Jyväskylästä Tankavaaraan: Pohjankettu-blogia kirjoittava Kaija Ryytty muutti pohjoiseen kaamoksen hämärässä

Kutitteleeko mielessäsi ajatus siitä, että joskus olisi mukava kokeilla elämää pohjoisessa? Jos olet menettänyt pikkusormesi tai ehkä jopa sydämesi Suomen Lapille, kannattaa ihana Pohjankettu-blogi ottaa seurantaan nyt. Blogia kirjoittaa Retkipaikankin tiimiin kuuluva Kaija Ryytty, joka muutti opintojensa tiimoilta Urho Kekkosen kansallispuiston rajalle menneenä talvena.

http://www.pohjankettu.fi/

Espoosta kotoisin oleva, sittemmin pitkään Jyväskylässä asunut Ryytty opiskelee matkailualaa, ja mahdollisuus päästä työharjoitteluun Tankavaaran Kultakylään heitti nuoren naisen etelästä Lappiin reilu kuukausi sitten. Pohjankettu-blogin Ryytty on perustanut viime syksynä, joten lukijat ovat saaneet talven aikana elää mukana muutoksessa.

– Halusin ryhtyä kirjoittamaan ja kertomaan retkistäni lähellä ja kaukana, retkeilystä Suomessa sekä ulkomailla. Lisäksi halusin julkaisualustan valokuville ja luovalle harrastukselle kirjoittamisen ja kuvien parissa, Ryytty kertoo blogin taustoja.

Hän luonnehtii olevansa päiväretkeilijä, joka toisinaan kuitenkin viettää luonnossa yön tai muutamankin. Retkilla tahti on rauhallinen, koska valokuvaamiseen ja luonnosta nautiskeluun kuluu paljon aikaa.

– Minun kanssani ei kovin isoilla kilometrimäärillä tai nopeasti päivässä liikuta. Tykkään pysähtymisestä luonnon keskellä.

“Haluan rohkaista retkeilemään myös yksin”

Aina ei retkille löydy kaveria, ja blogillaan Ryytty haluaakin kannustaa ihmisiä retkeilemään ja reissaamaan myös yksin.

– Haluan oman esimerkin kautta näyttää, että matkustaminen ja patikointi on helppoa ja ihanaa ilman seuraakin. Haluan myös antaa neuvoja aloitteleville retkeilijöille. Patikoinnin ei tarvitse välttämättä olla suuria vaelluksia, vaan hienoja paikkoja voi löytää lähempääkin ja lähiretket yhtä antoisia, Ryytty sanoo.

– Meillä on niin hieno maa, että sitä kannattaa matkustaa ympäri ja oppia ja nähdä, mitä kaikkea se pitää sisällään!

Ryytty aikookin jatkossa painottaa blogissaan entistä enemmän vinkkejä ja ajatuksia sooloretkeilyn sekä yksin maailmalla seikkailevan naisen näkökulmasta. Lisäksi luvassa on ajatuksia ja havaintoja luonnon hyvinvointivaikutuksista. Niistä nuorella naisella on paljon omakohtaisia kokemuksia.

– Teini-iässä ja varhaisaikuisuudessa sairastuin mielenterveydellisesti, mikä verotti vuosia elämästäni ja oli melko rankkaa aikaa. Luonto ja ulkoilu olivat tosi iso juttu paranemisen kannalta ja ne auttoivat itsetutkiskelussa. Siitä aion kirjoittaa blogiini, Ryytty paljastaa.

Seikkailutarinoita Slovakiasta

Pohjankettu-blogissa on muuan voimakas tuulahdus myös ulkomailta. Bratislavassa aikoinaan vaihto-oppilasvuoden viettänyt Ryytty käy yhä toisinaan retkeilemässä Slovakiassa, ja myös nämä retkitarinat hän jakaa blogissaan. Yksi Ryytyn koko elämän ikimuistoisimmista retkistä sijoittuu juuri Slovakian vuorille.

– Olin ensimmäistä kertaa vuoristossa vaeltamassa, lähdimme kiipeilyä harrastavien ystävieni kanssa Slovakian Fatra-vuorille. He väittivät reittiä helpoksi. Patikoimme toistakymmentä kilometriä ylös vuorten päälle ja yövyimme vuoriston huippujen keskellä eräänlaisessa paikallisessa autiotuvassa. Minulle suoritus oli fyysisesti todella rankka ja epäilinkin jaksamistani jossain kohdassa, Ryytty muistelee.

Hän kertoo pelkäävänsä korkeita paikkoja, ja reitin varrella ollut kalliokiipeilyosuus vei voimat täysin.

– Siinä kohdassa kiroilin ja melkein itkin, koska korkean paikan kammo oli niin valtava, eikä peruuttaa voinut. Mutta ylhäällä maisemat olivat henkeäsalpaavat ja olen ikionnellinen siitä, että lähdin tuolle retkelle ja ylitin itseni ja pelkoni, Ryytty kertoo.

Roadtrip Lappiin isän kanssa

Lappi on jäänyt Kaija Ryytyn mieleen jo hänen lapsuudessaan, sillä hän on retkeillyt Lapissa vanhempiensa kanssa paljon. Suuren vaikutuksen pikku-Kaijaan tekivät etenkin Pyhätunturin Isokuru ja Pyhäkasteenputous.

– Lapsena kaiken näki vielä hieman eri tavalla, kun sitä ihmetteli kaikkia kevään ja alkukesän värejä ja kirkasta vettä, joka putosi runsaana putouksesta. Monen vuoden jälkeen palasin sinne ja samalla vein slovakialaisen ystäväni ensimmäistä kertaa Lappiin, valloitimme Noitatunturin ja kävimme katsomassa Pyhäkasteenputousta, Ryytty kertoo.

Toissakesänä isän kanssa tehty roadtrip johdatti tulevan lappilaisen muun muassa Abiskoon, Lofooteille, Tromssaan ja lopulta Suomen Lappiin.

– Se oli hieno reissu. Minusta on tärkeää viettää perheen kanssa aikaa aina kun mahdollista, sillä asumme hyvin eri puolilla Suomea. Siitä reissusta tulossa matkakertomus blogiin kevään aikana!

“Kaikella on oma energia”

Luonnosta Ryytty kertoo löytäneensä oman tapansa liikkua, millä on ollut suuri vaikutus hyvinvointiin. Patikoinnin lisäksi muun muassa pyöräily, uinti ja hiihtäminen ovat nyt osa elämää. Nautiskelu ja luonnon tunnelman fiilistely välittyvät myös lukijoille Pohjankettu-blogin teksteistä ja kuvista.

– Nyt ymmärrän luonnon hyvää tekevän vaikutuksen. Lapsena sitä ei ajatellut, oli vain ja leikki, ja vietti aikaa metsissä ja ulkona ylipäänsä. Lisäksi koen luonnon kasveineen, kivineen, eläimineen ja paikkoineen jollain lailla pyhänä asiana. En ole uskonnollinen, mutta miellän kaikella olevan oma energia.

Historialliset ja mahdollisesti jopa muinaiset pyhät paikat kiinnostavatkin Ryyttyä aivan erityisesti.

– On kiehtovaa nähdä joku paikka ja kuvitella, miten ihminen on siellä aikanaan elänyt. Esimerkiksi kalliomaalaukset ovat jotenkin pysäyttäviä, kun näkee kämmenen kuvan painettuna kallioon ja se on aivan samanlainen, saman kokoinen kämmen kuin omani.

Tarinoita pohjoisesta

Ryytty oli Retkipaikalla työharjoittelijana loppuvuonna 2018. Kyseistä harjoittelupaikkaa hän oli tullut kysyneeksi hetken mielijohteesta. Se kannatti.

– Retkipaikalla työharjoittelu oli elämässäni yksi merkittävimmistä käännekohdista. Tapasin paljon samanhenkisiä ihmisiä ja pääsin mukaan huikeaan verkostoon. Aikaisemmin olen ollut vähän hukassa sen kanssa, mitä haluan oikeasti tehdä, ja Retkipaikan myötä löysin sen vähän vahingossa, Ryytty kertoo.

Retkipaikan kautta tuli vihje hakea työharjoitteluun seuraavaksi Tankavaaran Kultakylään. Ryytty tarttui vihjeeseen, ja nyt tilanne on edennyt jo siihen pisteeseen, että hän jää Tankavaaraan vähintään kevääksi ja kesäksi.

– Tankavaara on ihan täydellinen paikka. Luonto aivan vieressä ja sieltä löytyvät polut ja reitit, joita saa kulkea kaikessa rauhassa. Kirjoitan jatkossa juttuja erityisesti täältä Urho Kekkosen kansallispuistosta ja Tankavaaran alueelta sekä Koilliskairan luontokeskuksesta, joka nyt siirtyi Metsähallitukselta Sodankylän kunnalle ja sitä myötä meille Kultakylälle, Ryytty paljastaa.

– Kesää odotan valtavasti, koska en ole ennen päässyt näkemään tätä aluetta ja Urho Kekkosen kansallispuistoa sulan maan aikaan!

Millaisia terveisiä lähettäisit Retkipaikan lukijoille?

– Nauttikaa luonnosta ja muistakaa kunnioittaa sitä, kaikkia sen eläimiä ja kasveja ja sitä puhtautta, joka meillä Suomen luonnossa vielä on. Ei roskata eikä muutoin turmella kaunista luontoamme!

Siirry seuraamaan Pohjankettua

Pohjankettu.fi

Instagram @pohjankettuphoto

Kuvat: Pohjankettu-blogi

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.