Tuttu paikka yllätti – Viipperon Mustavuori Suonenjoella

Näissä puuhissa on se mukava puoli, että tuttukin ympäristö pystyy yllättämään yhä uudelleen ja uudelleen. Vaikka jonkun seudun tai paikan luulisi tuntevansa, voi sieltä yllättäen löytyä jotain, josta ei ole ennen ollut aavistustakaan. Itse koin tämän viimeksi lapsuuden maisemissa Suonenjoen Viipperon Mustavuorella.

Viipperon kylä on saanut nimensä siellä sijaitsevan järven mukaan. Järvelle moinen nimi on puolestaan annettu sen muodon perusteella. Sillä kun on viisi perää, on se siis viisperäjärvi, Viippero. Sen seudulla luonto on jylhää. Siellä täällä on valtavia siirtolohkareita. Korkeuserot ovat suuria, rinteet jyrkkiä ja maaston rikkovat moninaiset järvet ja lammet. Suurimpana niistä Viippero.

Tuon järven pohjoisrannalla kohoaa vanha, idyllinen puinen koulurakennus. Jyrkkä harjakatto ja talon korkea malli tekevät siitä persoonallisen ilmestyksen. Kouluna se ei tosin ole palvellut enää vuosikymmeniin, mutta vielä ala-asteaikanani kävimme siellä muutaman päivän piipahduksella leirikoulun merkeissä. Mikäpä moiselle olisikaan ollut parempi paikka kuin syrjäinen vanha koulurakennus keskellä rikasta luontoa. Samalla seutu tarjosi lukuisia tarinoita kerrottavaksi lapsille.

mustavuori (1)

Muistan jo tuolloin tähynneeni järven kaakkoisrannan takana kohonneen tumman vuoren suunaan. Se kantaa komeaa nimeä Mustavuori. Koska olin niissä maisemissa liikkunut lukemattomia kertoja ja tottunut vuoren läsnäoloon, en kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota ennen kuin Röntyn Hannu kertoi poikenneensa paikalla lohkaremuodostumien inventoinnin merkeissä.

mustavuori (17)

Vuoren taluslouhikko oli kuvissakin näyttävää ja jäin pohtimaan, josko siellä olisi luola. Lisää vettä myllyyn sain, kun Korhosen Olli kertoi kuulleensa paikalliselta metsästäjältä, että vuoren rinteessä kalliossa todellakin oli luola. Pääsiäisenä pääsin viimein ottamaan asiasta selvää.

Tämä vuonna kevät oli tullut vanhain. Toisalta se rajasi pintakelirikkoisen metsäautotien pois lähestymisreiteistä, toisaalta taas Viipperon suunnalta sain lähestyä vuorta lumettomassa maastossa. Mitä loitommas tiestä pääsin, sitä loitompana olin myös metsätalouden merkeistä.

mustavuori (3)

Joitain satoja metrejä myöhemmin edessäni kohosi kohti korkeuksia vuoren jylhä seinämä. Sen edessä ja osin rinteessäkin kasvoivat tuhannet pitkät, hoikat ja oksattomat rangat. Paikoin ne olivat niin tiehässä, että vuorta ei niiden takaa ollut erottaa. Näkökentän täyttivät puiden pystysuorat muodot. Se oli kuin taideteos.

mustavuori (2)

Vuoren juuren saavutettuani lähdin kiertämään sitä myöten kohti itää. Kohta tavoitinkin kohdan, jossa korkeuskäyrät muuttuivat jyrkänteenkammaksi. Kipusin ylemmäs lohkareikkoon ja jatkoin matkaa harppoen suurelta kiveltä toiselle tarkastellen, näkyikö niiden joukossa mitään kiinnostavampaa.

mustavuori (5)

Ensimmäiseksi yhytin läpikuljettavan luolamaisen lohkareportin. Sen verran pieni se oli, ettei sitä luolaksi voi laskea, mutta yksi mies siinä hyvin piti sadetta. Joku oli joskus pitänytkin, siitä kertoivat noution jäänteet. Ne eivät olleet ainoa merkki punaisen kukon läsnäolosta. Alarinteessä oli suuri, hiiltynyt kanto.

mustavuori (6)

Ensimmäinen jyrkänne ja sen taluslouhikko eivät tarjonneet tutkittavaa kovinkaan pitkäksi aikaa. Jatkoin siis matkaani eteenpäin, missä vihjeen perusteella etsimäni luola oletettavasti oli. Ensi kosketus seuraavaan louhikkoon myös rohkaisi tätä arvelua. Jo kivikon reunalta kun saattoi nähdä, että ylempänä rinteessä, keskellä louhikkoa oli valtavia lohkareita, joiden alla piilotteli tummaa huokuva suuaukko.

mustavuori (8)

Malttamattomin mielin viritin otsavalon päähäni, napsaisin sen päälle ja kipusin tutkimaan tarkemmin. Ensimmäinen luola oli pienempien kappaleiden varaan jääneen valtavan lohkareen alle syntynyt, läpikuljettava, z-kirjaimen muotoinen lohkare-rakoluola. Pituutta sillä oli kuutisen metriä, leveyttä metin ja korkeutta puolitoista.

Ensimmäisen luolan toisesta päästä ulos tultuani näkyi edessä jo seuraava kiinnostava muodostelma. Reilun kymmenen metrin päässä oli vielä suurempi lohkare, joka alareunassa näkyi suuaukko. Siirryin varovasti lähemmäs ja kurkkasin sisään. Luolahan se siinäkin oli. Kipusin sisälle ottamaan tarkemmin selkoa.

Ensin kohtasin avaran, huonemaisen tilan. Pituutta ja leveyttä sillä oli kolmisen metriä kumpaakin, korkeutta puolisen toista. Takaosasta puolestaan näkyi pääsy ylemmäs. Pinnistin itseni siine ja toteusin sieltä löytyvän läpikuljettavan, parimetrisen onkalon. Kaikkiaan tälle toiselle löytämälleni luolalle tuli kuutisen metriä.

mustavuori (14)

Kolmas luola oli saman lohkareen alla kuin edellinen, mutta ylärinteen puolella. Ensimmäinen puoli siitä oli ylärinteeseen aukeava kivilaavu, viitisen metriä pitkä ja kolme leveä.

mustavuori (16)

Perällä onkalo jatkui rakoluolana, jota pääsi ryömimällä etenemään ainakin kolme metriä, joskin tällä kertaa yksin liikkuessani tyydyin vain kurkistamaan, että väylä oli edettävissä.

mustavuori (18)

Kuin varkain olivat kellon viisarit kiiruhtaneet eteenpäin ja aurinko hiljalleen alkanut painua mailleen. Laskeuduin taluksesta vuoren juurelle. Pian kivikko vaihtui soisemmaksi maastoksi. Läheisellä Mustalammella vesilintut pitivät äänekkäitä kevätpuuhiaan. Metsässä tuoksui kevät.

mustavuori (19)

Ohitin joskus kauan sitten metsureilta unohtuneet puut, hirven papanat ja komeat käävät. Suo vaihtui kankaaksi, sammalmättäät poluksi. Jostain kuului traktorin pörinä. Olin palannut ihmisten maailmaan. Takana oli monipuolinen, yhtäaikaa tuttu ja yllättävä paikka, joka oli paljastanut vasta osan elämyksistään. Upea se oli, liki mykistävä, mutta vain harva sinnekään vaivautuu.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6929340 E 501755

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.