Julman Ölkyn jylhä rengasreitti, Ölökyn Ähkäsy

Tiirailin kartasta Ölökyn ähkäsyn rengasreittiä. Ei näytä pahalta, noin 10 kilometriä. Kuitenkin kysellessäni luontokeskukselta ja reitin käyneiltä ihmisiltä, kaikki varoittelivat, että tosi paha ja haastava. Aikaa varattava ainakin 5–6 tuntia. Kuulemma on korkeuseroa, kivikkoa ja juurakkoa.

Otetaan haaste vastaan! Vaelluskengät jalkaan ja reppu selkään. Reppuun pakkasin minimivarustuksen: kamera + muutama objektiivi, pari makkaraa, sämpylä ja 2 vesipulloa. Reitillä olisi syystä olla varovainen, koska kännykkäverkoistakaan ei ole apua muualla kuin korkeimmilla kohdilla.

Näitä maisemia riittää Julmalla Ölkyllä.

Ölökyn ähkäsy on linnuntietä noin 5 kilometriä Ölkynperän laavulle ja 5 kilometriä takaisin. Karttaa katsoessa tietää jo, että maisemat tulevat olemaan jylhät ja upeat. Olemmehan Julmalla Ölkyllä, Suomen kolmesta maan halkeamaan syntyneestä kanjonijärvestä suurimmalla, muiden ollessa Iso Helvetinjärvi ja Virtain Toriseva.

Historia ja geologia

Rotkon synty ajoittuu yli 2 miljardin vuoden taakse. Kanjoni on repeämälaakso, joka on syntynyt muinaisten mantereiden maanjäristyksissä tai siirroksissa. Myöhemmin jääkaudet ovat hioneet muodostumaa, mutta jälki on selkeästi nähtävissä lähes 50 metriä järvestä kohoavina pystyseinäminä.  Paikka näyttää aikamoiselta jo pelkällä GoogleEarth:lla katsottaessa.

Samalla tavalla syntyneitä rotkoja Suomessa edustaa Virtain Toriseva ja Helvetinjärven kansallispuistossa oleva Helvetinkolu. Syntyprosessi on täysin eri kuin Oulangan kanjonissa, missä vesi ja jää ovat kovertaneet peruskallioon kanjonin.

Reunalta näkee hyvin, että kyseessä on maankuoren ruhjelaakso.

Reitti

Taival alkaa Julma Ölkyn parkkipaikalta, noin 20 minuutin ajomatkan päästä Hossan palveluista. Pakko todeta, että tie ei ollut ihan parhaassa kunnossa. Pikku-Fiatti voi ottaa pohjaosumaa, ellei aja varovaisesti.

Alkupisteestä löytyy kesäkahvila, joka oli juuri mennyt talviunille. Auki 31.8 asti. Kahvilasta käsin pääsee tutustumaan Julmaan Ölkkyyn ohjatulla kiertoajelulla veneillen.

Lähdin kiertämään reittiä viitoituksen mukaan, eli vastapäivään seuraten oransseja merkkejä. Lähtöajaksi valitsin klo 10, koska aurinko paistoi juuri sopivasti idästä päin ja valo osui länsirannalle. Kanjoni on pitkällä pätkällä lähes pohjois-eteläsuuntainen, joten loppumatkasta aurinko paistaisi lännestä päin ja valaisisi itärannan kallioseinämät.

Polun alkupää ja nousu rotkon reunalle

Polun alkupää ja nousu rotkon reunalle.

Jo puolen kilometrin kuluttua maisemat alkoivat näyttää siltä, että täällä pitäisi kuvata jokin fantasiaelokuva. Täytyypä soittaa Hollywoodiin, että tulevat näihin maisemiin tekemään Sormusten herrasta rebootin.

Juuri ennen ensimmäistä näköalaa

Juuri ennen ensimmäistä näköalaa.

Menomatkalla polku kulkee ihan kallionkielekkeen tuntumassa, joten ”jouduin” pysähtymään vähän väliä kuvailemaan toinen toistaan jylhempää näkymää. Voi harmin paikka.

Korkeanpaikankammoisen ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Ihan niin reunalle ei tarvitse mennä – jos ei itse halua. Aina kun ajatteli, että tämän täytyy olla paras paikka, avartui muutaman minuutin päästä vieläkin upeampi maisema. Välillä kuuluu vesiputouksen ääniä. Rotkon seinämällä on useampia purojen muodostamia putouksia, ja eräs niistä on kuulemma ilta-auringossa sateenkaaren väreissä.

Vesi virtaa alas rotkon reunoilla olevilta soilta

Vesi virtaa alas rotkon reunoilla olevilta soilta.

Kiipeilyä harrastavat kapuavat itsensä Pirun kirkoksi nimettyyn onkaloon, josta löytyy vieraskirja. Jätin tällä kertaa Pirun rauhaan ja jatkoin matkaani.

Piru irti?

Noin puolessa välissä matkaa laavulle kanjoni jakautuu kahteen osaan. Järvi jatkaa lännenpuoleista rotkoa, ja itäinen vajoama, Sitkansola, on lähinnä suota. Näkymät eivät tosin huonontuneet.

Viimein pääsin Ölkynperän laavulle, jossa tapasin 3 makkaranpaistajaa. Kerroin heille muutaman kilometrin päässä olevasta Värikalliosta, jossa näkyisi huikeita kalliomaalauksia tuhansien vuosien takaa. Yhteen ääneen tuumasimme, että Hossasta todella löytyy kaikkea, ja se on ansainnut paikkansa kansallispuistona 100 vuotta täyttävän Suomen kunniaksi.

Muita ihmisiä tällä kertaa ei tullut vastaan.

Ölkynperän laavu.

Paluumatkalla maasto on enemmän metsäistä ja osittain kuljetaan kauempana kallion reunasta. Tämä osuus vasta olikin jyrkkiä nousuja ja laskuja täynnä. Muutamassa kohdassa tulee kuitenkin näköalapaikka vastaan. Löytyypä Julmalta Ölkyltä muinaisia kalliomaalauksiakin vesirajan tuntumasta, mutta ne ovat paremmin saavutettavissa veneellä.

Ölökyn Ärjän näköalatasanne.

Yhteenveto

Ölökyn ähkäsy on haastava, mutta en silti sanoisi että mitenkään paha reitti, jos on perusterve ja jalat toimivat. Selvisin reissusta valokuvien ja muutaman tauon kera yhteensä 4 tunnissa – yksin kun kulkee. Porukalla ottaa varmasti sen 5–6 tuntia. Jos kuntosalilla käy, niin kyykyistä on apua!

Suosittelen vaelluskenkiä nilkkojen suojelemiseksi, mutta hyvin kuivalla säällä varmaan selviää lenkkareilla. Näin syksyllä muutamassa kohdassa joutui parin metrin levyisen soistuneen kohdan ylittämään, jossa olisivat sukat kastuneet ilman kunnollisia vaelluskenkiä.

Rapautuneita rotkon seinämiä – polku kulkee lähes kielekkeen tuntumassa.

Ihan lapsille en reittiä suosittele, ellei ole kokemusta enemmänkin patikoinnista. 67-vuotias isänikin jäi tällä kertaa mökille tekemään ruokaa. Ei tosin iän takia, vaan pari kuukautta sitten tehdyn polvileikkauksen vuoksi.

Digitalisaatiota hyväksi käyttäen tietenkin tallensin askeleeni kännykkään ja todellisuudessa reitti oli noin 12 kilometriä + korkeuserot päälle. Näin maisemafriikin näkökulmasta voin sanoa, että on upea kanjoni ja täysin alimarkkinoitu.

Pohjalla

Pohjalla.

Ehkäpä uuden kansallispuiston myötä tietoisuus tästä upeasta paikasta kasvaa. Vaikka julkisuus tuo tietenkin kulutusta ja riskejä, on paikka silti sellainen, että jokaisen olisi joskus hyvä nähdä kotimaan tarjoamia luonnonihmeitä Gran Canarian sijaan. Lappi on tietysti Lappi, mutta ei aina tarvitse napapiirin taakse karata nähdäkseen jotain ainutlaatuista. Suosittelen!

Kartta Julma-ölkyn parkkipaikalle | ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit NLat 7270314 ELon 607372
GoogleMaps: Julma-ölkyntie 82, Kuusamo
Kartta Ölkynperän laavulle

Lue Retkipaikan aiempi artikkeli Julman Ölkyn rotkojärvestä tästä.

Tämä on Hossasta kertovan juttusarjan viides osa. Juttusarja on toteutettu yhdessä Suomussalmen kunnan kanssa. Majoituksen kirjoittajalle tarjosi Hossan Lumo.

 

 

5 replies
  1. Matu
    Matu says:

    Mitkä ne kaksi muuta ”kanjonijärveä” ovat, jos tämä on kolmesta olemassa olevasta suurin?

    Vastaa
    • Antti Kulmanen
      Antti Kulmanen says:

      Jäätiköiden ja veden kuluttamia rotkojärviä löytyy paljon. Kuten jutussa mainitsin, samalla tavalla syntyneitä ovat Helvetinkolu ja Torisevan 3 peräkäistä pientä rotkoa: Yläinen Toriseva, Keskinen toriseva ja Alainen toriseva. Löytyy vaikkapa Googlemapsilla kun laittaa: Torisevan rotkojärvet ja Iso helvetinjärvi.

      Vastaa
  2. Matu
    Matu says:

    Kiitoksia. Mutta kirjoitat jutussa: ”Olemmehan Julmalla Ölkyllä, Suomen kolmesta kanjonijärvestä suurimmalla.” Tahtoisin tietää mitkä ovat nämä kaksi muuta kanjonijärveä?

    Vastaa
    • Antti Kulmanen
      Antti Kulmanen says:

      Kylläpä olitkin tarkkasilmäinen, kiitos, että laitoit meille lisäviestiä asiasta. Pahojen väärinkäsitysten välttämiseksi tarkensimme juttuun nyt maininnan siitä, että Julma Ölkky on suurin Suomen kolmesta maan halkeamaan syntyneesta kanjonijärvestä, kahden muun ollessa Iso Helvetinjärvi sekä Virtain Toriseva.

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.