Kahdesti Kökarissa – pyöräretkellä Ahvenanmaalla

Ahvenanmaan punainen asvaltti jatkuu silmänkantamattomiin, hiljainen maantie johdattelee kahta pyöräilijää halki loputtomilta tuntuvien mäntykankaiden, salmien ja siloisten rantakallioiden. Ahvenanmaa asemoitui omassa mielessäni syystä tai toisesta lähinnä risteilijän pikapysähdyspaikaksi. Oli vihdoin aika lähteä tutustumaan todelliseen retkipyöräilijän paratiisiin.

Reitin pituus 170 km
Aika 6 pv
Retken lähtöpiste kartalla
Keskivaikea reitti, maantieajoon tottumattomalle reitti saattaa tuntua raskaalta

Pyöräilyreittimme oli Korppoo–Kökar–Maarianhamina–Vårdö–Kumlinge–Föglö–Kökar–Korppoo ja olimme varanneet siihen aikaa torstaista tiistaihin, kuusi päivää ja viisi yötä. Ajankohta oli heinäkuun toinen viikko. Säät olivat suosiolliset. Pääkaupunkiseutu oli kärvistellyt helteen kourissa jo kuukauden, saaristossa oli viileää.

Pyöräilimme kaikkiaan noin 170 kilometriä, mikä teki noin 30 kilometriä päivälle. Päivämatkat kuitenkin vaihtelivat melkoisesti. Pisin matka oli 50 kilometriä ja lyhin pyöreä nolla. Halusimme edetä niin, että aikaa jäisi kahvitauoille ja nähtävyyksiin tutustumiseen.

Lähdimme aamutuimaan ajamaan Espoosta kohti Korppoota, jonne olimme suunnitelleet jättävämme auton. Varasimme ajomatkaan muutaman tunnin ekstraa, sillä piikkisesongin lautat voivat olla varsin täysiä. Pääsimme kuitenkin yhdellä jonotuksella sekä Paraisten–Nauvon lautalle että Nauvon–Korppoon lautalle.

Alkumatkan suurin väenpaljous tuntui keskittyvän tälläkin reissulla Nauvon keskustan tienoille. Söimme pikaisen lounaan vierasvenesataman tuntumassa ja jatkoimme pian kohti Korppoota. Purettuamme pyörät autosta pääsimme aloittamaan varsinaisen retkemme.

Ahvenanmaa koostuu tuhansista saarista, joista 60 on asuttuja. Maakunta jakautuu 16 kuntaan ja sen ainoa virallinen kieli on ruotsi. Väkiluvultaan ja maapinta-alaltaan Ahvenanmaa on Suomen pienin maakunta. Asukkaita on rapiat 30 000, joista yli kolmannes asuu hallintokeskuksessa Maarianhaminassa.

Pyöräilemme Korppoossa Galtbyn satamaan, muutaman kilometrin päähän kyläkeskustasta. Satamassa on palveleva kioski, jossa istumme pitkän tovin odottaessamme lauttaa. Lautan saapuessa sen eteen on järjestynyt muutaman kymmenen henkilöauton jono, polkupyöriä näemme tällä etapilla ja reissullamme ylipäätään yllättävän vähän. Ero toissakesänä tekemäämme saariston rengasreittiin on suuri.

Kökarin silokallioilla

Lauttamatka Galtbystä Kökariin kestää kaksi ja puoli tuntia. Siinä on hyvin aikaa käydä vielä uudemman kerran läpi lautta-aikataulumme.

Lauttavuoroja ajetaan varsin niukasti, joten ne kannattaa käydä huolellisesti läpi. Omat suunnitelmamme olimme tehneet jo pari kuukautta ennen matkaa ja varmistimme ne useamman kerran ennen reissua. Jätimme sopivasti väljää siirtymisiin, joten millekään lautalle ei tullut kiire. Odottamista tosin oli sitäkin enemmän, mutta lämpimällä säällä rantakallioilla loikoilua parempaa tekemistä en helposti olisi keksinytkään.

Kökarin silokalliot kiiltävät jo matkan päästä, kun lauttamme viimeistelee kurssiaan kohti laituria. Keräämme itsemme ja kamppeemme laivan kannelta ja laskeudumme jyrkät portaat autokannelle. Pian jo rullailemme punaista asvalttia kohti kyläkeskustan kupeessa sijaitsevaa majapaikkaamme, myös vierasvenesatamana toimivaa Brudhällin hotellia.

Kökarin palvelut sijaitsevat pääasiassa Karlbyssä. Kylä sijaitsee Kökarin saariryhmän länsipuolella. Kyläkeskustassa on kauppa, posti ja pankki. Kökarissa on lisäksi kaksi majataloa ja leirintäalue. Vierasvenesatamia saarella on kaikkiaan kolme.

Olimme Kökarissa kaksi yötä. Kävimme patikoimassa länsiosissa kulkevan Kalenin reitin, joka sivisti meitä sekä ulkosaariston luonnon että kulttuurihistorian osalta. Upeat kallioharjanteet johdattivat meidät rantaan, jossa pulahdamme mereen ehkä kauneimmalla paikalla, jossa olen koskaan uinut.

Kökarista jatkoimme kohti pääsaarta. Lauttamatka Lumparlandiin kesti pari tuntia, mistä valtaosan lautta luovi lukemattomien luotojen muodostaman tilkkutäkin keskellä. Saavuttuamme Långnesin satamaan hyppäsimme takaisin satulaan.

Kohti pääsaarta ja Maarianhaminaa

Pyöräily Ahvenanmaalla on varsin lupsakkaa hommaa. Tiet ovat pääsääntöisesti asvalttia, pääsaarella on pitkät kevyen liikenteen väylät, nekin asvalttia, ja autoliikenne saarilla on vähäistä. Raskasta liikennettä kulki meidän käyttämillämme teillä vain nimeksi. Maasto on varsin tasaista, mutta säännöllisiä nousuja ja laskuja toki kertyi pitkällä pyörämatkalla.

Polkupyörän runkogeometrian suhteen on valinnanvaraa. Reitille sopivat niin gravel-, retki-, kuin maantiepyörätkin. Kapearenkaisten polkupyörien suhteen on hyvä huomioida, että viimeiset kilometrit syrjäisempään majapaikkaan saattavat olla hiekkateitä pitkin. Maalattu kaistamerkintä tien reunoissa näkyy satelliittikuvissa, joten niiden avulla voi vahvistaa, onko kyse asvalttitiestä. Reitti siis kannattaa käydä etukäteen läpi, jos lähdet nopealla pyörällä reissuun.

Pyörämatkamme Långnesin satamasta Maarianhaminaan etenee joutuisasti. Muutaman tunnin ajomatkan jälkeen ympärillämme on enenevässä määrin asuintaloja. Viimeiset kilometrit joudumme tarkistamaan sijaintimme muutaman kerran Google Mapsista, mutta reittimme Maarianhaminan majapaikkaan on varsin suoraviivainen.

Yövymme kaupungin keskustassa sijaitsevassa Park Alandiassa. Peseydymme pikaisesti ja ennen nukkumaan menoa käymme vielä iltakävelyllä Maarianhaminan illassa.

Historian siipien havinaa

Jatkamme matkaa heti aamupalan jälkeen. Palaamme jälkiämme muutaman kilometrin verran, kunnes erkanemme edellisillan reitiltämme suoraan pohjoiseen osoittavalle Godbyntielle. Käymme viehättävässä Brobackan majatalossa juomassa limonadit. Aurinko helottaa siniseltä taivaalta. Godbyn kyläkeskustassa käymme kaupoilla sen varalta, että reitillämme olevat palvelut ovat sulkeneet ovensa. 

Lautta-aikataulujen ohella tämä on toinen asia, johon kannattaa valmistautua ennen reissua. Asutetuilla saarilla on usein kauppa ja ravintola, kioski tai kahvila, mutta niiden aukiolot vaihtelevat suuresti. Pienten saarien kaupat eivät välttämättä ole sunnuntaisin auki ja voivat muutoinkin mennä jo iltapäivällä kiinni, joten niiden varaan ei voi ravinnonsaantiaan laskea. Tästä syystä kuljetimme aina riittävästi evästä laukuissamme, jotta pärjäisimme ainakin yhden illan ominemme.

Tämän päivän osuus on kulttuurihistoriallisesti kiinnostavin. Godbyntien nimi vaihtuu kyseisen kyläkeskuksen jälkeen Sundintieksi, jota pitkin porhallamme hyvää vauhtia koilliseen. Pidämme tauon Uffe på bergetin kahvituvalla, mistä jatkamme kohti pakollista pysähdystä Taffelin tehtaanmyymälään. Tehtaanmyymälän jälkeen seuraava stoppi on Kastelholman linna.

1300-luvulla perustettu Kastelholman linna on vierailun arvoinen nähtävyys. Ruotsalaisten rakentama puolustuslinnake on Ahvenanmaan ainut keskiaikainen linnoitus ja sitä on restauroitu reippaalla kädellä viimeiset toistasataa vuotta. Linnan rakenteissa kiertelee opastettu reitti, jota seuratessa voi siirtyä aikamatkalle halki linnan 600-vuotisen historian. Kastelholman linnalta jatkamme itään kohti myöhempää sotahistoriallista monumenttia, Bomarsundin linnoitusta.

Bomarsundin linnoitusta alettiin rakentaa venäläisvallan aikana vuonna 1832. Valtavaksi suunnitellun linnoituksen rakentaminen jäi kuitenkin pahasti kesken, kun Krimin sota laajeni Itämerelle 1854. Brittiläiset ja ranskalaiset joukot hyökkäsivät linnoituksen puolustajiin nähden kuusinkertaisella miesylivoimalla ja 40 aluksen laivastolla. Neljän päivän taisteluiden jälkeen linnoitus antautui. Pariisin rauhansopimuksessa säädettiin vuonna 1856, ettei Ahvenanmaata saa linnoittaa, mistä asti demilitarisointi on pitänyt.

Syömme linnoituksen vieressä olevassa Furulundsgårdenin ravintolassa myöhäisen lounaan. Suussasulavat thaiannokset antavat puhtia viimeiselle legille kohti pääsaarten itäosaa. Pyöräilemme Prästön ja Mickelsön saarten halki suuremmalle Vårdön saarelle ja sen pohjoispuolelle Sandösundin leirintäalueelle. Rullailemme viimeiset metrit perille soratietä pitkin. Saamme avaimet pieneen mökkiimme, peseydymme ja kävelemme lähimaastossa väsyneitä lihaksia verrytellen.

Paluu ulkosaaristoon

Seuraavana aamuna leirintäalueelta lähtiessämme minusta tuntui, että pyöräilyretkemme oli kääntynyt jo kotia kohti. Matkaa oli kuitenkin vielä ajettavana. Edellispäivän 50 kilometriä tuntui istumalihaksissa, mutta päivästä oli onneksi tulossa melko lyhyt. Pyöräilimme etelään samaa reittiä, jota olimme eilen ajaneet pohjoiseen. Parinkymmenen minuutin ajomatkan jälkeen saavuimme Hummelvikin satamaan, josta lähdimme lautalla kohti Kumlingea.

Lauttamatka Kumlingeen kesti puolisentoista tuntia. Kumlingesta olimme päättäneet jatkaa heti seuraavalla lautalla kohti Föglön saarta, mutta meillä oli silti useampi tunti tapettavana. Ajoimme ensin Kumlingen kirkolle. Odottelimme kirkon ovien avaamista jonkin aikaa, kunnes pääsimme katsomaan kirkon villejä keskiaikaisia seinämaalauksia.

Kirkon lisäksi saarella on kiinnostava lentohistoriallinen nähtävyys, lentomajakka. Ennen kehittyneempää navigointiteknologiaa majakan tarkoitus oli osoittaa sijainti Ruotsin ja Suomen välillä lentäville postikoneille. Jäljelle on jäänyt kalliolla seisova betoninen torni.

Majakalta lähdemme pyöräilemään päätietä pitkin satamaan aivan Kumlingen pääsaaren länsilaidalla, Snäckön saarelle johtavan sillan pohjoispuolella. Syömme ahvenanmaalaiset pannukakut (reissun ensimmäiset!), ennen kuin jatkamme kohti Snäckön satamaa. Odottelemme lauttaa tovin, ja teemme päivän toisen merimatkan määränpäänämme Föglö.

Viimeiset pitkät pätkät Föglössä ovat reissun nautinnollisimpia. Pelto- ja metsämaisemat rullaavat panoraamana ympärillämme, hiljainen tie johdattaa meitä tasaista kyytiä eteenpäin. Ajomatkamme etenee joutuisasti kohti Föglön saariryhmän luoteisosaa, Degerö-saaren Degerbyn kylää. Syömme jäätelöt vierasvenesataman kupeessa, veneilijät tekevät askareitaan ympärillemme. Päivä alkaa kääntyä illaksi.

Pyöräilemme viimeisen muutaman sadan metrin matkan kyläkeskustasta majapaikkaamme, ihastuttavaan Enighetenin vieraskotiin.

Paikalle perustettiin kestikievari vuonna 1625 Ruotsin silloisen kuninkaan Kustaa Adolfin käskystä, ja näissäkin rakennuksissa on ollut majoitustoimintaa 1700-luvun loppupuolelta saakka. Saamme huoneen yhdestä pihapiirissä seisovasta, punamullalla maalatusta puutalosta. Tunnelmallinen auringonlasku on mitä täydellisin lopetus viimeiselle täydelle päivälle Ahvenanmaan saaristossa.

Takaisin Kökarissa

Syömme aamupalan päärakennuksen ulkopuolella, pakkaamme pyörämme ja hyppäämme taas satulaan. Palaamme eilistä reittiä takaisin Överön satamaan, missä odotamme tovin Kökarin lauttaa. Viimeinen parituntinen lautassa vierähtää nopeasti.

Viimeiseksi ohjelmanumeroksi päätämme suunnata Kökarin itäpuolelle, kohteenamme Peders Aplagård. Noin kymmenen kilometrin pyörämatka meille jo tutuksi tulleella reitillä menee kuin huomaamatta. Herkuttelemme viehättävässä maaseudun ravintolassa pannukakut ja paikallista puolukkalimonadia, kunnes on aika lähteä ajamaan takaisin Kökarin satamaan.

Odottaessamme lauttaa sataman makasiineilla aurinko lämmittää sen, mitä tuuli tuivertaa. Vielä on hetki aikaa nauttia täydellisestä kesäsäästä Ahvenanmaan silokallioiden äärellä, ennen paluumatkaa Korppooseen.

Teksti ja valokuvat: Mika Puskala

Instagram-tilini löydät osoitteesta instagram.com/supermiqa

Lue myös

Kökarin vaaleanpunaisessa valossa

Bomarsundin linnoitus oli Ahvenanmaan suurin rakennus

Kastelholman linna kuulaassa Ahvenanmaan talviauringossa

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.