”Luonnossa saa keskittyä yksinkertaisiin asioihin, eikä tarvitse esittää mitään” – Iina Ponsa ja Börje-koira saavat energiaa luonnosta

”Tein ensimmäisen yön yli kestäneen retkeni Helvetinjärven kansallispuistossa. Muistan, että heräsin aamulla viiden, kuuden aikaan, paljon ennen muita, ja olin aivan valtavan onnellinen. Siellä istuin hiekkarannalla, tein tulet ja paistoin aamupalaksi lättyjä.”

Pirkanmaan jylhän luonnon sylissä kasvanut Iina Ponsa on energinen ja inspiroiva nuori nainen. Iina kirjoittaa Suen tassunjälet -nimistä retkiblogia, ja hänen kanssaan retkillä kulkee suomenlapinkoira Börje. Loppukesän inspiraatiovalintana suhteellisen nuori Suen tassunjälet -blogi onkin kuukauden blogisuosituksemme.

Iina kuvailee olevansa holistinen retkeilijä. Ai siis millainen?

– Rakastan pitkiä vaelluksia, mutta yhtälailla nautin iltalenkeistä luonnon helmassa ja lyhyestäkin metsäpätkästä työmatkallani. Tyylillä ei ole niin väliä, kunhan saan luontoannostukseni tasaisin väliajoin, Iina kuvailee.

Blogiinsa Iina tallentaa paitsi reissumuistoja, myös retkeilyyn ja luonnossaliikkumiseen liittyviä ajatuksia ja tuntemuksia. Iina on roskaton vaelluskummi, ja myös koiran kanssa retkeillessä läsnä ovat monenlaiset vastuukysymykset, joiden esiintuomista Iina pitää tärkeänä.

– Blogini pääteemoja ovat retkeilyn riemu ja sen jakaminen koiran kanssa sekä luontoystävällisyys elämäntapana, Iina tiivistää.

Suhde ulkoiluun muuttui koiran myötä

Börje tuli Iinan elämään pari vuotta sitten, useiden koirahaaveiluvuosien jälkeen. Börje on muuttanut Iinan tapaa kokea luonto. Koira toimii paitsi henkisenä turvana ja ajoittaisena vetoapuna, myös motivaattorina ja tunnelmannostattajana.

– Ulkoilusta löytää paljon enemmän vivahteita, kun sitä on jollain tasolla pakko tehdä joka päivä. Minä olen alkanut pitää esimerkiksi sateessa ulkoilustakin paljon enemmän. Retkikaverina Börje on vitsiniekka, vahtikoira ja hellyydenkipeä seuramies. Börje saa ilon irti pienestä, ja tartuttaa ilon helposti minuunkin.

Vuosi sitten Iina teki tähän asti pisimmän reissunsa Börjen kanssa.

– Oltiin ukon ja koirien kanssa pohjoisen reissulla: käytiin Hossassa, vaellettiin Kaldoaivissa viikko, asuntoautoiltiin Pohjois-Norjassa. Börjen sopeutuminen uusiin tilanteisiin yllättää minut aina uudestaan, ja niin tälläkin reissulla.

Iina on blogissaan kirjoittanut koiran kanssa retkeilystä monelta kantilta. Yksi kiihkeitä tunteita herättävä aihe on koiran kiinnipitoaika, josta blogissa on oma artikkelinsa.

– Minulle on itsestäänselvyys, että lakiin perustuvaa sääntöä noudatetaan. Aihe herättää voimakkaita tunteita kummallakin puolen aitaa, varmasti siksi, että koirista on tullut niin läheisiä ihmisille, Iina miettii.

Pentu-Börje.

Tavoitteina hiihtovaellus ja pimeänpelon selätys

Blogissaan Iina on sivunnut myös retkeilyyn liittyviä henkilökohtaisia haasteitaan, joista yksi on pimeänpelko. Perinteisen siedätyksen ohella hän on ilmoittautunut myös Konnevedellä pidettävälle pimeässä suunnistamisen kurssille.

Kaikki siedätyskerrat eivät ole päästäneet helpolla.

– Olimme Börjen kanssa ex tempore -patikalla Pyhävuorella, Lappajärvellä. Fiilis oli aluksi mahtava, mutta paikassa oli jotain kummallista energiaa, ja meitä molempia jostain syystä pelotti jo valoisan aikaan kulkea metsässä. Börje murisi metsään.

Varusteissakin oli puutteita, ja iltakymmeneltä Iina päätti palata autolle.

– Vaikka oikaisimme maantietä pitkin, minua ei ole koskaan pelottanut niin paljon. Upeaa reissussa näin jälkeenpäin ajatellen oli kuitenkin se, että me oltiin siinä yhdessä, Börje ja minä. Börje rauhoitti minua ja minä Börjeä.

Viime talvena Iina innostui talvivaelluksesta, ja haaveissa on hiihtovaellus Börjen kanssa. Tämän haaveen toteutuminen vaatii vielä ennen kaikkea Börjen keskittymiskyvyn treenaamista.

Maistiaisia Iinan blogista:

Luonto introvertin levähdyspaikkana

Iina kertoo mielensä lepäävän ennen kaikkea maisemassa, jossa vanhat metsät, läikkyvät järvet, korkeat harjanteet ja tuoksuvat suot vuorottelevat. Tämä on helppo ymmärtää, onhan hän kotoisin Helvetinkolun ja Torisevan rotkojärvien maisemista.

– Sinne ajatukset voi laskea harhailemaan, voi haistella tuulta. Muutaman kerran vuodessa täytyy päästä myös pohjoiseen ihmettelemään Lapin selkosia, käkkyrämäntyjä ja hiekkarantoja. Usein näiden reissujen jälkeen kotikonnut tuntuvat taas paljon enemmän kodilta, ja omalla tavallaan merkityksellisiltä.

Introverttina Iina kertoo kuluttavansa paljon energiaa kohdatessaan ihmisiä arjessa. Luonnossa energiaa palautuu.

– Nautin luonnossa puhtaasta ilmasta ja vesistä ja siitä, että voi keskittyä yksinkertaisiin asioihin ja ettei tarvitse esittää mitään. Arjessa on joskus vaikeaa jaksaa kiinnostua muista siinä määrin kuin luulen olevan kohteliasta tai odotettua, Iina pohtii.

– Metsässä tai tunturissa kohtaamani ihmiset sen sijaan kohtaan yleensä aidon ilahtuneena. Olen kohdannut älyttömän hienoja persoonia ja käynyt tärkeitä keskusteluja. Ristiriitaista – nautin siis siitä, ettei ole niin paljon ihmisiä ympärillä, mutta myös siitä, että kohtaan ihmisiä.

”Koin tarvetta tehdä JOTAIN”

Iina perusti bloginsa viime talvena. Hän kertoo kaivanneensa luovaa kirjoittamista ja halunneensa samalla saada lisämaustetta retkeilyyn.

– Tuntui, että instagramin päivittäminen reissujutuilla ei riitä, vaan haluan kertoa niistä laajemmin. Kirjoittajana tykkään kevyestä, tyylikkäästä huumorista. Haluan tekstin soljuvan eteenpäin niin, että sitä on helppo ja mukava lukea, ja ehkä joissain kohdissa lukija välillä hymähtää.

Iinan retkikuvista ei tunnelmaa puutu, ja kamera pääsee töihin usein myös sateen sattuessa.

– Kuvaajana pidän tunnelmista ja kauniista yksityiskohdista. Haluan että kuva välittää niitä ajatuksia, mitä minulla on siinä paikassa ollessani. Ja huumori on kuvissakin suosikkijuttujani!

Vastuullisuus on Iinan blogissa vahvasti läsnä. Tämä on ollut Iinalta hyvin tietoinen valinta.

– Koen suurta vastuuta tehdä JOTAIN, oman osani maapallon ja luonnon hyvinvoinnin ja säilymisen eteen. Vaikka retkeilyssä yksi viehättävimpiä teemoja on vapaus, olen sen verran skandinaavi, että inhoan sitä, kun yhteisiä sääntöjä ei noudateta. Siksi ryhdyin roskattomaksi vaelluskummiksi, keräilen retkilläni roskia pois ja blogi on luonnollinen väline saada ajatuksiaan laajemmin esiin, Iina kertoo.

Blogaajana Iinan tavoite on kehittyä vielä niin, että blogi päivittyy säännöllisemmin. Iina on myös ehtinyt jo vieraskynäillä Rinkkaputki-blogissa.

Bongaatko Iinan ja Börjen Patvinsuolta?

Lokakuussa Iinan ja Börjen seurueineen voi bongata Patvinsuon kansallispuistosta. Reissusta on syksyn aikana luvassa tietenkin tarinaa myös Iinan blogiin. Iina kertoo, että hänen pitkän aikavälin tavoitteenaan on nähdä Suomen kaikki kansallispuistot – neljästäkymmenestä puistosta plakkarissa on tällä hetkellä kymmenen.

– Toivon, että ehdin tehdä syksyllä viikonloppuretkiä joihinkin sellaisiin puistoihin, joissa en ole käynyt.

Iina, mitä terveisiä lähettäisit Retkipaikan lukijoille?

– Haluaisin haastaa Retkipaikan lukijat etsimään pieniä luontokokemuksia syksyisen arkeenpaluun keskellä – vaikka mennä maastopyöräillen töihin, syödä lounaseväät puistossa – ja löytämään siten joka päivä uutta energiaa ja hyvää mieltä. Onnellista retkeilysyksyä, pitkoksilla tavataan!

Seuraa Iinan ja Börjen seikkailuja:

Siirry lukemaan Suen tassunjälet -blogia >>

Iinan Instagram-tili >>

Börjen Instagram-tili >>

Suen tassunjälet -Facebook-sivu >>

Jutun kuvat ovat peräisin Suen tassunjälet -blogista.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *