Helposti saavutettavia laavuja ja mielenkiintoisia nähtävyyksiä – Hossa sopii loistavasti lapsiperheen lomakohteeksi

Kun Hossasta tuli kansallispuisto vuonna 2017, halusimme ehdottomasti lähteä tutustumaan sinne koko perheen kanssa. Hossan harjumaisema, jylhä Julma-Ölkky ja kirkkaat vedet kiinnostivat minua, ja lapsillekin löytyisi varmasti ihmeteltävää Hossan monipuolisesta luonnosta. Yksi suosikki tulisi takuulla olemaan Julma-Ölkyn riippusilta, mutta ohjelmaamme kuuluisivat myös Hossan luontopolku, poropuisto, Muikkupuron laavu sekä melontaretki järvellä.

Vuokrasimme viideksi yöksi mökin kesäkuun alkupuolelta, ja suunnitelmamme oli tehdä päiväretkiä patikoiden, tutustua alueen palveluihin ja käydä kerran melomassa, jos vain säät sallisivat. Mukana reissussa minun ja mieheni lisäksi olivat 8- ja 4-vuotiaat poikamme sekä kolme koiraa.

Ölökyn ylitys

➡ Ölökyn ylitys 5 km
? 4 tuntia (lasten kanssa)
? Ei tulipaikkaa
? Julma-Ölkyn P-paikka
⚫⚫⚫ Vaikea reitti

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme Julmalle-Ölkylle. Julma-Ölkyn kanjoni on syntynyt aikoinaan maanjäristyksessä. Maanjäristys aiheutti mannerlaattaan halkeaman, ja jääkauden aikana halkeama hiotui nykyiseen muotoonsa jään virratessa laaksossa ja muodostaen komean kanjonijärven. Vastaavia ei Suomessa montaa ole.

Julma-Ölkky sijaitsee noin 20 minuutin ajomatkan päässä Hossan luontokeskuksesta ja lähtöpisteessä on kesäkahvila, kanoottivuokrausta ja veneajelumahdollisuus Julma-Ölkylle. Julma-Ölkyn reitit, Ölökyn ähkäisy 10 km ja Ölökyn ylitys 5 km, ovat molemmat vaativia reittejä, joita ei lapsille varsinaisesti suositella. Koska Hossan riippusilta sijaitsee Ölökyn ylityksen puolivälissä, kokeneemmat lapset kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan tälle päiväretkelle. Reitistä selviää, kun valitsee hyvät kengät jalkaan, sillä reitti on kivistä ja epätasaista ja korkeuseroja on paljon. Meillä oli mukana myös koirat, joten mielenkiinnolla odotin, uskaltavatko kaikki ylittää kanjonin riippusiltaa pitkin.

Lähdimme matkaan puolen päivän aikaan. Alkureitti oli kohtuullisen helppokulkuista, ja matka etenikin joutuisasti. Sää oli hieman sateinen, mutta onneksi sade ei yltynyt kovaksi, vaan väheni matkan edetessä. Kun reitti nousi ylös kallion päälle, maisemat alkoivat näyttää upeilta. Matkaa riippusillalle oli noin 2,5 kilometriä, matkan varrella oli näköalatasanne. Riippusillalle laskettiin lopuksi erittäin jyrkkää ja kivistä polkua, polulle oli onneksi laitettu köysikaide, josta kiinnipitämällä lastenkin oli turvallista laskeutua alas sillalle. Itselläni oli täysi työ pysyä pystyssä, kun koirat innoissaan vetivät minua alaspäin. Ilman köyttä olisi itsellänikin ollut haastavaa, mutta nyt laskeutuminen sujui turvallisesti.

Julma-Ölkyn lähtöpaikalla.
Näköalatasanne Julma-Ölyn länsipuolella.
Koko porukka ylitti kanjonin riippusiltaa pitkin reippaasti.

Haasteellisin kohta reitillä oli riippusillan ylityksen jälkeinen nousu kanjonin päälle. Ensin oli taas kivistä polkua, jossa oli köysi kaiteena, sen jälkeen metalliset kierreportaat ylös. Nuorempi lapsistamme pelkää hieman korkeita paikkoja, ja metalliportaat olivat hänelle aina jännittävä paikka. Siitä kuitenkin selvittiin kunnialla. Myös yksi koiristamme pelkäsi kierreportaita, ja se piti kantaa ylös rappusia.

Kipuaminen ylös palkittiin, ja söimme eväitä kallion päällä. Ölökyn ylitys -reitille kannattaa varata hetivalmiit eväät, sillä ainakaan toistaiseksi reitin varrella ei ole tulipaikkaa. Lounaan jälkeen jatkoimme Julma-Ölkyn itäpuolta takaisin lähtöpisteeseen. Polku kulki paikoitellen aivan kanjonin reunalla, joten varsinkin vilkkaampien lasten kanssa saa olla vähän varuillaan. Meillä matka sujui kuitenkin hyvin, nuorempi pojista kulki loppumatkan kantorinkassa, kun Ölökyn ylitys oli jo vienyt voimat.

Yhteenvetona Ölökyn ylitys oli huikean hieno reitti, mutta samalla erittäin haastava. Riippusilta on varmasti lapsille upea kokemus, sinne pääseminen vaatii tässä kohteessa jonkin verran uskallusta. Toinen vaihtoehto on varata veneajelu Julmalle-Ölkylle tai mennä vaikka melomaan järvelle ja ihastelemaan jylhiä maisemia kanjonijärveltä.

Julma-Ölkyn jylhät maisemat.

Muikkupuron reitti

➡ Muikkupuron reitti 1,5 km / suunta
? 2 tuntia (lasten kanssa)
? 1 tulipaikka
? Hossalaislammin P-paikka
⚫⚪⚪ Helppo reitti

Toisena retkipäivänä halusimme ottaa vähän rennommin ja suuntasimme retkemme kohti Muikkupuron laavua. Laavua on ehdotettu jopa Suomen kauneimmaksi laavupaikaksi, ja pitihän sitä lähteä katsomaan. Laavulle on matkaa parkkipaikalta 1,5 kilometriä, ja reitin voi kulkea joko polkua tai esteetöntä, leveämpää reittiä. Me valitsimme menomatkalla polun, jotta pääsemme kulkemaan lähempänä järven rantaa.

Hossan järvet ovat todella kirkasvetisiä, tuskin olen ennen nähnyt vastaavaa. Ensin saavuimme Iso-Valkeaisen järven rantaan, sen pohjassa näkyi hienoa hiekkaa ja veden pyöristämiä kiviä. Vanhempi pojistamme tietysti heti heitti kengät ja sukat pois ja meni kävelemään järvelle, joka suorastaan houkutteli tähän.

Hossan järvet olivat niin kirkaita, että pohjaan näki ihan helposti, kuin ei vettä olisi ollutkaan. Kuvassa Iso-Valkeainen.

Perille Muikkupuron laavulle pääsimme joutuisasti. Laavu on kahden järven välissä, ja vesi järvestä toiseen virtaa matalaa Muikkupuroa pitkin. Purossa on täysin kirkasta ja puhdasta vettä sekä ihana hiekkapohja. Laavun paikka kyllä lunasti odotukset. Laavulla söimme makkarat ja muitakin eväitä ja nautimme luonnon kauneudesta. Nuorempi poika oli saanut Luontokeskuksen kaupasta pehmo-lohen, ja hän sitä innokkaana uitti puhtaassa purossa. Takaisin parkkipaikalle kuljimme esteetöntä reittiä.

Muikkupuron laavu on lapsiperheille erinomainen retkikohde, laavulle pääsee vaikka lastenrattailla ja perheen pienimpienkin on helppo kävellä esteetöntä reittiä pitkin. Tämän retken neljävuotias Oskarikin käveli kokonaan reippaasti itse.

Muikkupuron laavu kesäkuussa.
Oskari uittamassa kalaansa purossa.
Levähdyspaikka Muikkupuron esteettömällä reitillä.

Poropuisto ja Hossan luontopolku

➡ Hossan luontopolku 3 km (Huosilammen kierto)
? 2 tuntia (lasten kanssa)
? 2 tulipaikkaa
? Luontokeskuksen P-paikka
⚫⚪⚪ Helppo reitti

Kolmantena päivänä kävimme tutustumassa ensin Hossan poropuistoon ja söimme siellä maittavan lounaan, porokeittoa. Virallisesti kesäkausi Hossassa alkoi vasta meidän lomaviikon jälkeen, joten ihmisiä oli vielä harvakseltaan liikkeellä. Tutustuimme myös ihaniin poroihin, jotka olivat tarhassa pihalla, sekä tilan pitkäkarvaiseen Collieen.

Hossan poropuiston asukkaita.

Lounaan jälkeen suuntasimme Hossan luontopolulle, johon pääsee Luontokeskuksen pihalta. Lähdimme kulkemaan reittiä vastapäivään. Reitti oli aluksi esteetöntä polkua, ja pienen matkan kuljettua se johti Huosilammen rantaan, jossa myös laituri oli esteestön. Reitin luonto oli monipuolista: suota, mäntyharjua, jääkauden jäljiltä suppia kuten Huosilampi sekä suuri Huosiusjärvi. Lampien erikoisuus on niiden tumma turkoosi sävy, ne ovat erittäin syviä lampia, Huosilamman syvyys on 30 metriä. Lampien pohjassa on lähteitä, jonne harjujen vesi tulee pohjavetenä.

Reitti oli helppo kulkea lasten kanssa, alussa mentiin jopa juoksujalkaa leveitä pitkospuita pitkin. Matkan varrella oli paljon luonto-opasteita, joita luettiin innokkaasti. Vaikka luontopolku oli vain kolme kilometriä pitkä, se oli monipuolisuudessaan vertaansa vailla. Juuri tämän tyyppiset reitit ovat lapsille parhaita. Reitin loppupuolella oli vielä huikea Huosilammen laavu, vai voiko sitä enää laavuksi sanoa, kuva kertokoon puolestaan.

Huosilammen esteetön laituri.
Vanhan puun koloon mahtui Oskarikin piiloon.
Huosilammen upea esteetön laavu.

Melontalenkki Hossanjärvellä

➡ 7 km
? 3 tuntia
? Camping Hossan Lumo
⚫⚪⚪ Helppo reitti

Viimeisenä päivänä kävimme vuokraamassa kanootin Hossan Lumon leirintäalueelta. Varasimme kanootin kolmeksi tunniksi ja meloimme niin pitkälle kuin ehdimme Hossajärvellä. Ilma oli sopiva melomiseen, ei juurikaan tuullut. Ensin minä ja mieheni meloimme, ja lapset istuivat keskellä, mutta ei kauan kestänyt, kun vanhempi pojistamme Valtteri halusi päästä melomaan.

Meillä oli eväät mukana, joten pysähdyimme sopivan saaren osuessa kohdalle evästelemään. Hossajärven saaret ovat aivan ihania hiekkarantaisia saaria, niihin on helppo rantautua. Pysähdyimme Honkisaaren rantaan kanootilla ja nautimme eväät. Nuorempi pojista oli nukahtanut kanoottimatkalla ja hän jatkoi unia rannallakin. Itse olisin mennyt vaikka pidemmänkin melontalenkin, mutta lapsille tämä oli sopiva, sillä monta tuntia kanootissa alkaisi pidemmän päälle käydä jo tylsäksi.

Hossa osoittautui melontaretken perusteella myös loistavaksi melontakohteeksi. Hossan Lumon rannassa oli myös ihka uusi komea saunarakennus, emme tällä kertaa testanneet saunaa, koska meillä oli mökissämme oma sauna, mutta sauna on varmasti testaamisen arvoinen ja sen rannasta voi pulahtaa uimaan.

Valtteri melomassa Hossanjärvellä.
Honkisaari Hossan järvellä.
Camping Hossan Lumon saunarakennus.

Neljä päivää Hossassa kului lasten kanssa todella nopeasti. Hossaan voisi helposti lähteä uudestaankin, paljon jäi vielä näkemättä. Joka ilta lapset saivat myös kalastaa mökkimme rannasta. Mato-ongella tuli valtavasti ahvenia, ja niitä sitten grillattiin mökin pihassa. Kuumimmat kesäpäivät olivat vasta tulossa, kun me jo suuntasimme kotiinpäin. Viimeinen aamu Hossassa näytti upealta, oikein harmitti lähteä kotiin.

Mökkimme sijaitsi Kotilammen rannassa.

Lue myös

Hossasta on kirjoitettu monia retkikertomuksia ja kannattaakin tutustua niihin Retkipaikassa retkipaikka.fi/hossa.
Hossan alueen esite ja kartta löytyvät metsähallituksen julkaisuista: Hossa-esite.
Hossan Luontokeskuksen sijainti: ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7262952.837, E 616608.301.

Juttua muokattu 27.3.2019: Ölökyn ylitys -reitin varrella ei ole virallista tulipaikkaa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *