Lunta etsimässä Salamajärven kansallispuistosta Joulun välipäivinä

Lounais-Suomen talvet ovat valitettavan vähälumisia, ja aina viimeistään joulukuussa alkaa tehdä mieli lumisiin maisemiin. Joulun välipäivät tarjosivat tänä vuonna sopivan hetken lähteä pienelle talvivaellukselle, ja paikaksi valikoitui Salamajärven kansallispuisto Keski-Pohjanmaan ja Keski-Suomen rajalla. Lunta Salamajärvellä näytti olevan reilut 15 cm, ja keli näytti painuvan pakkaselle juuri joulun jälkeen. Uskaltauduimme siis valitsemaan liukulumikengät alle ja ahkion perään.

Mukaani sain houkuteltua siskoni, jolle talvivaeltaminen ei ollut ennestään kovin tuttua puuhaa, sekä tietysti koiramme Pihla ja Ruska lähtivät myös reissuun. Koska lunta ei vielä ollut kovin paljon, päätimme hiihtää lähinnä soilla, sillä järvistäkään ei ollut tietoa, että ovatko kunnolla jäätyneet. Reissussa oli tarkoitus olla kaksi yötä. Olimme varanneet etukäteen ensimmäiseksi yöksi Sysilammen varaustuvan ja toiseksi yöksi Koirasalmen luontotuvalta huoneen.

Huttukangas–Sysilampi–Pyydyskoskenlaavu–Koirasalmi–Huttukangas

Matkaa n. 25 km
Kulkuaikamme 2 vrk
Haastavuus: keskivaikea
Lähtöpaikka kartalla: Huttukankaan P-paikka

Matkaan lähdimme Huttukankaan parkkipaikalta, jossa törmäsimme heti toisiin retkeilijöihin. Isä oli lähdössä tyttärensä kanssa viettämään yötä laavulla, ensimmäistä talviyötä ulkona.

Me suuntasimme ahkioidemme kanssa polulle, jota oli kuljettu aika paljon kävellen. Jo lyhyen matkan päässä ymmärsimme, että oli todella haastavaa kulkea kävelyreittiä pitkin, koska se oli liian kapea ahkioille. Polun varrella oli myös paljon kiviä, jotka ikävästi kävivät ahkioon ja liukulumikenkiin kiinni. Päätimme siis siirtyä suolle hiihtämään.

Onneksi suota Salamajärvellä riittää vaikka kuinka paljon. Meillä oli aikaa hiihdellä valoisassa noin 3–4 tuntia, ja matkaa ensimmäiseen yöpaikkaamme oli noin 7 kilometriä. Oli jo alussa selvää, ettemme ehdi valoisalla perille, joten meillä oli otsavalot jo valmiina. Suolla meno olikin paljon nopeampaa kuin metsässä. Onneksi suot olivat lähes kauttaaltaan jo jäätyneet, ja pakkanen jäädytti niitä vielä koko ajan lisää.

Ensimmäinen kiintopisteemme oli Kivipään lampi ja sen jälkeen Heikinjärvenneva. Pidimme taukoa suolla, pakkanen oli tippunut alle kymmeneen asteeseen. Toinen koiristani, Pihla, on rodultaan bourbonnaissinseisoja, jolla on lyhyt turkki. Vaikka Pihlalla oli takki päällä, näytti hän aika palelevalta. Aloinkin epäillä, että miten hän pärjää mukanamme. Tossut olisi ollut järkevä hankinta koiralle, että tassut saisi pidettyä lämpimänä. Onneksi suolla etenimme kohtuullista vauhtia, joka edesauttoi Pihlankin lämpimänä pysymistä.

Seuraava taukopaikka löytyi Heikinjärvennevan jälkeen Kauluksenkankaalta, jossa oli vanha niittysauna. Se on muisto niittäjien ja eränkävijöiden vaatimattomista tukikohdista. Evästauon jälkeen jatkoimme matkaa Pakokankaan eteläpuolelta Pakosuolle, josta löytyikin jo toisten retkeilijöiden tekemä hiihtoura. Olimme lähes varmoja, että ura johdattaa meidän perille Sysilammen vuokratuvalle. Hiihdimme reippaasti kauniin tähtitaivaan alla viimeiset pari kilometriä.

Sysilammen vuokratupa nro 2 osoittautui hyväksi yöpaikaksi. Sisältä siisti, yöpaikat kuudelle, kamiina ja kaasuhella. Laitoimme heti tulet kamiinaan ja siskoni Leena lähti katsomaan saunalle. Teimme työjaon: minä valmistan ruokaa ja Leena lämmittää saunan. Niinpä saimme nopeasti mahamme täyteen, samalla mökin lämpimäksi ja sen jälkeen suuntasimme rantasaunaan.

Vuokratuvan pihassa on kaivo, jonka vesi oli juomakelpoiseksi todettu. Saunassa oli lempeät puusaunan löylyt. Illalla suunnittelimme kartasta vielä seuraavan päivän reittiä ja painuimme nukkumaan.

Pihla oli enemmän kuin tyytyväinen lämpimään mökkiin.

Aamulla mittari näytti pakkasta 15 astetta. Mökki oli pysynyt täysin lämpimänä, ja heräsimme vasta yhdeksän aikaan. Päätimme tehdä lähtöä ihan rauhassa, koska iltapäiväksi oli luvattu pakkasen hieman lauhtuvan. Ei ehkä niin itsemme takia, vaan koiran vuoksi. Teimme puita saunaan ja mökkiin valmiiksi seuraaville asukkaille ja söimme runsaan aamiaisen mökin lämmössä. Lounaan laitoimme valmiiksi ruokatermariin muhimaan, jotta päivällä ei tarvitse keitellä ruokaa, näin matka etenee joutuisammin.

Reittimme kulki samaa latua aluksi, mutta Kauluksenkankaan kiersimme pohjoispuolelta ja Heikinjärvennevalta suuntasimme kohti Toponnevan suota. Matkalla näimme metsäpeuran jälkiä sekä teeren jätöksiä. Vaikka itse eläimiä ei nähty, on aina hieno nähdä eläinten jälkiäkin. Ennen lounaspaikkaamme Pyydyskosken kotalaavua, saimme taas kulkea valmista latua, joku muukin oli lähtenyt meidän lisäksemme hiihtoretkelle. Latu johdatteli meidät taas perille laavulle. Päivä alkoi jo hämärtää kun söimme lounasta, ja laitoimmekin pienet tulet lämmittämään laavulle.

Kello oli jo viisi iltapäivällä, kun suuntasimme kohti yöpaikkaamme Koirasalmen luontotupaa. Vähän jännitti, miten selviäisimme loppumatkasta. Päätimme mennä pitkospuita pitkin yli Pahkarämeen, tai niiden vierestä, jotta suuntamme pysyi hyvin pimeässä metsässä. Koska lunta oli vain noin 20 cm ja metsässä liikkuminen ahkion kanssa oli haastavaa, menimme kuitenkin suoraan yli Pahkahongankankaan ja siinä meinasi välillä usko loppua. Vielä juuri ennen Koirajärven rantaa lähdimme vahingossa polkua väärään suuntaan ja teimme muutaman sadan metrin ylimääräisen lenkin.

Loppu hyvin kaikki hyvin, pääsimme Koirajärven rantaan. Meillä ei ollut tarkkaa tietoa Koirajärven jään paksuudesta, joten kuljimme lähellä rantaa. Järven jäällä oli todella helppo ja kevyt hiihtää ja olo tuntuikin taas voimakkaalta. Nopeasti pääsimme Koirasalmen luontotuvalle noin puoli kahdeksalta.

Koirasalmen luontotuvassa meitä odotti kahden hengen huone. Teimme yhteisessä keittiössä makoisaa kanakeittoa ja kävimme lämpimässä suihkussa. Kyllä tuli hyvä olo pitkän päivän päätteeksi. Koirasalmen luontotuvalla on useita huoneita majoittujille ja todella siistit tilat. Rannassa olisi ollut myös rantasauna varattavissa, mutta olimme niin uupuneita, että jätimme saunomiset väliin ja menimme nukkumaan.

Viimeisenä päivänä meillä oli matkaa autolle noin 5 kilometriä. Päätimme jättää ahkiot Koirasalmelle ja hiihtää pelkkä eväsreppu mukanamme autolle. Hiihdimme aluksi Koirajärven rantaa Hiiliniemen tulipaikalle ja siitä sukelsimme metsään. Liukulumikengillä oli todella mukava hiihdellä umpihangessa ja ne liukuivat alamäkeä pehmeästi. Ylitimme varovaisesti Ruuhilammen, jonka jälkeen suuntasimme autolle Huttukankaan P-paikalle.

Ihana talvivaellus oli takana päin, ja saimme juuri sitä mitä lähdimme hakemaankin. Fyysisesti kohtalaisen raskas reissu, maisemallisesti aivan huikea ja hiljaisuus täydellinen. Väsyneet koirat hyppäsivät auton takakoppaan ja nukahtivat saman tien. Me suuntasimme vielä kahville Koirasalmelle ja hakemaan tavaramme.

Salamajärven kansallispuistossa voi tehdä myös pidemmän talvivaelluksen, esimerkiksi Hirvaan kierroksen. Näin alkutalvesta ei vielä kelkkauria ollut missään, mutta varmasti talven kuluessa niitäkin Salamajärvelle ilmestyy ja toivottavasti myös lisää lunta. Alla muutama vinkki talvivaelluksen turvallisuudesta, joita siskoni kanssa matkan aikana pohdimme.

Vinkkimme talvivaellukseen

  • Koirille tarpeeksi lämmintä vaatetta ja varmuuden vuoksi tossut mukaan lyhytkarvaiselle koiralle, upottavassa lumessa tassut joutuvat koville.
  • Vaikka majoitukset olisi varattu tuvista, makuualusta, tarpeeksi lämmin makuupussi ja tarppi varmuuden vuoksi ulkona nukkumista varten, jos ei jostain syystä pääse perille tupaan niin voi yöpyä matkalla.
  • Juo tarpeeksi vaikkei aina olisi jano, hiihtäminen kuluttaa paljon nestettä, vaikkei janon tunnetta välttämättä tulekaan.
  • Valitse mieluummin helppokulkuinen vähän pidempi reitti, kuin hankala ja lyhyt reitti, niin olet nopeammin perillä.
  • Kysy alueen luontotuvalta jäiden kunnosta, uskaltaako järviä käyttää reittinä.
  • Seuraa säätiedotuksia tarkkaan ennen retkeä ja varaudu sen mukaan.
  • Kartan ja kompassin lisäksi on hyvä olla varmuuden vuoksi kännykässä virtaa, josta voi tarkistaa sijainnin, jos alueella on kenttää. Salamajärvellä kenttää oli koko ajan.

Salamajärven kartta ja kulkuyhteyksiin voi tutustua tästä.
Lähtöpaikan koordinaatit: Huttukankaan P-paikka ETRS-TM35FIN N=7014629.053, E=387532.413

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.