Kaupallisessa yhteistyössä Visit Hämeenlinna

Artikkeli: Jonna Saari

En aivan tiennyt mitä odottaa, kun matkasin kohti Evon retkeilyaluetta. Tarinat Evon luontopoluilta olivat vaikuttaneet hyvin metsäisiltä, eikä kuvissa juuri ollut vesistöjä näkynyt. Saisin kohta yllättyä. Hiekkatien kavetessa kenttä katosi, vaikka matkaa alueen sydämeen oli jäljellä vielä kilometrejä. Yhtäkkiä tien vierustoilla alkoi näkyillä satumaisen kauniita metsälampia, vehreää sammalta pursuavia jyhkeitä kuusikoita ja suuria kivenlohkareita. Pyyt lehahtivat lentoon. Kuljinko juuri jonkinlaisen teleportin kautta Nelostieltä keskelle erämaata?

Tätä koostetta sinulle laatiessani oma majapaikkani Evolla on Erakkomurju-niminen erikoinen laavumökki Koveronjärven rannalla. Järvellä on kaksikin laavua, mutta Erakkomurju on varauslaavu ja tae täydellisestä rauhasta. Lähes huomaamaton polku johdattaa pienen tien varresta vaivihkaa matkan päähän lammen rannalla kohoavan kallion laelle, ja perille saapuessa voin olla varma, että tänne ei kyllä kukaan vahingossa löydä. Erakko on siis osuva nimi, murju ei niinkään, sillä laavupaikaksi kohde on varsin komea.

Hämeenlinnan kaupungin palvelupisteestä noudettu avain sujahtaa lukkoon, ja ovi aukenee. Polttopuut odottavat tulipaikan reunalla, ja lavereilla molemmin puolin on tilaa yllin kyllin levittää kamppeet. Olemme reissussa glamping-hengessä painavine herkkueväinemme, sillä kävelymatkaa autolta kertyi lopulta vain joitakin minuutteja. Whatsapp kotiin lähtee matkaan ja pääsee livahtamaan heikon netin läpi perille juuri ja juuri. Ah mikä mukava erämaatukikohta!

Evo lyhyesti

Evon päästä päähän matkaaminen edes autolla ei ole aivan nopea pyrähdys. Tämä pääsi yllättämään minut ja huomasin hämmästeleväni, miten laajalta alue vaikutti jo ajaessa – jalkapatikassa seutu tarjoaakin sitten ihan kunnolla ajanvietettä. Alue on moniulotteinen, ja siihen yhdistyy idässä Taruksen retkeilyalue, joka vaikuttaa kasvaneen kiinni Evoon ja jossa Erakkomurjukin oikeastaan sijaitsee. Kapeat, hiljaiset hiekkatiet ja Ilvesvaellus-niminen retkeilyreitistö toimivat väylinä Evon eri kolkkien välillä.

Pähkinänkuoressa voidaan sanoa:

• Evon luonnosta: Jääkausi muovasi Evosta alueen, joka sijaitsee ympäristöään korkeammalla. Lampia ja maastonmuotoja on runsaasti, jyrkkyyttä löytyy poluiltakin. Evon vedet ovat pääasiassa tummia humusjärviä tai -lampia, eivät kovin suuria, mutta hyvin, hyvin kauniita yhdessä erämaisten rantojensa kanssa. Soita Evolla ei juuri ole, metsiä sitäkin enemmän.
• Evon reiteistä: Evolla on monia lyhyitä tai lyhyehköjä rengasreittejä, sekä kaiken ylle levittäytyvä Ilvesvaellus-retkeilyreittiverkosto, jonka kokonaispituus on jopa 70 kilometriä. Vaativien jylhien ja jyrkkien osuuksien vastapainoksi Evolla on myös esteettömiä kohteita, kuten saamme myöhemmin todeta. Olitpa siis kovakuntoinen vaeltaja, päiväretkeilijä tai vaikkapa rollaattorin tai lastenvaunujen kanssa kulkeva, Evo sopii sinulle.
• Evon taukopaikoista: Laavuja ja muita taukopaikkoja on hämmästyttävän runsaasti. Pienenkin metsälammen rannalla saattaa olla jopa pari laavua, eikä laitureidenkaan määrässä ole nuukailtu. Niin yleisessä käytössä olevia, kuin pelkästään omaan käyttöön vuokrattavia erilaisia ja erikokoisia yöpymiseen soveltuvia kohteita on viljalti.
• Evon eri alueista: Valtion retkeilyalueen lisäksi Evoon kuuluu mm. erilaisia luonnonsuojelualueita, Puolustusvoimien harjoitusalue sekä Evon opetusmetsä, jota usea eri taho käyttää opetus-, tutkimus- ja koetoiminnassaan.
• Saapumisesta Evolle: Evolla on lukuisia pysäköintialueita eri puolilla, ja Evolle pääsee myös paikallisbusseilla Hämeenlinnasta (vaihto Lammin linja-autoasemalla).

Miten Evolle pääsee?

Evon alueella on eri puolilla lukuisia pysäköintialueita, joille auton voi jättää. Esimerkiksi suht keskellä sijaitsevalle Luutajoen P-alueelle ajaa Hämeenlinnasta 40 minuuttia, kun taas idässä olevalle Taruksen alueelle saapuu Lahdesta autolla noin 45 minuutissa. Jos vierailet vaikkapa Päijänteen kansallispuistossa ja kaipaisit suurjärven ulappaisten tunnelmien vastapainoksi sammaleista metsänsyliä, on vieressä oleva Evo erinomainen vaihtoehto.

Evolle pääsee myös julkisilla. Hämeenlinnan keskustasta linjalla 802 pääsee Lammin linja-autoasemalle, missä tulee vaihtaa Evolle menevään bussiin 868. Aikataulut löytyvät Hämeenlinnan reittioppaasta, kun laittaa lähtöpaikaksi Hämeenlinnan ja kohteeksi Evon sekä toisin päin. Bussivuorot palvelevat Hämeen ammattikorkeakoulun Evon toimipisteen opiskelijoita, joten vuorot ovat ennen kaikkea koulua käyvien aikataulujen mukaiset.

Mitä kokea Evolla?

Kokosin sinulle Evo-vinkkilistan – siis kohteet, jotka kannattaa nähdä ja asiat, jotka kannattaa kokea Evolla. Koska alue on laaja, eikä ehkä ihan helppo hahmotettava, tämän vinkkilistan tarkoitus on auttaa sinua kaapimaan parhaat päältä sen mukaan, haluatko pysähtyä vain puoleksi tunniksi, viettää koko syysloman tai tehdä ehkä vain viikonloppuretken Evolla. Lista auttaa sinua etenkin, jos saavut Evolle ensimmäistä kertaa, mutta kokeneemmankin Evo-kävijän kannattaa se tsekata siltä varalta, että sieltä löytyy jotakin itselle ihan uutta!

Vinkki! Netti ei todellakaan toimi Evolla moninkaan paikoin, tai se toimii todella heikosti. Saimme huomata, että myöskään puhelut eivät aina tulleet läpi. Älä siis lähde matkaan sillä ajatuksella, että tutkit karttaa ja etsit tietoja vasta retkesi aikana netissä. Lataa Evon pdf-kartta etukäteen puhelimeesi, tai jos tarvitset kartalta suurempaa tarkkuutta, hanki tai lataa alueen retkeily- tai maastokartta käyttöösi. Saatavilla ovat esimerkiksi Ilvesvaellus-ulkoilukartta ja Evo-Päijänne-retkeilykartta.

Evon parhaat kohteet

Niemisjärvien rantareitit

• P-alue kartalla
• Osoite: Niemisjärventie 281, Hämeenlinna
• Reitistö n. 4 km, osittain esteetön
• Taukopaikat: useita tulipaikkoja, laavuja ja keittokatos.
• Muuta: vuokrakämppiä, välinevuokrausta, uimaranta, kahvila (Pikku-Apaja).

Niemisjärvien hieno ja suhteellisen tiivis, kuitenkin luonnonrauhaisa alue on ehdottoman mainio ensikertalaisen kohde Evolla. Kyseessä on kolmen lammen ketju, ja rantoja pitkin kulkee polku vesirajaa hipoen. Tämä lampikolmikko nousi niin vesistömaisemiensa kuin reittinsä ja metsiensä puolesta ykkössuosikikseni Evolla – noh, jaetun ykkössijan toinen puoli meni alempana esiteltävälle, huomattavasti erämaisemmalle Sorsakolun alueelle.

Matkan varrelle Niemisjärvien rantapoluille mahtuu niin esteetöntä osuutta, joka jatkuu pohjoiseen Vähä-Koukkujärvelle, kuin pitkospuita ja neulaspolkuakin. Laavuja ja tulipaikkoja on tiuhaan. Maisemat lampien selälle hivelevät sisintä luonnonkauneudellaan, mutta samaan aikaan vastapuolella levittäytyvät sammalpeitteiset korkeat metsät tekevät vaikutuksen. Miten kaunista täällä onkaan! Eksymään ei pääse, kun seuraa huoletta vesirajaa.

Heti Niemisjärvien P-alueen läheisyydestä löytyy keittokatos ja uimaranta uimakoppeineen ja laitureineen, esteetön käymälä ja laaja kattaus muita hyödyllisiä palveluita retkeilijälle vesi- ja kierrätyspistettä myöten. Pikku-Apaja-niminen yritys pitää alueella kioskikahvilaa ja välinevuokrausta, matkaparkkia sekä kämppävuokrausta.

Vähä Koukkujärven esteetön reitti

• P-alue kartalla
• Osoite: Kalliojärventie, Hämeenlinna
• Esteetön reitti järven ympäri: 500 m
• Lisäreitti: esteetön reitti Vähä Koukkujärveltä Ylisen Niemisjärven itärantaa pitkin 1 km/suunta
• Palvelut: keittokatos, esteettömiä laitureita, käymälä ja laavu (ei esteetön)

Esteettömään retkeilyyn Evon sykähdyttävin kohde on ehdottomasti Vähä Koukkujärvi. Ihanaa, että on tällaisia retkikohteita, joista nauttimiseksi ei tarvitse olla vetreäjalkainen ja ketterä, vaan voi käyttää pyörätuolia tai saapua vaikkapa mummin ja ukin tai vauvan ja lastenrattaiden kanssa rentoutumaan erämaiseen rauhaan. Vähä Koukkujärven tuntumassa on pysäköintialueet, mutta halutessaan pidemmän esteettömän patikan, voi auton jättää jopa aiemmin mainitulle Niemisjärvien parkkialueelle ja saapua Vähä Koukkujärvelle Ylisen Niemisjärven itärantaa hipovaa esteetöntä, noin kilometrin mittaista reittiä pitkin.

Vähä Koukkujärvellä puinen, pyörätuolille sopiva reitti kiertää metsälammen ympäri noin puolen kilometrin matkan. Matkan varrella on suuri esteetön keittokatos ja pieni laavu sekä useita esteettömiä laitureita ja kelluva silta. Maisema on hyvin kaunis ja metsäinen, lammen rauha on syvä. Isommat tiet ovat täältä kaukana, kohde on Evon erämaisuuden uumenissa, mutta pienen hiekkatiensä ansiosta kuitenkin hyvin saavutettavissa.

Kalliojärvi

• Kohde kartalla
• Osoite: Kalliojärventie, Hämeenlinna
• Taukopaikat: laavu ja keittokatos

Rakastan paikkoja, joissa korkealta kalliolta on näky vesistölle ja sen yli. Niin varmasti rakastaa moni muukin. Evolta löysimme juuri tällaisen paikan saman Kalliojärventien varrelta, kuin missä edellä esitelty Vähä Koukkujärvikin on.

Kalliojärvi on pitkulainen tumma lampi, jonka ympäri Ilvesvaellus-reitti kiertää. Rannalla on laavu järven keskivaiheilla, ja pohjoispäästä löytyy vielä keittokatoskin. Molemmat ovat kapean ja hiljaisen, syrjäisen hiekkatien varrella, eli hyvin saavutettavissa ja kuitenkin rauhassa.

Laavusta nähtynä järven vastapuolella kohoaa jyrkkäseinäinen kallio, jonka laelle kannattaa kiertää ihailemaan hienoa näköalaa. Maisema kallion laelta avartuu suoraan kohti länttä. Se on varmasti omiaan auringonlaskun katseluun, mutta toisaalta selän takaa nouseva aurinko yhdistettynä vaikkapa aamu-usvaan lammen yllä olisi takuulla myös hieno hetki olla täällä.

Luutajoen taimenpolku

• Kohde kartalla
• Osoite: Ruuhijärventie 3, Hämeenlinna
• Reitti 1 km
• Taukopaikat: penkkejä, ei tulipaikkaa

Kantatie 53, Padasjoentie/Hämeenlinnantie, yhdistää Hämeenlinnan ja Padasjoen. Tätä tietä ajellessa kuljetaan Evon halki. Ihanan pysähdyksen ja virkistävän ulkoiluhetken vähän kiireisemmällekin tuo Luutajoen taimenpolku, jolle pääsee ilman päätieltä poikkeamista. Se on sukellus luontoon liikenteen keskeltä, rentouttava hetki metsän ja ennen kaikkea virtaavan veden äärellä.

Pysäköintialueella on vesipiste ja Evon kartta, ja luontopolku suuntaa suoraan metsään. Siellä kulku käy kaunista Luutajoen vartta pitkin, ja reitin päässä se tekee silmukan vielä kahden sillan kautta. Kaikkiaan kuusi kilometriä pitkän Luutajoen luonnosta saa tällä luontopolulla noin puolen kilometrin mittaisen maistiaisen edestakaisin.

Auringonvalon tunkeutuessa metsän läpi Luutajoen punertavantummaan veteen, tulevat joen kivet ja vesikasvit hienosti esiin. Ihailimme näkyä ja imimme itseemme luonnon tuoksuja ja rauhaa. Rentouttavasti puliseva virta on lähes hypnoottinen katseltava ja kuunneltava.

Luutajoen luonnosta sekä alueen metsätaloudesta kertovat opastaulut tutustuttavat paikan historiaan ja avaavat sen piirteitä. Taimenen lisäksi joessa kerrotaan esiintyvän esimerkiksi haukia, mateita ja satunnaisesti jopa ankeriaita! Taulun mukaan ankerias kasvaa tässä joessa korkeintaan puolimetriseksi. Mietin mielessäni, olisikohan tämä hyvä paikka loka–marraskuussa saapua hämärällä ja koittaa bongata kutupuuhissa olevia taimenia ja ehkä muitakin eväkkäitä taskulampun valokiilassa?

Antoisan retkipäivän jälkeen tuntui hyvältä saada vetäytyä Erakkomurjun suojiin Koveronjärven rannalle. Oli ihanaa saada selkä suoraksi ja jaloille lepoa. Illan mittaan pitelimme tulta valmistaessamme eväitä. Illan tullen annoimme tulen sammua, emmekä edes yrittäneet pitää sitä yön yli lämmikkeenä. Kolmen vuodenajan makuupussit takasivat, ettei kylmä päässyt yllättämään meitä.

Aamulla herätessämme oli sankka sumu laskeutunut Evon ylle. Rauhallisten aamutoimien jälkeen oli aika suunnata kohti läheistä Haarajärven P-aluetta ja Sorsakolua.

Sorsakolun alue

• P-alue kartalla (Haarajärvi)
• Reitistö: Ilvesvaellus
• Taukopaikat: kaksi laavua

Evon itäisellä puoliskolla, luonnonsuojelualueiden yhtymäkohdassa, humisevat peikkometsät jyrkillä mäillä ja lainehtivat järvet kuten Sorsajärvi, Hakojärvi, Eväjärvi, Haarajärvi ja Savijärvi. Ilvesvaellus seurailee näiden järvien rantoja ja halkoo niiden lajirikkaita metsiä. Matkaan pääsee mukavasti Haarajärven P-alueelta, jossa on Evon kartta lisätietoineen ja josta esimerkiksi Sorsakolun laavulle on matkaa 1,9 km suuntaansa. Matka ei kuulosta pitkältä, mutta mäet tuovat siihen haastetta.

Sorsajärven rannalta löytyy kaksi laavua, joista toinen, Sorsakolu, on poikkeuksellisen kutkuttavalla sijainnilla kahden järven, Sorsajärven ja Savijärven, solmukohdassa. Laavun edessä on iso siirtolohkare ja vierellä puinen silta, jonka alla vesi kohisee järvestä toiseen kivikkoista väyläänsä pitkin. Saamme todeta veden tuoneen mukanaan majavalta jääneitä puita, joissa talttahampaan jäljet erottuvat selkeästi.

Täällä rauhan tuntu on käsinkosketeltava. Emme törmänneet yhteenkään ihmiseen, mutta teimme mielenkiintoisia muita lajihavaintoja: todistimme kaakkurin ilmalentoa, löysimme lahopuusta nukkanen-nimisen limasienen, bongasimme hyviä ruokasieniä sekä näimme pyiden pyrähtelevän lentoon edellämme. Retkemme aikana paksu sumupeite alkoi väistyä lämpimän syyskuun auringon tieltä, ja hetki hetkeltä yhä kirkkaammat valonsäteet pääsivät sumun lävitse metsän pohjalle.

Hakovuori

• Kohde kartalla
• Reitti tieltä 500 m/suunta
• Ei palveluita

Ilvesvaellus johdattaa myös Hakovuoren laelle, ja suosittelemme sielläkin poikkeamaan. Huomasimme Talvilammentien varressa ”Hakovuori 0,5 km”-opasviitan, jonka edustalla oli tilaa parillekin autolle. Matkaan siis!

Vuori kohoaa niin sankan metsän keskellä, että olimme itse lähes kävellä sitä päin ennen kuin edes erotimme harmaan kiviseinän kohoavan pystysuorana taivasta kohti puiden lomassa. Näky oli vaikuttava jo alhaalta käsin, ja lyhyt mutta jyrkkä punnerrus vuoren huipulle sen sivuitse viimeisteli kokemuksen. Maisemassa ei näy vesistöjä, mutta yhtenäinen ja kaunis, hakkaamaton, osittain myös suojelty metsä antoi silmille ja mielelle paikan levätä. Olimme tarkoituksella odottaneet sumun väistymistä ennen vuorelle nousua, mutta huipulla tulin ajatelleeksi, että itse asiassa tämä voisi olla aivan supermaaginen paikka juuri sumuisella säällä, kun metsän puuhahmot erottuisivat utuisina silhuetteina.

Hakovuorelle johdattaa ilvestassuin merkitty Ilvesvaellus-reitti, mutta palveluita, kuten tulipaikkaa, vuorella ei ole, eikä tulia sinne saa tehdä. Maisema avautuu huipulta kohti länttä, joten kyseessä on mitä hienoin paikka juoda vaikkapa termoskahvit tai -teet hyvässä seurassa ystävän tai puolison kanssa auringonlaskua katsellessa. Huomaa, että pudotus reunalta on pystysuora – suurenmoista tarkkuutta on hyvä noudattaa.

Mitä tehdä Evolla?

Evon monipuolisuus luo hyvät mahdollisuudet viettää aikaa omien mielenkiinnon kohteiden, fiiliksen ja jaksamisen sekä toisaalta vuodenajan mahdollistamalla tavalla. Minä uimarina löysin paikkani, ystäväni ihastui kivenlohkareisiin ja tulin ajatelleeksi puolisoanikin huomatessani, että Evolla on kymmeniä kilometrejä maastopyöräreittejä (pdf-kartta).

Alla asiota, joita me lämpimästi suosittelemme Evolla koettavaksi. Yllä listatut kohteet ja reitit antavat loistavat puitteet seuraaviin puuhiin!

Vinkki! Talvella voit vaihtaa vaelluskengät vaikkapa lumikenkiin ja pohtia, olisiko laavun sijasta vuokrakämppä omiin tarpeisiisi sopivampi yöpymisvaihtoehto pakkasten paukkuessa Evolla. Valosaasteettomana alueena Evon uumenissa lampien rannoilla kannattaa katse suunnata tähtitaivaalle. Tarkista teiden ja P-alueiden talvikunnossapitotilanne etukäteen Metsähallitukselta tai Hämeenlinnan kaupungilta.

Eväshetki

Jo vilkaisu Evon karttaan (Luontoon.fi, pdf) paljastaa, että Evolla ei tarvitse pitkään patikoida löytääkseen tiensä lähimmälle tulipaikalle. Hyvin usein kyseessä ei ole pelkkä nuotiokehä, vaan laavu tai keittokatos. Esimerkiksi Niemisjärvellä jo muutaman sadan metrin säteellä vaihtoehtoja on useampi.

Vietä rauhaisa eväshetki Evolla. Teitpä sen sitten grammanviilauksen merkeissä tai glampingin hengessä kuten me, patterilla toimivine kausivalosarjoineen kaikkineen, muutaman askeleen tai useamman kilometrin patikalla, puitteet retkiruokailuun ovat ensiluokkaiset.

Pidäthän aina mielessä – niin Evolla kuin muuallakin – että tulien tekeminen on sallittua vain huolletuilla, virallisilla tulipaikoilla, ja polttaa saa vain polttamiseen osoitettuja puita. Oikeille tulipaikoillekin saattaa maastopalovaroitus asettaa hetkellisiä käyttökieltoja. Silloin ratkaisu on kipinöimätön retkikeitin (ei risukeitin) tai sellaisenaan syötävät eväät, jotka voi pakata tarvittaessa ruokatermokseen, jotta ne pysyvät kylminä tai kuumina.

Yöpyminen Evolla

Hämeenlinnan kaupungilla on Evolla useita kohteita, joita se vuokraa retkeilijöille. Varauslaavuja on kolme: Erakkomurju, jossa itse yövyimme, Ukkoherra ja Vonkamies. Lisäksi kaupungilla on vuokrattavana Kelkutteen kämppä ja Kristianin kaskenpolttajan torppa sekä kelohirsinen savusauna Luppo. Vuokraus tehdään etukäteen netissä ja maksetaan samalla verkkopankissa. Kuvat ja lisätiedot kustakin kohteesta, sekä varauskalenterin, löydät Hämeenlinnan kaupungin sivuilta.

Teltassa tai riippumatossa yöpyminen kannattaa keskittää leiriytymiseen erikseen varatuille paikoille, jotka Evolta löytyvät Niemisjärveltä lännestä, Valkea Mustajärveltä alueen keskeltä ja Koverosta Taruksen alueelta. Leirin saa pystyttää myös laavujen läheisyyteen.

Evo on hyvä kohde paitsi irtiottoon arjesta luonnon keskellä, myös omien vaellus- ja retkeilytaitojen testaamiseen, harjoitteluun ja hienosäätöön. Ilvesvaellus antaa mahdollisuuden pitkäänkin patikkaan ilman, että vaellusta on vaikea tarvittaessa keskeyttää. Voit testata kuinka rinkka kulkee selässä mäkisessä maastossa, ajaa sisään uudet vaelluskengät ja kokeilla, joko hallitset olennaiset erätaidot ilman, että olet välttämättä lopulta kovinkaan kaukana autostasi tai ihmisten ilmoilta. Yksi tärkeistä erätaidoista on roskaton retkeily – Evollakin kuljetat roskasi mukanasi pois luonnosta. Niitä varten on hyvä varata matkaan muovipussi, jonka sisällön voit sitten reissun jälkeen lajitella kierrätykseen.

Huomaa majavan merkit

Ilves ja majava ovat Evon tunnusomaisimmat otukset. Ilveksestä voit onnen potkaistessa löytää talvella tassunjälkiä, mutta majavan työnäytteitä on huomattavasti todennäköisempää havaita. Me emme lähteneet niitä tarkoituksella etsimään, mutta törmäsimme silti siellä täällä poikki järsittyihin puihin ja jopa majavan pesään, johon johti suoraan järvestä selkeä mutapolku. Pidä silmät auki, ja hyvällä onnella näet itse lättähännän!

Majavat ovat aikaansaavia Evon asukkaita, ja niillä on keinot ja voimat aiheuttaa kaikenlaisia tilanteita. Ei ole tavatonta, että polku on jäänyt veden alle tai jopa tie katkennut ajokelvottomaksi majavan lajityypillisten puuhien seurauksena. Kumisaappaat ja kiertoreittisuunnitelmat eivät siis välttämättä ole lainkaan huono vaihtoehto pakata mukaan.

Nauti Evon vesistä, hiljaisuudesta ja antimista

Kantatie 53 on melko vilkas väylä, mutta siitä pikkuteitä pitkin kauemmas Evon eri kolkkiin siirryttäessä hiljaisuus alkaa käydä korvia huumaavaksi. En muista kokeneeni Evoa syvempää hiljaisuutta pitkiin aikoihin, näin syksyisin kun linnutkaan eivät juuri sirkuta. Vain tikan satunnainen naputus korkealla puussa saattoi koristaa erämaan hiljaisuutta. Erakkomurju-laavullamme ainoat äänet saivat aikaan oma jutustelumme, nuotion ritinä ja hiiren rapina aamukuudelta. Sorsakolun seudulla äänimaailma oli yksin meidän ja lintujen varassa, minkäänlaista taustahuminaa ei ollut kuultavissa. Hiljaisuus oli niin täydellinen, että oli vaikea olla kiinnittämättä siihen huomiota.

Näin syksyn aikoihin ei retkelle kannata lähteä ilman sienikoria. Saimme todistaa mustatorvisienien, kantarellien ja suppilovahveroiden kasvavan kaikki vierekkäin sulassa sovussa. Syysloma Evolla juuri oikeaan aikaan voikin olla hyvä konsti täyttää talveksi sieni- ja marjavarastot ja samalla antaa mielen ja kehon paneutua mieluisaan, rentouttavaan keräilypuuhaan.

Evon lampien rannat ovat suurelta osin luonnontilaisia – kivikosta ja rannan kasveista ei ole pulaa, eikä hiekkarantoja juuri ole. Uimaan pääsee kuitenkin helposti Alisen Niemisjärven pohjoisrannalta, mistä löytyy hiekkarannan lisäksi laituri ja pukukoppi. Alisen Rautjärven pohjoiskaaressa, suoraan tien vieressä, on peräti luonnonhiekkaranta. Tällä rannalla on piknikpöytä, mutta ei uimakoppia.

Ilvesvaellus

Ilvesvaellus-nimistä retkeilyreittiä ei tule sekoittaa Hämeen Ilvesreittiin, sillä kyseessä on kaksi erillistä hämäläistä kokonaisuutta. Hämeen Ilvesreitti (kokonaisuudessaan 250 km) yhdistää Lounais-Hämeessä toisiinsa mm. Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistot sekä joukon muita retkikohteita. Ilvesvaellus-reitistö sen sijaan kiertelee Evon maastoja, ja sen kokonaispituus on 70 km.

Ilvesvaellus-reitti kytkee Evon kaikki alueet toisiinsa. Sitä pitkin voit siis patikoida vaikkapa Niemisjärviltä lännestä koko alueen halki, mutkitellen joko etelästä Rautjärvien kautta tai pohjoisempaa Ruuhijärven ja Valkean Mustajärven kautta itään Sorsajärven seudulle ja edelleen eteenpäin Taruksen retkeilyalueelle. Reitti on merkitty puihin ilveksen tassunjäljin, jotka on joko maalattu puunkuoreen tai kiinnitetty erillisenä pyöreänä merkkinä. Vaellukselle kaipaavalle Ilvesvaellus on mitä hienoin vaihtoehto vaikkapa kauempana sijaitseville perinteisille syysvaelluskohteille.

Evon luontopolut

Kaikkien edellä mainittujen reittivaihtoehtojen lisäksi Evon alueella on luontopolkuja, noin 3–6 kilometriä pitkiä rengasreittejä, jotka etenevät pääasiassa kuivalla maalla. Näitä ovat Harjupolku ja Niemisjärven luontopolku sekä Taruksen alueella Karhulenkki ja Savottapolku.

Tutustu Evon luontopolkuihin tarkemmin lukemalla niistä Luontopolkumies Mika Markkasen esittelyt:

• Syrjänalunen – pittoreski lampi ja huikealla harjulla kulkeva polku Evon retkeilyalueella (Harjupolku)

• Vaihtelevilla metsäpoluilla: tällainen on Karhulenkki Evolla

• Evon retkeilyalueen aarnimetsää tutkimassa: Niemisjärven luontopolku

• Evon retkeilyalueen Savottapolulla Padasjoella voi tutustua menneen ajan savottaelämään

Lähtiessämme Evolta päivittelimme ystäväni kanssa Hämeenlinnan antia. Tämä oli vuoden kolmas retkemme Hämeenlinnaan, ja heti kevään ensimmäisestä kohteesta lähtien jokaisella käyntikerrallamme olimme saaneet todeta, että kaikki odotuksemme oli ylitetty. Niin kävi Ahveniston kanssa, niin kävi Vanajaveden rantareitin kanssa, ja niin kävi jälleen nyt Evon kanssa. Olimme saaneet paljon enemmän kuin mitä olisimme arvanneet, ja jälleen jouduimme miettimään, miten kummassa Hämeenlinnan luontokohteet olivat onnistuneet pysymään retkitutkamme ulkopuolella kaikki nämä vuodet, kun olemme retkeilleet kotimaassa ahkerasti.

Onneksi asiaan on nyt tullut muutos ja pakko on antaa suuret ja vilpittömät suositukset Hämeenlinnan luontokohteille!

Lue myös

Tämän kierroksen Hämeenlinnassa haluat kokea: Vanajaveden rantareitti on kaupunkiluonnon aatelinen

Hämeenlinnan Ahvenisto yllätti meidät täysin – metsäisten harjujen syli on suojaisa ja järvi loiskuu turkoosina

Mitä nähdä ja tehdä Evon retkeilyalueella? Kokosimme käyttöösi listan!

Matka menneeseen: DigiTrail opastaa Aulangon hienoimpien kohteiden luo

Kuvauksellinen Aulanko on myös talviparatiisi – nämä ovat sen parhaat palat!