Kallio jossa porrasmainen vanha kivilouhos.

Karijoen Iso-Kakkorilla kivimiehiä etsimässä

Etelä-Pohjanmaan lounaiskulmalla sijaitseva Karijoki on erikoista seutua. Tasaista jokilaakson lakeutta reunustavat harjanteet, jotka kohoavat yllättävän jyrkkinä ja korkeina laakson yläpuolelle. Liki sadan metrin paikalliset korkeuserot ovat tavanomaisia.

Karijoen korkein kohta Iso-Kakkori sijaitsee 5 kilometriä kirkonkylästä koilliseen. 145 metrin korkeuteen yltävälle huipulle kulkee merkitty reitti, joka on osa Karijoen ja Teuvan takamailla kulkevaa Muinaisvuorten reitistöä.

Vanha metsätie

Reitti seurailee alkuun vanhaa metsätietä.

Törmäsin Iso-Kakkoriin joskus kauan sitten Seikkaile Suupohjassa -blogissa. Kuva, jossa vuoren laella upealla maisemapaikalla kävelee koira, jäi mieleen. Kun pari vuotta sitten päädyin työmatkalle seudulle, niin oli pakko käyttää tilaisuus hyväksi ja käydä tutustumassa paikkaan.

Aloitin retkeni etsiytymällä Pikku-Kakkorin hiihtomajalle (Luovankyläntie 202), jonne parkkeerasin auton. Sieltä jatkoin metsätietä seurailevaa reittiä kohti pohjoista. Puolentoista kilometrin päässä siitä erkanee noin 500 metrin mittainen merkitty polku Iso-Kakkorin laelle.

Polkuviitta

Iso-Kakkorin polku on merkitty selkeällä viitalla.

Polku nousee vaiheittain. Ensin taimikkoa, sitten männikköä ja lopulta louhikkoa, jossa pitkokset helpottavat kulkua. Ylämäissa polkua reunustavat kiehtovat lohkareikot.

Huipun tuntumassa on pieni kota, jossa voi tarvittaessa evästellä. Polttopuita löytyy polunvarren laatikosta. Kodan edustalta alkaa sitten Iso-Kakkorin vaikuttavin osuus: laaja kallioinen huippualue, josta aukeaa näkymiä ympäröiville seuduille.

Kota harvassa metsässä.

Iso-Kakkorin laella on pieni viihtyisä kota.

Opastaulu kertoo, että Iso-Kakkorin huipulta on aikoinaan louhittu kiviä siltarakenteisiin ja talojen perustuksiin. Louhinnan jälkiä löytyy huipulta vieläkin. Hienoin louhos muistuttaa kivistä portaikkoa.

Kallio jossa porrasmainen vanha kivilouhos.

Vanhan louhoksen kiehtovat kiviportaat.

Kivipalkkeja makaa vieläkin huipulla ja rinteillä muistuttamassa siitä, millaista työtä täällä aikoinaan tehtiin. Käsin poraamalla ja kiilaamalla irrotetut kivet hinattiin luultavasti käsin tai hevospelillä jyrkältä vuorelta alas laaksoon, jossa niistä tehtyjä kivisiltoja näkee vielä nykyäänkin.

Vanhoja kivipalkkeja metsässä.

Rinteiltä löytyy useita vanhoja matkan varrelle jääneitä kivipalkkeja.

Iso-Kakkorin huippu nousee komeasti ympäristön yläpuolelle. Luontaiset näkymät aukeavat kaakkoon. Hyvällä säällä horisontissa erottuu Lauhanvuoren huippukin. Kaukomaisemassa erottuu muutamia taloja ja peltoja, mutta pääosassa ovat metsät ja pienet suot.

Maisemakuva harvapuustoiselta kalliolta.

Iso-Kakkorin laelta aukeaa avara maisema ympäröiville metsäseuduille.

Huipulta etelän suuntaan lähtee punaisilla maalimerkeillä merkitty polku. Seurailin sitä palan matkaa hienon lohkareikon luo. Suurin kivistä muistuttaa ihmisen päätä. Ehkä tämä on Iso-Kakkorin kivimies. Lohkareikon alapuolella rinteessa aukeaa pieni pirunpelto, mutta en jatkanut polkua pidemmälle.

Pään muotoinen lohkare

Iso lohkare muistuttaa ihmisen päätä. Taustalla aukeaa pirunpelto.

Tutkailin rinteitä. Niiltä löytyy useita pieniä jyrkänteitä, jotka vaikeuttavat kulkua. Välillä kalliojyrkänteet muodostavat suojaisia lokeroita vuoren kylkeen. Pikkulasten kanssa täällä saisi olla tarkkana, mutta isommille paikka on kerrassaan kiehtova.

Kallioinen rinne.

Iso-Kakkorin kallioisia etelärinteitä.

Palailin huipulle eväitä syömään. Keli ei ollut ihan paras, mutta ei niin huono, etteikö evästä olisi voinut syödä ulkona. Leipää, termarista kahvia päälle ja viimeinen hetki maisemasta nauttimista, ennen kuin pakkasin kamppeet ja lähdin kävelemään samaa reittiä takaisin. Hieno paikka kerrassaan – Etelä-Pohjanmaa yllätti jälleen!

Iso-Kakkori kansalaisen karttapaikassa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.