Hakin Kierros Punkaharjulla tarjoaa järvenrantamaisemien lisäksi mykistävän lehtikuusimetsän tunnelmaa

Olin käynyt Hakin kierroksella oikeastaan jo kaksi kertaa aiemmin, mutta en kävellen. Toisella kerralla olin liikkeellä sähköavusteisella fatbikella (niitä saa vuokrattua läheisestä hotelli Kruunupuistosta, suosittelen!) ja toisella kerralla suksilla, suurin piirtein samalla reitillä kulkee talvisin latu. Nyt päätin vihdoin kävellä reitin ympäri.

➡ Kierros n. 8 km
🕒 2 h
⚫⚪⚪ Helppo reitti
📌 Paikka kartalla
🔥 Yksi tulipaikka

Autolle löytyy paikka valtatien 14 pohjoispuolelta. Tutkimuspuisto-kyltin kohdalta pohjoiseen ja heti seuraavasta risteyksestä vasemmalle. Parkkipaikalla on kattava infopaketti Punkaharjusta ja tutkimuspuistosta. Myös reittikartta löytyy.

Olipa märkää! Satuin reitille sadeyön jälkeen ja reitin heinikko (jota on paljon!) kasteli housut läpimäräksi. Muulloin reitillä pärjännee hyvin, mutta sateen jälkeen heinikossa jopa sadehousut olisivat saattaneet olla tarpeen. Myös kumisaappaat olivat tänään oikea valinta.

Reittimerkinnät ovat selkeitä. Risteyskohdissa löytyy aina selkeät kyltit (kuten alla), joissakin kohdissa on varmuudeksi käytetty pelkkää valkoista nuolta ilman tekstejä.

Ensimmäiset neljäsataa metriä kuljetaan tutkimuspuistossa ja katsottavaa riittää. Molemmilla puolilla polkua on eri puulajeja kyltteineen. On poppelia, siperianpihtaa, ajaninkuusta jne. Tutkimuspuiston kyltit ovat melko kuluneita.

Noin puolen kilometrin kohdalla käväistään valtatien laidassa. Tässä Hakin kierros eroaa toisesta samaan suuntaan alkaneesta reitistä, Kokonharjun polusta. Hakin kierros kulkee hetken mäntykankaalla ja saapuu sen jälken minun mielestäni reitin upeimpaan paikkaan, jossa kasvaa todella upeita lehtikuusia.

Kyltin mukaan täällä on jopa Suomen pisin puu. Tämä euroopanlehtikuusi on mittausvuonna 2003 ollut 46 metriä pitkä ja sen ympärysmittakin on ollut komeat 290 cm. Liekö vielä siitäkin kasvanut jonkun sentin?

Toivoin, että selfie-kuvassa saisi mittasuhteita puille, mutta eipä niiden korkeutta saa kuviin tungettua. Käykää katsomassa!

Pikku hiljaa siirrytään pois kaikkein tunnelmallisimmasta lehtikuusimetsästä valoisampaan lehtimetsään. Reitti kulkee melko lähellä Saimaan (ja Puruveden) rantaa.

Puruveden rantaa lähestyttäessä bongasin polun keskeltä myös silmäruohoja.

Muistin jo pyöräretkeltä, että täällä on aika pitkiä rantaniittyosuuksia. Ne olivat todella kosteita – ja heinät olivat taipuneet mukavasti polun päälle. Jouduin siirtämään puhelimen pois housuntaskusta, kun housut kastuivat läpimäriksi. Tein myös pari punkkitarkastusta heinikoiden jälkeen, ei onneksi näkynyt.

Puruveden rantaakin pääsee kurkkaamaan muutamassa paikassa. Kävelyä on takana noin 3,5 km.

Noin neljän kilometrin kohdalla saavutaan Karjalankalliolle. Täällä voi hyödyntää keittokatosta ja pöytiä ja penkkejä.  

Istuin kahville ja eväsleiville ja ihailin aurinkoista elokuun aamua sekä Saimaan rantamaisemaa. Onneksi aamuun osui näin kaunis sää.

Karjalankalliolta pääsi laskeutumaan alas rantaan. Hauska luontokokemus: noin 20 koskeloa räpiköi ryhmänä kauemmaksi rannasta, kun säikähtivät minua. Näkyvät kuvassa puun takana. Vesi kuohui kuin ison moottoriveneen jäljiltä!

Seuraavaksi on vuorossa noin kilometrin tieosuus.

Ja noin kuuden kilometrin jälkeen saavutaan toiseen tämän reitin tunnelmallisista metsistä. Täälläkin kasvaa todella korkeita lehtikuusia.

Seitsemän kilometrin jälkeen saavutaan taas melkeinpä valtatien laitaan. Nyt käännytään kulkemaan valtatien suuntaisesti. Vuorossa on ”maailman rumin männikkö” – ainakin metsänkasvattajan mielestä. Tässä on kasvatettu mäntyjä varttamalla, mikä tekee niistä hyvin haaraisia ja oksaisia. Hyviä tukkipuita ei taida olla tulossa, siemeniä ilmeisesti sitäkin enemmän!

Tämä kaveri oli kulkemassa mäntymetsässä kanssani samaan suuntaan. Olikohan hän kävellyt koko kierroksen – ja ilman eväitä?

Viimeisenä Hakin kierroksella saa tutustua kuusimetsään, jossa puut on numeroitu. Kyse on kuulemma kuusen alkuperäkokeesta, jossa kuusilla on 15 eri alkuperää. Kuusien tuotosta mitataan ihan yksittäistasolla, siksi jokainen kuusi on numeroitu. Kiitos Esko Oksalle tiedosta! 

Eikä tässä vielä kaikki: loppureitillä oli myös visakoivikko sekä kuusia eri puolelta Suomea. Täytyypä käydä myöhemmin tutustumassa näihin Puulajireitillä. Lisätietoa Punkaharjun eri reiteistä löytyy luontoon.fi -sivulta.

Kävelyyn meni aikaa hieman yli kaksi tuntia. Muita kävelijöitä en reitillä nähnyt, mutta pari retkeilijää oli juuri reiteille lähdössä, kun palasin parkkipaikalle. Samalla jo vähän jyrähteli, toivottavasti ukkonen ei heitä yllättänyt, minä pääsin sopivasti sen alta pois.

Loppukaneetti: jatkoin matkaa Metsämuseo Lustoon ja Aseman taidelaiturille, jotka molemmat sijaitsevat valtatien toisella puolella muutaman sadan metrin päässä. Hyvä yhdistelmä retkeilyä, luontoa ja taidetta!

Sijainti: N=6854612.667, E=622098.333 (ETRS-TM35FIN)

Blogiteksti julkaistu myös Luontopolkumiehen blogissa.

Muita Luontopolkumiehen reittejä Savonlinnassa ja lähistöllä: 

Soininmäen luontopolku
Ihamaniemen luontopolku Enonkoskella
Nahkiaissalon luontopolku

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.