Pimeäretki Vaisakkoon – tällainen on kevätloistostaan kuuluisa lehto marraskuisena iltana

Vaisakko on Salon Halikossa sijaitseva merenrantalehto, jossa kiertää kaikkiaan 4,5 km pitkä reitti. Paikka tunnetaan kevätkukkien loistosta, mutta itse nautin siitä eniten keskikesän hurjassa vehreydessä. Ja nyt myös talven pimeydessä, sillä päätin lähteä kokemaan Vaisakon mahtitammien lumon arki-iltana. Se todella kannatti!

• Reitti 4,5 km
• Tulipaikka: Ei
• Esteetön: Ei
• Parkkipaikka kartalla (Palttatie, viitoitus Lehtiniementieltä)
• Saapuminen julkisilla: Lähimmältä Paikun pysäkiltä (Lehtiniementie E/P) matkaa reitin alkuun 1,7 km
• Vaisakon ohjeet ja säännöt: Luontoon.fi

Sujautin retkeä varten heijastinvaljaat päälle ja taskuuni lampun, jonka olin ladannut täyteen. Metsässä toki kukaan ei voi ajaa päälleni, mutta pimeällä on parempi olla varovainen; jos sattuisi jotain, vaikka nilkka nyrjähtäisi ja valo tekisi tenät, olisi minut helpompi löytää heijastin päällä kuin ilman sitä mustissa vaatteissa. Nyt toki mukanani oli seuraa, mikä on erinomainen turva luonnossa liikkuessa.

Kävellessämme kohti luonnonsuojelualuetta saimme ihailla hämärän laskeutumista rantalehdon korkeiden puiden takana. Kartanoiden ja kaupungin valot tuikkivat horisontissa, ja jokin eläin päästeli metsässä todella kummallisia ääniä jonkin aikaa.

Kulku Vaisakossa koostuu kolmesta osasta: 1,5 km:n reitti luonnonsuojelualueelle, luonnonsuojelualueella 1,5 km:n rengasreitti ja sen jälkeen paluu alun reittiä samat 1,5 km takaisin parkkipaikalle.

Tuntui turvalliselta lähteä tälle tutulle reitille, ja sitä suosittelen muillekin, joita retkeily pimeässä houkuttaa: tuttu ja selkeä reitti laskee stressitasoa kummasti. Maaston muodot eivät pääse tulemaan yllätyksenä, ja jopa mahdolliset risukkoiset kohdat voi parhaimmillaan osata ulkoa jotta tietää, missä kohtaa valo kannattaa napauttaa hetkeksi päälle. Talvella reittimerkit voivat olla kuuran peitossa, joten on hyvä, että reitti on tuttu ja tiedät missä se menee.

Valitsin kohteen, jota voisin suositella muillekin ja joka mahdollisimman monen on helppo skaalata omaan lähialueeseensa:

• Valitsin tutun reitin, jonka maaston tunnen hyvin ja jonka tiedän olevan leveä ja selkeä reitti kulkea.
• Valitsin kohteen, joka on riittävän kaukana kaupungin valosaasteesta tuodakseen pimeyden voiman ihanasti esiin, mutta ei kuitenkaan niin kaukana, että retki sinne arki-iltana olisi mahdoton.
• Kirsikkana kakun päällä valitsin kohteen, jossa on jotakin sellaista, jonka uskoin näyttävän poikkeuksellisen komealta pimeässä valaistuna: jättiläismäisiä tammia.

Kaikki nämä seikat yhdistyivät Vaisakossa. Vaisakon ainoa miinus pimeäretkelle ovat sen pitkospuuosuudet, jotka lumen alle piilottautuneina olivat sen verran hankalat kulkea, että ne piti kulkea valon kanssa. Sulaan aikaan tokikin pitkospuista on täällä suunnaton ilo märissä kohdissa.

Polulla oli helppo kulkea. Jos olisin ollut liikkeellä yksin, olisin asettanut kuulokkeet korville ja uppoutunut pimeyden ja musiikin yhdessä luomaan ihanaan kuplaan, jossa ne korostavat toisiaan ja kietovat mieleni ja kehoni lumoavaan kudelmaansa. Onneksi talvella riittää pimeyttä, niin niillekin hetkille on kosolti aikaa.

Ilokseni koko seurue kulki pitkälti ilman valoa. Ensin illan hämärä, sitten kuu valaisi yhdessä lumihangen kanssa metsää. Tammia valaisimme lampuin nähdäksemme ne kunnolla, ja ne näyttivät jopa vielä hienommilta ja suuremmilta kuin päivänvalossa.

Taivaalla seilasi jonkin verran pilviä, mutta myös tähtiä ja tähtikuvioita näkyi, kuten Joutsen ja Ajomies. Joutsen osoitti Linnunradan suunnan, vaikka Linnunrata itse olikin nyt piilossa. Opettelin koko joukon tähtikuvioita muutama talvi sitten, ja olen ollut yllättynyt siitä, kuinka kotoisa olosta tulee missä tahansa vieraassakin paikassa, kun vain löytää taivaalta tutut kuviot.

Vaisakon reunalta meren rannalta löytyy kallio, josta näkyy lahden pohjukassa oleva Salon kapunki. Kun kuu vielä nousi retkemme aikana suoraan Salon takaa, tuli maisemasta todella maalauksellisen kaunis.

Reilun neljän kilometrin kierrokseen saimme menemään jopa pari tuntia. Mihinkäs olisikaan kiire pimeässä.

Toinen kertomus tästä retkestä löytyy blogistani Saari avaruudessa.

Sijainti: N=6698516.512, E=281111.722 (ETRS-TM35FIN)