Piipahdus Haukanholmaan on hieno maistiainen Nuuksion luonnosta

Teimme työkavereideni Marin ja Karon kanssa aamupäivän mittaisen piipahduksen Nuuksioon valokuvaushommien puitteissa, ja samalla pääsin tutkimaan erästä itselleni uutta Nuuksion kolkkaa, joka kuitenkin sijaitsee aivan keskellä kaikkea. Haukanholman taukopaikalla on keittokatos ja kaksi nuotiokehää sekä laituri. Käväisimme siellä ihastelemassa maisemaa ja tutkimassa muun muassa suppilovahverotilannetta.

Lähtöpiste kartalla

Reitti n. 500 m/suunta

Keittokatos ja nuotiokehiä

Haukkalammen rannalla kohoava Haukanholma on kiireisempiä aikoina suosittu kohde hienoutensa ja helppoutensa ansiosta, mutta arkiaamupäivänä siellä oli mukavan rauhallinen tunnelma. Lähdimme matkaan Haukkalammen pysäköintialueelta, missä Nuuksion kartta ja muut infotaulut tarjoavat kaikille saapuville väsymättä tietoa kansallispuistosta ja sen luonnosta sekä pelisäännöistä. Vastaavat infotaulut kannattaa aina lukaista ennen maastoon suuntaamista.

Haukkalammen rannalla reitistön alkupisteessä on muutamia rakennuksia sekä pöytiä ja esimerkiksi vessat ja vesipiste. Tästä alkavat sellaiset rengasreitit kuin Korpinkierros, Haukankierros, Nahkiaispolku ja Punarinnankierros, minkä lisäksi yhdysreittejä hyödyntämällä tästä käsin pääsee retkeilemään suoraan myös Suomen luontokeskus Haltiaan (4,6 km) sekä oikeastaan kaikkiin eri ilmansuuntiin Nuuksiossa, jos vaellushaluja vain riittää.

Laiturilta pääsee katselemaan lammelle, ja pöytien takaa metsän kätköistä alkunsa saava silta johdattaa pieneen saareen, josta löytyy evästelypaikka. Käväisimme sillalla hieman fiilistelemässä ja tähyilemässä tummaan veteen, mutta käännyimme sitten takaisin ja jatkoimme matkaamme kohti Haukanholmaa.

Haukanholman reitti saa alkunsa vain muutaman askeleen päässä Haukkalammen rannan rakennuksilta. Leveä puusilta johdattaa yli puron vaivatta, vaikka käytössä olisi lastenrattaat tai pyörätuolikin. Siitä alkava sorareitti kuljettaa Haukkalammen ja korkean, louhikkoisen kallion välistä eteenpäin.

Huolimatta siitä, että olimme tilanneet aurinkoisen sään ja sellaista oli meille vielä edellisenä päivänä lupailtukin, taivas oli tasaharmaassa pilvessä. Haukkalampi heijasteli kuitenkin kauniisti rantaluontonsa muotoja ja värejä.

Vasemmalla puolellamme oleva lohkareinen vuorenseinämä tarjosi Karolle mainion paikan käydä hiukan fiilistelemässä kivien muodostamassa syvennyksessä, sammalikon ja peikkojen valtakunnan keskellä. Ylhäältä Karo kävi etsimässä myös geokätkön, joka peikkojen sijaan oli eräiden toisenlaisten ihmeolentojen vallassa…

Kivissä ja niitä peittävissä sammaleissa ja saniaisissa riitti ihmeteltävää ja ihasteltavaa.

Mari koitti samaan aikaan etsiä sieniä. Nuuksio on maankuulu suppilovahveroaitta, mutta tänä vuonna sienisato ei muhkeudella komeile. Meidän näkymiimme ei osunut yhden yhtä suppilovahveroa tai muutakaan ruokasientä, mutta paluumatkalla sentään bongasimme lahoavalta puunrungolta muutamia erilaisia sieniä sekä vinhan sudenmaidon, joka on limasieni eikä nimestään huolimatta oikeastaan sieni ollenkaan, vaan läheisempää sukua alkueläimille. Tämä Suomen luonnon artikkeli valottaa aihetta mielenkiintoisesti.

Jännittävää on, että sudenmaito liikkuu – jos menisin tänään katsomaan samaa puunrunkoa, ei sudenmaito välttämättä olisi enää siinä, missä sen viimeksi näin. Muistan joskus myös lumoutuneeni ajatuksesta, että sudenmaidon voi ilmeisesti pusertaa vaikka kuinka tiheän siivilän läpi niin, että se hajoaa aivan muusiksi, ja se osaa koota itsensä uudelleen kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Geokätkötilanne oli tarkistettu vasemmalla ja sienitilanne oikealla. Matka jatkui kohti Haukanholmaa ja Haukkalammen rantaa.

Rannassa bongasimme yksinäisen pöydän, joka suorastaan kutsui meidät vielä istumaan. Tämä olikin hyvä paikka ihailla lammen maisemia sekä ottaa kuvia, joita myöhemmin voisimme käyttää roskattomasta retkeilystä viestiessämme. Eväät oli pakattu kestäviin ja pestäviin rasioihin, pulloihin ja termareihin, joten roskia ei tällä tauolla syntynyt yhden ainoaa.

Rannalta katsottuna suoraan lammen toisella puolella kohosi upea, korkea kallio. Myös maaruskaa pilkisteli puiden välistä, ja koivut ja haavat havisivat kauniin keltaisina.

Mari päätti – yleishyödyllisen valokuvamateriaalin nimissä – pilkkoa muutaman puun ja ilahduttaa samalla seuraavia tulistelemaan saapuvia, jotka saisivat käyttöönsä hetivalmiit, juuri sopivan ohuet klapit nuotion sytyttämistä varten. Sehän on mitä suurimmissa määrin hyvien retkeilytapojen noudattamista, että jättää seuraavalle saapujalle syttövalmiit puut jälkeensä.

Puuvajan yläpuolisessa rinteessä kallion otsalla muutaman ihmisen seurue vietti aikaa nuotiokehällä. Kumpareen vastapuolella rannan nuotiopaikka sekä keittokatos olivat vapaana, mutta meidän ei tällä kertaa ollut aikomus tulistella. Niinpä pidimme vielä viimeisen istuskelutauon laiturilla.

Marilla ja Karolla oli mukanaan Retkipaikan varustevuokraamon reput. Meillä oli reissussa myös vuokraamosta saatava retkikeitin, mutta sillä olimme evästelleet jo aiemmin aamulla Haukankierroksen hienolla näköalapaikalla, joten se sai nyt tässä vaiheessa jo pysytellä repussa. Vuokraamo on kätevä retkeilijän apu. Sitä kannattaa hyödyntää, niin ei tarvitse ostaa omaksi huollettavaksi ja säilytettäväksi kaikkea retkillä tarvittavaa välinettä.

Reitti tekee Haukanholmassa pienen silmukan, mutta arvioisin, että silmukan toinen puoli ei ole esteetön. Jos siis on liikkeellä lastenrattaiden tai varsinkaan pyörätuolin kanssa, kannattaa palata samoija jälkiä kuin tulikin, silmukan eteläistä puolta. Me kuljimme silmukan ympäri, ja matkan varrella löytyi kivien kompuroittaman sorapolun päältä tällainen aarre.