Kastelholman linna kuulaassa Ahvenanmaan talviauringossa

Ahvenanmaan pääsaari on paikka, joka jokaisen retkeilijän tulisi kokea useamminkin kuin kerran. Pääsaarella etäisyydet ovat pieniä, mutta tutkittavaa riittää sitäkin enemmän. Sain mahdollisuuden tutustua yhteen Ahvenanmaan kuuluisimmista nähtävyyksistä vuoden pimeimpänä aikana, kun olin matkalla Kökarista Turkuun ja minulla oli muutama tunti aikaa viettää pääsaarella. Kohteeksi valikoitui muitta mutkitta Kastelholman linna.

P-alue kartalla

Olin liikkeellä sisareni kanssa, ja hurautimme Maarianhaminasta Kastelholmaan vajaassa puolessa tunnissa. Matkan varrella näkyi kaunista ahvenanmaalaista maalaismaisemaa: peltoja, metsiä, merta ja todella kauniita taloja pihapiireineen. Ahvenanmaa on äärimmäisen viehättävää seutua – silmä tuntuu lepäävän sen joka kolkassa.

Olin viime kesänä nähnyt unta Kastelholman linnasta tietämättä laisinkaan, mistä tämä linna oli uniini ponnahtanut. Herätessäni näin silmissäni linnan selkeästi ja sen nimi suorastaan kaikui päässäni. Siitä saakka olin päättänyt, että haluan ehdottomasti käydä paikan päällä joku päivä. Tuo päivä koitti jouluviikolla 2019.

Sundin kunnassa sijaitseva linna näkyi autotielle jo matkan päästä. Pieni, suloinen tie kaarsi kauniisti linnan taakse, josta löytyi parkkipaikka. Punainen lipunmyyntirakennus oli kiinni – kesäisin tästä voi ostaa lipun jolla pääsee opastetulle kierrokselle linnaan sisälle. Linnan rantaa kiertävälle ulkoilureitille pääsi kuitenkin vapaasti kulkemaan nytkin.

Aurinkoinen talvipäivä tuntui kuin elintärkeältä hengenvedolta minulle, joka olin saapunut paikalle pohjoisen kaamoksesta. Katsoin aurinkoa suoraan päin ja imin sen valoa aivojeni pohjimmaisille perukoille saakka kuin varastoon. Suljin silmät ja täytin keuhkot saariston kosteanraikkaalla talvi-ilmalla. Voisiko mitään parempaa ollakaan?

Linna kohosi reitin vierellä komeana ja ylväänä. Se oli juuri sellainen kuin olin unessani nähnyt. 1400-luvun alussa on tästä linnasta tullut Ahvenanmaan hallintokeskus. Kun alue liitettiin Turun lääniin 1600-luvulla, jäi linna vähemmälle huomiolle. 1700-luvulla se paloi pahasti. Linnaa on konservoitu ensimmäisen kerran 1800-luvun lopulla.

Reitti johdatti meidät piirun verran poispäin linnasta, laiturille, joka lepäsi tyynen veden yllä mitä kauneimmassa maisemassa. Sorsat, sotkat ja koskelot viettivät rauhaisaa talvipäivää lahden laineilla. Haikara seisoi vastarannan laiturilla ja katseli maisemaa varmaan yhtä ihastuneina kuin mekin.

Lumi narisi jalkojen alla ja toi juuri sopivasti talven tuntua hiljaiseen maisemaan. Vastarannan kaislikko ja hauskat pensaat olivat kuin sadusta.

Tätä näkyä ja sorsien puuhasteluja kylliksi ihailtuamme jatkoimme matkaamme takaisin kohti linnaa. Reitti johdatti meidät linnan ja vedenrajan välistä kohti tietä, joka sitten johdatti meidät takaisin parkkipaikalle. Reitin varrella oli penkkikin istahtamista varten, ja suuret kauniit puut loivat tunnelmaa kuin ulkomailla ainakin. Korkealta linnan katolta kaikui naakkojen kisailu.

Kierrokseen ei ollut mennyt kauaa, mutta mieli oli sen jälkeen täynnä iloa. Vielä kesällä en olisi arvannut, että unelmani Kastelholman linnan näkemisestä toteutuu näin pian ja vieläpä näin kauniissa talvi-ilmassa.

Paikka on ehdottomasti käymisen arvoinen, vaikka linnaan ei sisälle pääsisikään. Miljöö ja linnan komea ulkoasu tekevät vaikutuksen.

Takaisin parkkipaikalle saapuessamme saapui sinne toinenkin retkiseurue, ja he lähtivät myös kiertämään tätä kaunista reittiä. Koiraa ulkoiluttanut nainen puolestaan antoi meille mitä aurinkoisemman hymyn ja nyökkäyksen, kun lähdimme parkkipaikalta takaisin kohti Maarianhaminaa.

Tästä paikasta jäi todella hyvä mieli.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.