Aarteita ja vainolaisia Haukisaaren melontareitillä Etelä-Konnevedellä

➡ 8 km melontareitti
? Haukisaaressa laavu ja tulipaikka
? Lähtöpaikka kartalla

Kaikki oli mennyt sekaisin, kun koko Rautalammin emäpitäjä, johon Konnevesi tuolloin kuului, oli joutunut venäläisten valtaan. Elettiin isonvihan (1713-1721) aikaa. Aikaa, josta suomalaisten ”ryssäviha” sai alkunsa (Viite 1). Tämä sekosorto oli jättänyt jälkensä myös Haukisaaren kierrokselle ja moneen muuhun Etelä-Konneveden kansallispuiston saareen. (Viite 2.)

Kartoitimme melontareittejä 22.5.2016 Konnevedellä, ja noista vihanpidon ajoista meitä muistutti enää Venäläissaaren nimi ja siihen liitetyt tarinat. Tarinat aarteista ja vainolaisista ovat säilyneet pääosin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistossa, mutta ovat vihdoin paikannettavissa helposti Etelä-Konneveden melontareiteille Rautalammin museon julkaiseman Etelä-Konneveden tarinakartan (viite 2) avulla.

Konneveden Häyrylänrannan satama on oivallinen lähtöpaikka melojalle. Täältä lähtevät myös risteilyt kansallispuiston maisemiin. Kuva: Weltsu Lehtonen.

Kesän retkistä tuotetut melontareittiesitteet on julkaistu Metsähallituksen Luontoon.fi-sivustoilla sekä etela-konnevesi.fi-sivuilla. Tässä esittelemme näistä yhdeksästä reitistä yhden helpoimmista, Haukisaaren kierroksen. Se soveltuu tietyin ehdoin myös aloittelijalle.

Melontareitti alkaa Häyrylänrannasta (ks.ilmakuva) Konnevedeltä. Satamassa on kaikki satamapalvelut, ja melontakaluston saa kätevästi vuokrattua lähtöpisteestä. Reitti sopii hyvin päivämelonnan kohteeksi melonnan perustaidot hallitsevalle. Sokkeloinen saaristo vaatii kykyä lukea karttaa. Reitillä on muutamia avarampia kohtia, jotka ovat tuulialttiita erityisesti pohjois- ja koillistuulilla. Melojan on syytä suhteuttaa omat melontataitonsa aina vallitseviin sääolosuhteisiin.

Seurueemme näki kalasääsken pesällään matkalla Häyrylänrannasta Haukisaarelle, mutta emme onnistuneet saamaan siitä kuvaa. Tässä arkistokuva aiheesta. Kuva: Rautalammin kunnan kuvapankki.

Erityisesti kannattaa panna kartalta merkille vanhojen tarinoiden mainitsemat Venäläissaari ja Mustasaari. Saaret ovat yksityismaita ja kalasääsken pesimäaluetta, minkä takia ei voida suositella nousemista maihin muualla kuin virallisilla satamapaikoilla. Niitä ovat Häyrylännannan satama retken aloitus- ja lopetuspaikkana sekä Haukisaari, josta löytyy laavu ja venelaituri. Haukisaaren melontareitillä on pituutta noin 8 kilometriä.

Teijo Haapakoski ja Satu Puranen nauttivat kahvin kanssa nuotiotarinoita. Kuva Weltsu Lehtonen.

Tarina kuljettaa melojan toiseen maailmaan

Aarnitulten kajo kummittelee jo silmäkulmassa, kun kävelemme rantaan ja työnnämme kajakit vesille. Kansan täyttymättä jääneet unelmat ja pahimmat tragediat heijastuvat veden tyyneen pintaan hetkeä ennen kuin rikon sen melani siiveniskulla. Venäläissaarelle tapetut vainolaiset etsivät sijattomille sieluilleen rauhaa, ja haltijat istuvat harmailla valtaistuimillaan valvomassa melojia Etelä-Konneveden hiekkarantojen kivikautisilla asuinsijoilla. Päivänvalossa ne tuntuvat hassuilta, mutta voin vai kuvitella kuinka yön hämärässä nuo satoja vuosia vanhat tarinat heräisivät eloon. Kesäyön taika voisi piirtää hetkeksi silmiemme verkkokalvolle kuvan unohtuneesta maailmasta, jota emme päivänvalossa enää tunnista.

Melojia kesäpäivän hehkussa. Kuva Anne Hyvärinen

Mustasaaren aarre

Jos onni suo, voi Konneveden Häyrylänrannasta käydä hakemassa itselleen oikean aarteen, mutta melomalla se ei onnistu. Kerrotaan, että aarteen saa haltuunsa ajamalla yksiöisellä varsalla yksiöistä jäätä myöten Mustasaareen. Vain siten saattaa isonvihan temmellyksessä kätketty aarre nousta. Sijaintipaikaksi kerrotaan saaren pohjoisin kärki. Tarina neuvoo etsijää kaivamaan kuopan ”aivan veden rajaan pohjoisimpaan kohtaan tätä saarta ja vietävä aarre samalla varsalla ja samallen kohdallen Häyrylän rantaan mistä hän läksi aarretta hakemaan.”  Perimätieto tietää kertoa, etteivät aina edes ne, joille aarre on näyttäytynyt, ole saaneet sitä itsellään pitää. Lisättäköön tähän vielä varoitus, ettei maata todellisuudessa saa kaivaa ilman maanomistajan lupaa. (Viite 3.)

Suunnistamassa Haukisaarelle. Kuva: Anne Hyvärinen

Venäläissaaren vainolaiset

Venäläissaaresta kerrotaan Isonvihan aikaan paikantuvaa tarinaa. Tuolloin näiden kylien ihmiset jättivät asumuksensa ja viljelyksensä ja ryömivät kauhuissaan saarten koloihin ja piilopirtteihin. Väkivalta, murhat, omaisuuden tuhot ja ryöstöt olivat yleisiä. Myös aarretarinat saavat kontekstinsa siitä, että ryöstösaaliita todella kätkettiin maahan. Vapaana vaelteli Etelä-Konneveden saarten ja salojen ympärillä vain kauhu. Monet pellot jäivät viljelemättä, taloja autioitui ja pitäjän väkiluku puolittui. Osasyynä väkikatoon lienevät myös  venäläismiehitystä edeltäneet ankarat katovuodet. (Viite 4.)

Sekopäisyyttä aiheutti se, että venäläiset olivat järjestäneet alueelle oman paikallishallinnon ja verottivat alueen asukkaita armottomasti. Ihmisiä oli viety Venäjälle joko rakentamaan Pietaria tai otettu manttaalisotilaaksi Venäjän sotajoukkoon.  Lisäksi venäläiset olivat oppineet poltetun maan taktiikan. Säästääkseen henkensä ja omaisuutensa nyt oli parempi paeta ja piiloutua. Etelä-Konneveden sokkeloiset saaret ja  runsaat metsät tarjosivat ihmisille suojaa. (Viite 4.)

Eräänä yönä konkretisoitui kuitenkin teoiksi se viha, perikato ja katkeruus, jotka tätä kansaa olivat jo kauan piinanneet. Sellaisena yönä saivat surmansa paikallisen sissijoukon kädestä kaikki Horolan talossa majailleet venäläiset sotilaat. Murhatyönsä paikalliset miehet viimeistelivät lastaamalla ruumiit veneeseen ja kuljettamalla tähän Venäläissaareen.  Sellaista tarinaa ainakin kerrotaan. (Viite 4.)

Vainolaistarinoiden saarilla, jonne vainolaiset jätetään, on nimi, joka viittaa  usein venäläisiin, kuolemaan tai hautapaikkaan. Etelä-Konnevedellä tarinat liittyvät Katsomasaariin ja kahteen Venäläissaareen. Toinen Venäläissaari sijaitsee lähempänä Rautalammin kunnan rajaa Mäkäräniemen Kirkkolahden edustalla, Toinen Konneveden Häyrylänrannan ja Haukisaaren välissä. Lisäksi vainolaistarinoita kerrotaan Katsomasaarista, jotka sijaitsevat Keulatniemen välittömässä läheisyydessä. Keulatniemessä on inventoitu lapinraunioita. (Viitteet 5 ja 6.)

Kuva: Anne Hyvärinen

Arkeologisissa tutkimuksissa tällaisten vainolaistarinakohteiden on joissain tapauksissa todettu toimineet ainakin väliaikaisina hautapaikkoina. Joskus sama tarina on kiinnittynyt moneen eri paikkaan, emmekä voi koskaan varmasti tietää, ovatko tarinan tapahtumat sattuneet juuri kyseisessä paikassa. (Viitteet 3, 5 ja 6.)

Haukisaari – kauneudellaan valloittava taukopaikka

Haukisaarella tapasimme myös risteilyaluksella sinne saapuneen ryhmän. Saaressa on kunnollinen venelaituri, ja sinne on vain nelisen kilometriä Häyrylänrannan satamasta.

Haukisaarella voi bongata myös risteilyturisteja. Kuva: Weltsu Lehtonen.

Kallioinen saari ja virallisen satamapaikan korkea laivalaituri ovat melojalle epäedullisia rantautumispaikkoja. Suositeltavaa onkin meloen rantautua saaren länsirannalla olevaan lahteen. Pohjoisesta ja luoteesta puhaltava tuuli saattaa hankaloittaa rantautumista.

Luonnonrantaan rantautuminen vaatii yhteistyötä. Kuva: Weltsu Lehtonen

Länsirannalla on muutama kelvollinen matalarantainen poukama, joihin voi rantautua kajakeilla. Kajakit pitää kuitenkin vetää kunnolla maihin, ettei tuuli vie niitä ulapalle.

Kuva: Weltsu Lehtonen

Vesi on kahlaajalle toukokuussa vielä kylmää, joten retkeen kannattaa varustautua vaihtosukilla ja neopreenitossuilla ja -asulla.

Suuren kiven kohdalla on pieni melojan mentävä rantautumispaikka. Kuva: Anne Hyvärinen

Haukisaaressa sijaitsee erityisen kauniilla paikalla laavu. Varustukseen kuuluu lisäksi nuotiopaikka, polttopuuhuolto ja puucee. Harmaa pöytä oli koristeltu kävyillä ja suopursun kukilla.

Retkikuntamme nauttimassa sielun ja ruumiin täydennystä toukokuisessa auringossa.

Melojat lähdössä Haukisaaresta kohti Häyrylänrantaa. Kuva: Anne Hyvärinen

Mieronvirta on erikoinen paikka. Se on virtapaikka järvessä, kivikkoisessa kapeikossa Louhusaaren ja Huutoniemen välissä. Melojan on syytä pitää silmällä veneliikennettä, sillä venereitti tekee niemen nenässä jyrkän mutkan.

Mieronvirta jää Huutoniemen ja Louhusaaren (kuvassa oikealla) väliin. Huutoniemestä on löydetty kvartsi-iskoksia ja Pynnölänniemen toiselta puolelta kivikautiseen asuinpaikkaan viittaavia löytöjä, kuten tasakantainen kvartsinuolenkärki ja saviastianpalasia sekä kvartsikaavin. Kuva: Anne Hyvärinen.

Kuva: Anne Hyvärinen

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Lataa reittiesite: http://etela-konnevesi.fi/data/documents/Haukisaaren-kierros-2017.pdf

Haukisaaren laavusaari kartalla. Sijainti: N=6942987.634, E=469367.926 (ETRS-TM35FIN)

Mustasaari kartalla.

Venäläissaari kartalla.

Viite 1 (5): Niemistö, Elina. 2014. Isovihan perintö ulottui sukupolvien päähän. Julkaistu 16.2.2014. Saatavilla: https://yle.fi/uutiset/3-7089180

Viite 2 (1): Etelä-Konneveden tarinakartta, Rautalammin museo. Saatavilla: http://tarinakartta.rautalamminmuseo.fi/

Viite 3: Rautalammin museo, Etelä-Konneveden tarinakartta, Mustasaaren taika-aarre – Aarteita kartalla. Saatavilla: http://tarinakartta.rautalamminmuseo.fi/kohteet/mustasaaren-taika-aarre-aarteita-kartalla/

Viite 4: Katsomasaaret ja Venäläissaaret. Isonvihan tarinoita. Rautalammin museon Etelä-Konneveden tarinakartta. Saatavilla: http://tarinakartta.rautalamminmuseo.fi/kohteet/katsomasaaret-ja-venalaissaaret-isovihan-tarinoita/

Viite  5 (3): Matti Sarmela, Suomen perinneatlas. Saatavilla: http://www.kolumbus.fi/matti.sarmela/Suomen%20perinneatlas.pdf

Viite 6 (4): Juha Ruohonen: Kuolleiden saaret. Historiallisen ajan keskisuomalaisten saarihautausmaiden luonne ja käyttö hautapaikkoina. Saatavilla: http://research.jyu.fi/jargonia/artikkelit/jargonia17_ruohonen.pdf

Lisätietoa:

Etelä-Konneveden melontareitit: http://etela-konnevesi.fi/luontomatkailun-koordinointihanke/melontareitit

Etelä-Konneveden kansallispuisto: http://www.luontoon.fi/etela-konnevesi

Haukisaren kierros, turvallisuussuunnitelma: http://etela-konnevesi.fi/data/documents/TURVALLISUUSSUUNNITELMA_haukisaari.pdf