Kirja-arvio: Suomalainen metsäkylpy

Sain juuri luettua kesällä 2019 julkaistun Suomalainen metsäkylpy -kirjan, jonka ovat kirjoittaneet Adela Pajunen ja Marko Leppänen ja jonka kustantajana on Gummerus Kustannus Oy. Lueskelin kirjaa ajan kanssa, pitäen joskus useankin päivän mittaisia pausseja kirjan lukujen välillä. Kirjan rakenne sopiikin siihen hyvin, vaikka mikään ei toki estä ahmimasta sitä kannesta kanteen yhdeltä istumalta. Halusin käyttää aikaa kussakin luvussa esitettyjen asioiden, kuten kirjoittajien omakohtaisten havaintojen ja kokemusten sekä huolella koostettujen ja lainattujen tutkimustulosten kiireettömään pohdiskeluun.

Siinä, missä Pajusen ja Leppäsen aiempi, vuonna 2017 julkaistu kirja Terveysmetsä käsittelee metsän ja luonnon erilaisia terveysvaikutuksia pitkälti laajalta vastaajajoukolta kerättyjen luontokokemusten ja -kertomusten näkökulmasta, Suomalainen metsäkylpy tuo kirjoittajien oman äänen selkeämmin esiin. Pajusen ja Leppäsen elämästä ja ammatista (Pajunen on mm. filosofian tohtori ja biologi, Leppänen mm. filosofian maisteri, maantieteilijä ja toimittaja) kumpuavat havainnot ja erilaisten asiakasryhmien ja -tilanteiden kautta kerätty tieto ja kokemukset yhdistyvät saumattoman oloisesti kattavaan taustatutkimukseen ja -aineistoon, johon viitataan tekstin yhteydessä ja josta löytyvät tarkemmat lähdetiedot kirjan lopusta.

Ei Puolen hehtaarin metsä vaan Suurmetsä

Nalle Puhin ystävät muistavat varmasti hyvin kirjan tapahtumapaikan, joka on varmasti ollut pienille pehmoeläimille ja Risto Reippaalle hyvinkin monipuolinen ja samalla salaperäinen Puolen hehtaarin metsä. Suomalainen metsäkylpy -kirjan tapahtumat ja kertomukset sijoittuvat sitä vastoin Sipoonkorven maisemiin, kirjoittajien kotinurkille. Pajunen ja Leppänen kutsuvat Sipoonkorven tienoota Suurmetsäksi, alueen alkuperäisen, ruotsinkielisen nimen Storskog, mukaisesti.

Puolen hehtaarin metsää jopa 10 000 kertaa suurempi Suurmetsä käsittää myös Sipoonkorven kansallispuiston alueen, joka on kooltaan noin puolet noin 5 000 hehtaarin suuruisesta Suurmetsästä. Monin paikoin hyvin erämaisena alueena Sipoonkorvesta sanotaan löytyvän myös ”Suomen metsäisin metsä”. Siltäkin osin paikka on ollut omiaan tuottamaan arvokasta aineistoa kirjoittajille. Kenttäolosuhteissa hankittu tietämys luonnosta ja metsästä onkin erityisen tärkeää.

Otteita kirjan sisällöstä

HELPOTUKSEN NEULASPETI

Jos mies näkisi selkänsä, hän näkisi punertavaan ihoon painuneet kanervanlehtien, männynkäpyjen ja risujen kuvat. Metsän itsessään.
(Suomalainen metsäkylpy, s. 63)
Jospa et sanoisikaan: ”Pois alta risut ja männynkävyt!” vaan kävisit niiden päälle makaamaan, mitä tuntisit?
(Kuva ei kirjasta)

MUUTOS MIELIALASSA

Ryhmä saapui eripuraisena ja hermot kireänä. Testasimme uutta terveysluontopolkua, ja mukana oli luonnon hyvinvointivaikutusten tutkija. Retken jälkeen hän huomautti puolivakavissaan, että osallistujen kasvot olisi pitänyt filmata ennen ja jälkeen metsään menon – niin huomattava mielialan muutos niiltä oli erottunut.
(Suomalainen metsäkylpy, s. 13)
Monella on oma lempipaikkansa luonnossa, johon mieli aina tekee ja jossa se rauhoittuu.
(Kuva ei kirjasta)

MIKROBIKYLPY, KIITOS!

Me haluamme olla yksilöitä, joilla on oma nimi, tarina ja musiikkimaku, mutta elimistömme ei ole yksilö vaan ekosysteemi muiden joukossa. Se haluaa, että piehtaroisimme luonnossa esivanhempiemme tapaan.
(Suomalainen metsäkylpy, s. 79)
Maaperästä löytyy miljoonittain hyödyllisiä mikrobeja, joiden kanssa luonnossa säännöllisesti aikaansa viettävät joutuvat kosketuksiin urbaanissa ympäristössä eläviä huomattavasti enemmän.
(Kuva ei kirjasta)

Tiivistä asiaa 23 luvun verran kovissa kansissa

Suomalainen metsäkylpy -kirjasta selviää esimerkiksi, millä tavalla konkreettinen kosketus luontoon ja luonnon fyysinen tunteminen voi vaikuttaa mielialan lisäksi myös ruumiilliseen jaksamiseen, ja miten luonto tarjoaa meille elintärkeitä mikrobeja. Teos käsittelee mielenkiintoisesti ja elävästi monia muitakin aiheita, kuten sitä, miten metsässä liikkuminen parantaa mm. koordinaatiokykyä, vaikuttaa aivotoimintaa aktivoivasti, parantaa fyysistä ja psyykkistä suorituskykyä ja tarkkaavaisuutta.

Yleisen positiivisen metsänäkemyksen rinnalle kirjan kirjoittajat joutuvat tuomaan myös tummempia sävyjä. Luvussa ”Ylevän ja yhteisöllisen metsä” (s. 151) Suurmetsään iskee myrsky. Suomea koetteli elokuussa 2017 Kiira-rajuilma, joka pisti päreiksi metsää ja omaisuutta siellä täällä, myös Sipoonkorven alueella. Vaikka rakkaan metsän tuhoutuminen ja myrskyn aiheuttamat muut vahingot sattuvat sielun ohella usein myös lompakkoon, luvun yksi ehkä mielestäni tärkeimmistä sanomista on se, että metsä tuo monella tavalla ihmisiä yhteen. Suomalaista metsäomaisuutta on kautta aikojen pidetty yhteisenä, se on nähty vaurauden merkkinä, ja sitä halutaan myös suojella. Yhteisöllisyyden merkitys konkretisoituu kirjan luvussa siihen, miten myrskytuhoalueen ihmiset auttoivat toisiaan raivaus- ja korjaustöissä ja muutenkin.

Myrskyillä on oma roolinsa metsän kiertokulussa. Metsä elää elämäänsä ja elättää.
(Kuva ei kirjasta)

Teoksessa kerrotaan niin ikään, miten tärkeää unen määrä ja laatu sekä siihen vaikuttava valon ja samalla pimeyden määrä ja laatu meille on. Monissa paikoissa ympäri maailmaa ihmisten luonnollinen vuorokausirytmi on heittänyt häränpyllyä, koska esimerkiksi suurkaupungeissa ei ole oikein selvää eroa päivän ja yön välillä valosaasteesta johtuen. Ihmisen sisäisen kellon kannalta valoa saattaa olla myös yöllä aivan liikaa. Suomesta onneksi löytyy vielä ”pimeitä” paikkoja, eli alueita, joilla ei ole keinovaloa ja joilla pimeys on yöaikaan jotakuinkin täydellistä. Aito pimeys vaikuttaa sekin olevan katoava luonnonvara.

En varsinaisesti pimeyttä – vaan pikemminkin valoa – ainakin itse kaipasin kirjaa lukiessani, sillä Suomalainen metsäkylpy on niin tiivistä asiaa, että fonttikoko on suhteellisen pientä. Siksipä omat silmäni eivät sitä ihan joka valaistuksessa pysty lukemaan. Hieman isomman fontin käyttäminen ei olisi ollut mielestäni pahitteeksi, ja samankin kokoinen kirjasin kuin vaikkapa kirjoittajien edellisessä Terveysmetsä-kirjassa olisi auttanut luettavuutta. Toki tehokkaammat lasit voisivat ajaa saman asian!

Teoksesta käy selvästi ilmi kirjoittajien intohimo luontoon ja metsään sekä perehtyneisyys asiaan. Se näkyy mm. laajassa lähdeaineistojen luettelossa, josta pääsee halutessaan aivan nippelitiedonkin äärelle, eli kvantitatiivisiin tutkimustuloksiin, joita on paljon. Missään vaiheessa ei tule mieleen, että nyt puhuttaisiin huuhaata, vaikka teksti onkin kirjoitettu hyvin maanläheisesti. Sitä ei todellakaan tarvitse lukea tohtorintakki päällä, vaan vaikkapa paljain jaloin riippukeinussa tai sammalmättäällä loikoillen.

Suomalainen metsäkylpy -teos yhdistää siis jouhevasti kirjoittajien konkreettiset havainnot ja kokemukset ja tutkimustiedon. Kirjoittajat aloittavat luvut usein hyvin kuvailevasti, melkeinpä kaunokirjallisuudenomaisesti, ja johdattelevat vähitellen lukijan ikään kuin syvemmälle metsään kunnes iskevät faktoilla. Vaikka yhä useammissa kliinisissä tutkimuksissa on päästy siihen johtopäätökseen, että luonnossa ja metsässä oleskelu vaikuttaa positiivisesti mielialaan monen muun asian lisäksi, mikäpä parempi todiste metsän terapeuttisesta vaikutuksesta on, että sen näkee heti itse omin silmin.

Kovakantisena painoksena kirja ei ole mikään taskukirja, vaikka ulkomitoiltaan onkin kompakti. Riittävän rento kirjoitustapa takaa, että luettavuus on sujuvaa, ja ammattilaisuus näkyy myös teoksen oikeakielisyytenä. Tekniseltä toteutukseltaan Suomalainen metsäkylpy on erittäin hyvä, ja tekstintarkistus vaikuttaa kaikin puolin onnistuneen. Ainoastaan pari pientä kauneusvirhettä bongasin, eli kohtia, joissa tavutusohjelma on mennyt jostakin syystä hämilleen. Kuvat on valittu mielestäni hyvin lukujen aiheita kuvaavasti, eikä niitä ole liikaa, vaan ne on sijoiteltu sopivasti aina uusien lukujen alkuun.

Suomalainen metsäkylpy (Gummerus Kustannus Oy, 2019) ansaitsee kyllä paikkansa metsäterapia-aiheisten kirjojen joukossa.

”Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt”

Suomalainen metsäkylpy -kirjan välistä lukija löytää varmasti monta yllättävää asiaa, joita ei ole ehkä tullut ajatelleeksi. Monet arkipäiväiset jutut ja asiat, jotka voivat mennä ohi sen kummemmin niihin reagoimatta, voivat avautua kirjan lukemisen jälkeen aivan eri tavalla. Metsään meneminen ei todellakaan ole turhaa.

Usein kuulee esitettävän kysymyksen, että mikä on ”metsäkylpy”. Siinäpä sitä onkin vastaamista, koska siihen ei voi mielestäni vastata ainoastaan yhdellä lauseella. Jos yrittää selittää asiaa, voi sanoa, että alun perin termi metsäkylpy juontaa juurensa 80-luvun Japaniin ja on yhdenlainen luonto- ja metsäterapian muoto, jossa erilaisin metsässä tehtävin harjoituksin ja yleisen, säännöllisen metsässä oleskelun monenlaiset suotuisat ja jatkuvasti yhä lisääntyvän tieteellisen tutkimustiedon tukemat terveysvaikutukset tulevat esiin.

Monia muitakin selityksiä on olemassa, mutta mielestäni metsäkylpy ei ole mikään yksi hetkessä selitettävä ja pieneen tilaan tiivistettävissä oleva juttu, vaan se on pikemminkin erittäin laaja ja monialainen asia, joka muodostuu monesta eri osa-alueesta. Siksi en itsekään olettanut löytäväni vastausta uuden kirjan ensilehdiltä, koska muutenhan viitteineen lähes 250-sivuisen kirjan olisi voinut tiivistää korkeintaan pariin sivuun.

Vastauksen kysymykseen mitä on (suomalainen) metsäkylpy kyllä pitäisi löytyä viimeistään sitten, kun kirjan viimeinenkin sivu on luettu. Kirja kertoo meille paljon suomalaisesta luonnosta ja myös suomalaisesta ihmisluonnosta. Suosittelemisen arvoinen kirja, jota voivat lukea niin aiheesta kiinnostuneet, luontoharrastajat kuin luontoalan ammattilaiset. Mikään mindfulnessin tai metsäterapian reseptikirja tai menetelmäopas Suomalainen metsäkylpy ei kuitenkaan ole, eikä sitä mielestäni sellaiseksi ole tarkoitettu. Lukija voi kuitenkin saada siitä uusia ideoita vaikkapa omanlaisensa terapeuttisen metsäkokemuksen rakentamiseen.

Näitäkin voit lukea

Terveysmetsä. Kirjoittajat: Marko Leppänen ja Adela Pajunen. Gummerus Kustannus 2017. Sivumäärä: 297.

Metsämieli – luonnollinen menetelmä mielentaitoihin. Kirjoittaja: Sirpa Arvonen. Metsäkustannus 2014. Sivumäärä: 197.

Shinrin-yoku – Japanilaisen metsäkylvyn salaisuudet. Kirjoittaja: Dr. Qing Li. Readme.fi 2018. Sivumäärä: 224

Hyvinvointia metsästä. Kirjoittajat: Tyrväinen, Liisa; Kurttila, Mikko; Sievänen, Tuija; Tuulentie, Seija. SKS 2015 (2. painos). Sivumäärä: 271.

Natural Mindfulness: Your personal guide to the healing power of Nature Connection. Kirjoittaja: Ian Banyard, kuvat: Miura Miyuki. Vision Maker Press 2018. Sivumäärä: 112.

2 replies
  1. Atro Niiniluoto
    Atro Niiniluoto says:

    En ole lukenut tuota eikä se mahdu kirjahyllyyni, mutta metsä on toki terveellinen, siitä on kokemusta.

    Vastaa
    • Toimitus
      Toimitus says:

      Jos tämän lukeminen kuitenkin kiinnostaa eikä kirjahyllyssä ole tilaa, niin kirjastosta kannattaapi kysellä myös 🙂

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.