovin usein on retkeily turvallisempaa. Jos osaa käyttää maalaisjärkeä, suunnistaa, tehdä ruokaa ja laittaa tuulen- ja sateenkestävän majoiteen, ollaan jo melko pitkällä.

Jos tuntee olevansa epävarma, ei kannata mennä ihan erämaan syvyyksiin, vaan voi pysyä kuitenkin lähellä erämaa-alueen rajoja. Hätätapauksen sattuessa voi ilman rinkkaa nopeasti kävellä takaisin ihmisten ilmoille.

Eri välineiden rikkoutumiseen ja luokkaantumisiin kannattaa varautua. Muiden apuun ei kannata tuudittautua, ja matkapuhelimen kuuluvuuskentän puuttumiseen pitää osata valmistautua etukäteen. Kannattaa ilmoittaa jollekin reitin lähtöpaikka, alustava reittisuunnitelma ja vaelluksen suunniteltu pituus. On hyvä olla yhdyshenkilö, jolle ilmoittaa aika ajoin kaiken olevan kunnossa, ja jolta tarpeen tullen voi pyytää vaikkapa säätietoja.

Pöyrisjärven erämaa-alue ja kuvassa Pöyrisjärven varaus- ja autiotupa.

Pöyrisjärven erämaa-alue ja kuvassa Pöyrisjärven varaus- ja autiotupa.

Suomessa, varsinkin Lapissa, on varsin kattava autiotupaverkosto. Autiotuvat ovat myös osa suomalaista eränkäyntiperinnettä. Autiotupaperinteissä on omat etikettinsä ja sääntönsä. Pääperiaate on, että tupa on lähtiessä siistimmässä kunnossa kuin tullessa. Seuraaville vieraille pilkotaan puita valmiiksi, ja mielellään tehdään vielä sytykkeeksi pientä tikkua ja veistellään kiehisiä. Viimeiseksi sisään tullut jää yöpymään, ja ensimmäisenä tullut siirtyy tarvittaessa ulos. Tuvilla ja laavuilla yönsä viettävän kannattaa ruuhkan takia varautua myös mukana kannettavaan majoitteeseen.

Tsarmitunturin erämaa-alue, taustalla näkyy Vanhapään tunturi.

Tsarmitunturin erämaa-alue, taustalla näkyy Vanhapään tunturi.

Talvella erämaa-alueilla liikkuminen vaatii enemmän kokemusta ja taitoa. Luminen, kylmä erämaa voi olla kaunis, mutta myös petollinen. Lumimyrskyt, pimeys ja kovat pakkaset tekevät haasteita välillä kokeneillekin talvivaeltajille ja näihin olosuhteisiin on osattava valmistautua, tai seurauksena voi olla vakavat pakkasen puremat tai jopa kuolema.

Jos keli menee liian pahaksi, on vain tehtävä leiri ja odotettava ilmojen paranemista. Lapissa löytää hiihtovaellusreittejä joilla on hyvä tupaverkosto, mutta jälleen oman majoitteen mukana kantaminen on mielestäni välttämätöntä. Ahkion kanssa saa paljon enemmän tavaraa kuljetettua mukanaan, ja talvella tavaran tarve kasvaakin.

Näkymää heinäkuussa Haltin takaa Norjan rannikon suuntaan.

Näkymää heinäkuussa Haltin takaa Norjan rannikon suuntaan.

Vaellusretkiä Lapin erämaa-alueille miettiessäni katselen paljon muiden valokuvia ja mietin ajankohtaa sekä mahdollisia ongelmatilanteita. Viime vuosina on ollut varsin vaikeata ennustaa lumitilanteita ja vesien korkeuksia. Vuonna 2014 heinäkuun toisella viikolla oli vielä Haltin seudulla reilusti lunta, varsinkin Norjan puolella. 2016 kevät taas tuli ennätysnopeasti, ja sateinen kesä ja alkusyksy ovat tehneet jopa tulvia: vesimäärät ovat kevään tasoa.

Myös räkkäaika on ollut vaihtelevasti. Yleensä parhaat vaellusajankohdat ovat kesäkuussa, heinäkuussa kärsitään hyttysistä ja elokuussa taas räkkäaika helpottaa. Ruska-aika on tullut useasti syyskuun toisella viikolla. Vuodet eivät kuitenkaan ole veljiä keskenään.

Iltakosteus laskeutumassa Vätsärin erämaan ylle.

Meillä on Suomessa 12 virallista erämaa-aluetta. Kaikki nämä sijaitsevat Lapissa. Minulla on ollut haaveena tehdä jokaiselle erämaa-alueelle pitkä vaellusretki. Olen tällä hetkellä käynyt kuudella eri erämaa-alueella, ja puolet on vielä siis käymättä.

Erämaa-alueita ei mainosteta. Niillä ei ole Facebookissa omia sivujaan kuten kansallispuistoilla. Usein niille ei löydy somessa virallista tagia, ja joskus jopa parkkipaikkojen ja teiden ylläpidon puuttumisen takia niille on erittäin vaikea jopa päästä. Tuntuu välillä, että erämaa-alueet ovat täysin unohdettuja ja vailla minkäänlaista huomiota. Luontomatkailukohteiksi erämaa-alueet olisivat mitä mainiointa ja parasta, mitä Suomella on tarjota, mutta ehkä nämä ovat tarkoituksella unohdettuja helmiä ja Metsähallituksessa on ajateltu, etteivät ne kestä suurempaa käyttäjämäärää?

Muotkatunturin erämaa-alue

Muotkatunturin erämaa-alue, näkymää Peltotunturin päältä.

Luonnossa liikkumisen säännöistä

Useasti huomaa internetiä selatessa, että monelta retkeilijältä ovat hiukan säännöt sekaisin, tai niistä ei vain välitetä. Kaikkien etu olisi kuitenkin, että sääntöjä noudatettaisiin ja jättäisimme luontoon mahdollisimman vähän jälkiä itsestämme.

Metsähallituksen luontoon.fi-sivustolta löytää aina paikkakohtaisesti alueen säännöt. Metsähallituksen ylläpitämien kohteiden valtavasta määrästä johtuen aivan kaikki tieto ei sieltäkään löydy. Esimerkiksi Teijon Kansallispuiston sääntöjä korjattiin sivustolle hiljattain lisäämällä tieto siitä, että laavuilla saa leiriytyä; ennen sitä ei ollut sallittu säännöissä. Siksipä suosittelemme kysymään epäselvissä tapauksissa aina puiston väeltä.

Pääpiirteittäin pähkinänkuoressa säännöt menevät kutakuinkin näin:

Kansallispuistot: Suositaan liikkumista merkityillä poluilla, tulenteko ja leiriytyminen vain niille tarkoitetuilla alueilla. Huom! Tässä on paljon virheitä sekä epäselvyyksiä Luontoon.fi-sivuston säännöissä. Pääosin myös laavuilla saa olla yötä, taikka majoitteen saa laittaa laavun välittömään läheisyyteen, mutta tulipaikoilla ei saa yleensä yöpyä.

Luonnonpuistot: Liikkuminen rajoitettua johonkin aikaan vuodesta. Liikkuminen sallittu vain poluilla, leiriytyminen ja tulenteko sallittua vain niille osoitetussa paikassa.

Erämaa-alueet: Liikkuminen ja leiriytyminen jokamiehenoikeuksilla. Metsähallitus on päätöksellään antanut yleisen luvan tulentekoon maastossa Ylä-Lapissa. Tulentekoon voi käyttää kuivia oksia, risuja ja pieniä juurakoita. Mikäli alle puolen kilometrin sisällä on huollettu tulentekopaikka, täytyy tulistelun tapahtua siellä.

Jokamiehenoikeudet: Suomessa on pitkät eräperinteet ja mikä hienointa, jokamiehenoikeudet. Jotta nämä oikeudet säilyisivät myös tuleville sukupolville, kannattaa käyttäytyä sen mukaisesti.

Muista tarkistaa aina kohdealueesi lähimmästä luontokeskuksesta retkikohteesi säännöt ja alueen rajat retkeä suunnitellessasi. Myös kalaluvat kuntoon ja alamitat ylös. Itse laitan usein teipit vapaani, joiden avulla voin tarkistaa eri kalojen alamitat ennen kalan nostamista ylös vedestä.

2 replies
  1. Paul Wikström
    Paul Wikström says:

    Teret Caj Koskinen Savonlinnasta ..!

    Pack Craft … ym Kokemuksia …. ?

    Suur Kiitos Erittäin upeista Retkikokemuksistasi, Varuste- ym luetteloineen …Pöyrisjärvi, Vätsäri. Palojoki, Lemmenjoki, … Muita, sopivia jokia …

    Olen 72 vuotias eläkeläinen, Suunnitellut jo jonkun vuoden Melontaretkiä Lappiin … Kuntoni; polveni ja selkäni ei kestä vaelluksia painavalla rinkalla joten sopivat melontaretket tukikohdasta lienee ainoa mahdollisuuteni ! Minua kiinnostaisi kuulla lisää kokemuksiasi Pack Craft kanooteistasi, merkki, koko, hinta, toimittaja ym ? En omista kanoottia, ja kajakki on liian ahdas ja kiikkerä ! Suunnitteilla on elo- ja syyskuussa as. vaunulla retki Inariin, Lemmenjoelle, Pöyrikselle ym katsastamaan sopivia melontapaikkoja vuokra kalustolla ? Liikun toistaiseksi yksin ..kun ikätoverini ovat jo liian huonokuntoisia … joku sopiva ” Ikämies- aloittelija ryhmä “… olisi hyvä löytää !

    Kiitos etukäteen kaikista neuvoista ja ehdotuksista …. Retki Terveisin, Paul Wikström

    Vastaa
    • Caj Koskinen
      Caj Koskinen says:

      Hei!

      Olit kommentoinut erämaa-artikkeliani. Minulla on käytössä Alpacka -merkkinen lautta ja se firma on kehittänyt packraftit alunperin. Alpacka tekee varmoja, erämaan ja koskien kestäviä tuotteita. Hiukan vaivalloinen tilata, koska niitä käsittääkseni saa vain suoraan USAsta tai Ruotsissa taisi olla joku kauppa.

      Saksassa on yksi packraft-kauppa myös. Heillä on myynnissä Kokopelli ja MRS -packrafteja. Nortikkia en suosittele, yhdellä reissulla oli yhdellä sellainen ja puhkeisi kaksi kertaa.

      Artikkelini packraftistä:
      //retkipaikka.fi/packraft-reppulautta/

      Tuossa Alpacka raftin sivut:
      http://www.alpackaraft.com

      Ja Saksalainen kauppa:
      http://www.packrafting-store.de/Packrafts/Performance:::43_66.html?MODsid=64aic6kcqj3g5242pp2gignrm2

      Katsele läpi ja kysele vaan lisää.

      Terveisin Caj Koskinen

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi