Kalliojärvenpolku – rantaviivaa ja marraskuista rauhaa Lahden Lapakistossa

Lapakisto on luonnonsuojelualue ja retkeilyalue Lahden kaupungin läheisyydessä. Ympyräreitit kiertelevät järvien ja lampien rantoja, ja tarjolla on mukavia taukopaikkoja niiden rannoilla. Luontopolkumies lähti marraskuisena sunnuntaina tutustumaan Kalliojärvenpolkuun.

Kalliojärvenpolku Lapakiston retkeilyalueella Lahdessa
Päivämäärä: 1.11.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 738.
Reitin pituus: Oma reitti 11,3 km (lähtöpaikkani oli reitistön lounaisreunassa Villähteellä). Lyhimmillään Kalliojärvenpolun voi kävellä Ristikankaantieltä reilun viiden kilometrin lenkkinä.
Kohokohdat: Järvet, lammet, vaihteleva maasto – ja mainiot taukopaikat.
Parkkipaikka: Reitistön yleisin lähtöpaikka on osoitteessa Ristikankaantie 210. Tällä kertaa valitsin Villähteellä sijaitsevan noin kymmenen auton pysäköintipaikan, osoite lienee Kukkasjärventie 249. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Villähteen Leipätien pysäkiltä noin pari kilometriä Kukkasjärventielle.
Varusteet/jalkineet: Marraskuussa reitillä oli todella märkää ja kuraista. Itse valitsisin tänne aina vedenpitävät jalkineet.
Keskivaativa reitti.
Useampi tulipaikka.

Olin Lahden seudulla kävelyretkellä sunnuntaina, marraskuun ensimmäisenä päivänä. Olin jonkin aikaa halunnut käydä kävelemässä Kalliojärvenpolun – se oli nimittäin ainoa Lapakiston retkeilyreitistön nimetty polku, jota en ollut vielä kävellyt. Lapakiston kävelyreitit voi aloittaa suositulta Ristikankaantien lähtöpaikalta, mutta myös kaksi muuta mahdollisuutta on olemassa: Pajulahti ja Villähde. Päätin aloittaa tämän kävelyn Villähteeltä, jolloin tutustuisin samalla uuteen yhdysreittiin.

Tarkkaa osoitetta en tähän hätään löytänyt, mutta katselin puhelimesta Karttaselain-sovellusta ja osasin sen perusteella ajaa kohti punaisena sovelluksessa näkyvää polkua. Päädyin Kukkasjärventielle ja löysin lopulta myös pysäköintipaikan. Kerkesin jo pysähtyä yhden kerran, kun näin kyltin tien laidassa. Tie ylitti Kukkasjoen, jossa kulkee oikein sympaattisen näköinen melontareitti. Tässä oli yksi reitin maihinnousupaikka. Sain ohikulkevalta ulkoilijalta vinkin, että pysäköintipaikalle olisi vielä satakunta metriä. Löysin perille ja laitoin auton parkkiin, muutaman muun auton viereen. Siirryin tutkimaan opastaulua ja karttaa.

Lapakiston alueen kartassa ollaan siis reittien eteläisimmässä pisteessä. Oranssilla merkkitty yhdysreitti vie ensin Kilpanen-järven tienoille. Päätin kiertää Kilpasen itäpuolelta ja jatkaa Mustavuorenpolkua (punainen) aina vihreällä merkitylle Kalliojärvenpolulle asti. Paluu tapahtuisi taas Mustavuorenpolkua ja Kilpasen länsipuolta pitkin. Tästä kertyisi kartan mukaan noin 11 kilometrin lenkki.

Reitti kulkee hetken matkaa tietä pitkin ja kapenee sitten poluksi. Ollaan reilusti luonnonsuojelualueen eteläpuolella ja talousmetsässä.

Yhdyspolku oli pahimmillaan todella kurainen. Tämä noin puolentoista kilometrin osuus oli varmasti kostein päivän kävelyni aikana. Silti tapasin reitillä lenkkeilijän, joka yritti kiertää pahimmat lammikot ja kuraiset alueet.

Puolentoista kilometrin kohdalla ollaan ensimmäisessä risteyksessä. Käännyin tästä siis oikealle kohti Seelammia. Samalla polulla olin kävellyt jo kerran aiemminkin, kun kiersin Mustavuorenpolkua syksyllä 2020.

Seelammilla oli rauhallista. Pienen lammen ympäri voi kulkea pitkospuita pitkin – ja tuleepa tänne Ylhäistentien kautta myös esteetön reitti suoraan taukopaikalle. Pitkokset olivat marraskuisena päivänä melkoisen liukkaat, mutta kiersin toki lammen ympäri ennen kuin asetuin tauolle laavun tuntumaan.

Seelammella on paljon istumapaikkoja. Tässä on kaksi eri tulipaikkaa, laavu ja rannan tuntumassa vielä yksi piknikpöytä. Sain vapaasti valita oman taukopaikkani, istahdin penkille toisen nuotiokehän luokse.

Tauon jälkeen palasin reitille ja kävelin kohti pohjoista. Edellisestä käynnistä oli kuusi vuotta. Aktiivisesti en maisemia muistanut, mutta vähän väliä koin ”muisti palautuu pätkittäin”-tunnelmia. Kuten vaikkapa tässä kohdassa, jossa Lapakiston reitistö kulkee hetken ajan samalla uralla Pajulahden pisimmän kuntoradan kanssa. Edellisellä käynnillä olin kuvannut kylttiviidakon, joka nyt oli selvästi entistä harvempi.

Kilpanen-järvi oli edellisellä kerralla tehnyt minuun vaikutuksen. Sen rannoilla on komeita keloja ja pökkelöitä. Paras paikka käydä tutustumassa järveen on sen pohjoisrannalla, jossa lyhyt pistopolku vie aivan veden ääreen.

Kohta siirrytään punaisella merkitylle Mustavuorenpolulle, jonka kallioilta aukeavat ensimmäiset maisemat kohti Kalliojärveä. Ollaan sokkeloisen järven eteläisimmän lahden eli Villähteenhaaran yläpuolella.

Reitti laskeutuu järven rantaan, taukopaikalle. Edellisellä kerralla jätin käymättä laavun ja tulipaikan tuntumassa, sillä paikalta kuului melkoisesti ääniä ja arvelin, etten saa sitä kuvattua. Nyt laavulla oli melko rauhallista. Tapasin täällä kaksi ulkoilijaa, joiden kanssa hetken juttelinkin.

Laavun jälkeen reitti kulkee miellyttävissä Kalliojärven rantamaisemissa, sen länsirannalla. Puolen kilometrin matka sujuu aivan veden äärellä. Järvi on poikkeuksellisen kirkas, sillä se on kallioiden ympäröimä eikä tänne siksi valu juurikaan ravinteita. Kesäaamuna tämä reitti on varmasti ihastuttava.

Puolen kilometrin jälkeen vihreällä merkitty Kalliojärvenpolku kääntyy pois rannasta, kohti Sammalisto-järveä. Tämä reitti on siis merkitty vihreällä värillä. Kävelyä oli takana hieman yli viisi kilometriä.

Kalliojärvenpolku koostuu tavallaan neljästä melko yhtä pitkästä osuudesta, joista tänään kävelin kolme. Tämä vajaan kilometrin osuus kuljetaan aika pitkälti riukumaisessa mäntymetsässä. Maisema ja maasto muistutti todella paljon toista samansuuntaista polkua, joka kulkee taukopaikan ja Sammalisto-järven väliä – eli sitä osuutta, joka tänään jäi kävelemättä.

Kolmas osuus Kalliojärvenpolusta kulkee Sammaliston itärantaa pitkin. Tänne oli tehty uusia pitkoksia. Niiltä kulkee myös hauska pistopolku järven rantaan pienelle katselu- ja taukoilulavalle. Jos muualla Lapakistossa pitkospuuosuudet olivat tänään hieman liukkaita, niin täällä oli helppo kävellä horjahtelematta.

Sammaliston taukopaikka oli sekin tyhjä. Edellisillä kerroilla en ole saanut laavua kuvattua, nyt oli helppoa ottaa kuva rauhaisasta taukopaikasta. Istahdin nyt toiselle kahvitauolle. Kävelyä takana noin 6,5 kilometriä.

Polku jatkuu etelään vielä puolen kilometrin verran Sammaliston rantamaisemissa. Järvi on kauniin idyllinen vihertävine sävyineen. Se on täysin erilainen kuin Kalliojärvi, matala ja täynnä vihreää vesikasvillisuutta.

Sammaliston kaakkoiskulmassa on risteys, josta lähdin taas palailemaan etelään ja kohti Mustavuorta. Polku käväisee kalliolla, jossa yllättäen meinasin eksyä. Kallion päälle kulki selkeä polku, ja vasta mäen lakipisteen eteläpuolella hoksasin kadottaneeni punaiset reittimerkinnät. Oli helppo palata takaisin polulle kallion laen itäpuolelle – ja huomasin monen muunkin loikkineen kanervikon yli samoin kuin minä. Ehkäpä jonkinlainen opaste ennen mäen lakea olisi paikallaan. Toinen samanlainen erehdys minulle kävi Kalliojärven ja Sammaliston välillä, jossa polku jakautui kahdeksi lähes yhtä vahvaksi poluksi. Kuljin hetken matkaa väärää polkua, kunnes tarkistin oikean reitin sijainnin Karttaselaimesta. Saman operaation tein tässä kallion laella.

Tämä maisema oli yksi Mustavuorenpolun suosikeistani kuusi vuotta sitten. Vaan eipä ollut enää. Kilpanen-järvi näkyi aikoinaan polulta, mutta nyt maisema on kasvanut umpeen.

Sen sijaan kohta vastaan tulevan Kinnakosken maisema oli jopa useampi kuin edellisellä kerralla. Sen kehutaan olevan yksi Etelä-Suomen kauniimmista metsäpuroista ja taidanpa olla samaa mieltä.

Otin kuvia moneltakin kantilta. Kaunis ja ilmeisen vuolas metsäpuro laskeutuu portaittain parikymmentä metriä. Paikka on varmasti parhaimmillaan joko kevään sulavesien aikaan tai runsaiden syysateiden jälkeen.

Viimeiset metrin ympyräreitillä ja paluu puolentoista kilometrin janareitille kohti Kukkasjärventien pysäköintipaikkaa. Löysin Karttaselaimen avulla pienen oikopolun, jota myöten pystyi välttämään osan kaikkein pahimmasta kura-alueesta. Olin toiseen suuntaan kävellessäni kuulevinani puhetta metsiköstä, paluumatkalla tutkin karttaa ja osasin helposti kulkea pikku polkua pitkin. Oikaisin samalla ehkä sadan metrin verran.

Palasin pysäköintipaikalle ja sammutin mittauslaitteet. Kävelyä 11,3 kilometriä, aikaa kului kolme tuntia ja vartti. Tapasin reitillä korkeintaan kymmenen muuta ulkoilijaa.

Tälläkään reitillä ei ollut suurempia haasteita. Korkeuseroa koko reitillä taitaa olla viitisenkymmentä metriä, kovin jyrkkiä kohtia ei ole. Marraskuussa suurimman haasteen aiheuttivat liukkaat pitkospuut. Voin taas kerran suositella yhdysreittejä varsinaisten ympyräreittien yhteyteen, omia suosikkimaisemiani täällä ovat mm. Kinnankoski ja Seelampi, jotka kumpikaan eivät ole ympyräreiteillä. Joka tapauksessa Lapakisto yllättää monipuolisuudellaan ja tarjoaa rantamaisemia, joiden äärelle haluaa palata aina uudestaan.

Sijainti: N=6758909.716, E=439897.757 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60,9606405, GEO:lon=25,8901997

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa.

Luontopolkumiehen muita reittejä lähistöllä:
Sammalistonpolku/Pitkäjärvenpolku
Mustanvuorenpolku Lapakiston retkeilyalueella
Sammalsillansuon luontopolku
Linnaistensuon luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.