Peliretki hurmaavissa merimaisemissa – Vaktkojberget Raaseporissa

Bromarv on sympaattinen taajama kauniilla paikalla toisen Salpausselän päässä olevalla niemellä, noin 36 kilometriä Tammisaaren keskustasta. Bromarvin korkein kohta on komea Vaktkojberget. Sinne on luotu hauska luontopolku, jonka varrella on niin hauskoja peikkopelejä kuin kallion nimeen viittaava vahtikojukin – puhumattakaan monesta kivasta taukopaikasta!

Vaktkojbergetin luontopolku Raaseporin Bromarvissa
Päivämäärä: 30.10.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 379
Reitin pituus: 2 km
Kohokohdat: Ihastuttavat merimaisemat moneen suuntaan, hauskat pelit reitin varrella
Parkkipaikka: Levike Kårbölentien ja Oxelvikintien risteyksessä, osoite Kårbölentie 358. Hyvin tilaa. Paikka kartalla.
Varusteet/jalkineet: Hyväpohjaiset jalkineet kallioilla kulkemiseen
Opasteet/kyltit: Hyvät
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka pysäköintipaikan vieressä, useampi taukopaikka.

Kiitos kaverilleni Jannelle tästä vinkistä – hän suositteli Bromarvia ja Vaktkojbergetin luontopolkua minulle jokin aika sitten. Nyt olin Raaseporin suunnalla viikonloppua viettämässä, päädyimme retkikaverin kanssa tutustumaan lokakuisena sunnuntaina Bromarvin maisemiin ja samalla tähän hienoon luontopolkuunkin.

Polun lähtöpaikan tiesin sijaitsevan Kårbölentien varrella. Risteys on hyvin lähellä Bromarvin taajamaa – ja heti Kårbölentien risteyksessä on ensimmäinen selkeä opaste.

Hiekkatietä ajellaan siis noin kolme ja puoli kilometriä. Paikka on todella helppo havaita rinteessä sijaitsevien Hollywood-tyyppisten kirjaimien takia. Paikassa on risteys, jossa Kårbölentie jatkuu vasemmalle ja Oxelvikintie oikealle. Parkkipaikka onkin Oxelvikintien alussa. Järven rannalla on Trollgrillen eli ”peikkogrilli” ja sen vieressä tilaa ehkä kymmenelle autolle.

Viisikymmentä metriä kävelyä takaisin tienristeykseen. Rinteessä on valkoiseksi maalatuista laudoista teksti Vaktkojberget ja mäen päällä vielä toinen isompi, Kårböle.

Kiipesin kirjainten luo. Kartan perusteella näytti, että reitti lähtisi juuri risteyksen kohdalta kohti länttä. Tällöin käveltäisiin näiden kirjainten ohi ja noustaisiin tämä jyrkkä rinne ylös. Näin ei kuitenkaan lopulta ollut, löysimme varsinaisen polun hieman etelämpänä eli Kårbölentien varrella. Eli vinkki sinulle: kävele muutama kymmenen metriä Kårbölentietä, jotta löydät reitin alkupisteen. Huomasin kierroksen jälkeen, että risteyksessä oli toki nuoli ja teksti ”Trollrundan-peikkopelit”, ne johdattavat oikeaan suuntaan.

Polun aloituspiste on tässä. Sama reittikartta ja puinen nuoli, jossa numero 1. Reitin varrella on kuusi kohdetta, joihin nuolet opastavat.

Muutama metri nousua ja vastassa on ”postilaatikko”, jossa oli mm. vieraskirja, johon raapustimme nimemme. Saman laatikon sivuseinässä on ohjeet siitä, miten kuuden infopisteen tekstit voi lukea qr-koodien kautta. Olin jostain lukenut luontopolun nimeksi ”Kallio Kertoo”, tässä sama nimi on kirjoitettu ruotsiksi. Reitin toimintaa voi tukea Mobilepayllä, sen tein nyt minäkin.

Nousu on kohtuullisen jyrkkä, mutta ei kuitenkaan mitenkään hankala. Apuna voisi myös käyttää narua, joka kulkee tässä reitin vieressä. Reittimerkinnät ovat suurimmaksi osaksi keltaisia ja niitä on riittävästi, kuten tässäkin männyn rungossa. (Netistä löytyi myös maininta valkoisista reittimerkinnöistä, mutta luulen sen tiedon olleen vanhentunutta)

Nousu jatkuu parinsadan metrin ajan. Kohta aletaan olla Vaktkojbergetin huipun läheisyydessä. Tällaisissa paikoissa keltaisia merkintöjä saattoi olla maalattuna kallioon – tai reitin varrella saattoi olla keltaiseksi maalattu kivi (kuvan keskellä taitaa olla pari keltaista kivenmuhkuraa, jos tarkasti katsoo).

Vaktkojbergetin huipulla näytti olevan paljon ihmeteltävää. Maisemaa ei vielä kerennyt alkaa ihastella, koska ensimmäisenä vastaan tuli taulu, jossa kerrottiin peikkopeleistä.

Reitin varrella on siis viisi peliä, joihin löytyy myös tuloskortti – ja sen voi taas palauttaa mäen laella olevaan laatikkoon. Tuloksia ilmaantuu sitten Vaktkojbergetin Facebook-sivulle. Ensimmäisessä pelissä kaadetaan keiloja kolmella laatikosta löytyvällä kepukalla. Kaveri on juuri heittänyt kepukan ja saa nelosella merkityn keilan kaatumaan. Tässä pelissä päädyimme tasapisteisiin, molemmille 13 pistettä! Kuvan taustalla näkyy muuten ensimmäinen QR-koodi, jolla voi avata infotekstin. Sen aiheena on Bromarvin historia.

Pelipaikan vieressä on taukopaikka. Ja komea maisema kohti länttä ja lounasta. Sen vieressä, kuvassa vasemmalla, on myös laatikko, josta löytyy palautelomakkeita.

Ja tietenkin – reitin korkeimmalla kohdalla, Vaktkojbergetin huipulla on vahtikoju, jonka kuva on myös blogin pääkuvassa. Koju on tietysti muinaisella tähystyspaikalla. Sitä voi nykyisin myös vuokrata yöpymiseen.

Kallion laelta voi helposti lähteä väärään suuntaan, kohti kolmatta infopistettä. Niin teimme mekin. Olin kuitenkin aiemmin (ensimmäisen pelipaikan luona) bongannut nuolen, joka näytti kohti numeroa kaksi ja palailimme polkua takaperin toiselle infopisteelle. Täältä aukeaa maisema itään kohti Långträsket-järveä. Varoituskyltit varmistelevat sitä, ettet mene liian lähelle jyrkänteen reunaa. Toinen peikkopeli on myös tässä itäisellä kalliolla, siinä heitetään hernepusseja isossa taulussa oleviin reikiin.

Kävelimme kakkospaikalta kolmospaikalle. Väliä lienee satakunta metriä.

Kolmospaikka on aika lähellä vahtikojua, sen luoteispuolella. Siellä oleva peli oli hauska – puolapuita tai aitaa muistuttavaa maalia kohti heitetään kahta puupalloa/palikkaa, jotka on kiinnitetty naruilla toisiinsa. Naru-palikka-yhdistelmiä oli viisi. Olin haka tässä – sain niistä neljä jäämään roikkumaan maaliin, kolme parhaaseen viiden pisteen puolaan.

Eikö ole tässäkään hullumpi maisema, nyt katsellaan kohti pohjoista ja luodetta.

Ihan lyhyt kävely kolmoselta neloselle. Nyt päästiin heittämään renkaita tappeihin, kuten lapsena. Tässä en loistanut, kahdella heittokerrallakaan en saanut yhtään pistettä. Retkikaveri voitti 14-0.

Taas maisema. Ja taas taukopaikka. Suunta on edelleen luode, taustalla näkyy saari, jonka nimi lienee Gråön.

Reitti kääntyy nyt kauemmaksi vahtikojusta. Nuoli osoittaa kohti infotaulua 5.

Kuljetaan muutama sata metriä kohti lounasta ja sitten kohti länttä. Reitin läntisin piste on myös kaikkein lähinnä merta.

Läntisimmässä paikassa olisi taas voinut heitellä palloja puupölleistä tehtyihin maaleihin. Heittopaikalle oli harmillisesti kaatunut mänty, ilmeisesti ihan tuore tuulenkaato. Edellisenä yönä oli ollut melkoinen myräkkä, epäilimme, että se olisi saattanut kaataa puun heittoreitille.

Samoilla tienoilla olivat vielä viimeiset infotaulut. Yksi aiheista oli Riilahden taistelu. Sitä käytiin Pohjan sodassa 1700-luvun alkupuolella täällä hyvin lähellä, noin 10 kilometrin päässä.

Reitti kurvaa takaisin länteen. Kartan perusteella voisi päätellä, että reitti kulkee melko suoraan lähtöpaikalle, mutta tätä kirjoittaessani totesin reitin muuttuneen. Siltä se tuntuikin. Olisikohan reittiä muutettu siitä syystä, että pelilomakkeet voi palauttaa takaisin tullessaan Vaktkojbergetin huipun laatikkoon? Joka tapauksessa reitti käy vielä toisen kerran kallion laella ennen kuin sieltä palataan taas parkkipaikalle.

Oikaisimme ihan muutaman metrin. Emme käyneet enää toistamiseen mäen laella vaan palasimme kalliota pitkin huipun ja parkkipaikan väliselle reitille. Laskeuduimme alas ja pysäytimme matkamittauslaitteet. Meille kävelyä tuli melkein 2,7 kilometriä, mutta siihen sisältyi melkoinen määrä tallustelua Vaktkojbergetin huipulla sekä pieni ylimääräinen lenkki kakkos-kolmosvälillä. Reitin pituus lienee siis noin kaksi kilometriä. Aikaa kului melko tasan tunti. Siihen ei sisältynyt evästaukoa, meillä ei ollut mukana eväitä. Suosittelen luonnollisesti ottamaan niitä mukaan, mukavia eväspaikkoja reitillä totisesti riittää. Emme tavanneet reitillä muita ulkoilijoita, mutta taisimme törmätä reittejä ylläpitävään herraan, joka taisi käydä jossain Vaktkojbergetin huipun tienoilla jotain vasaroimassa (siltä ainakin kuulosti).

Mukava reitti! Täällä voisi todellakin viettää vaikkapa kesäisen päivän. Nauttia maisemista, pelata pelit kaikessa rauhassa, pitää kunnon evästauko jossain mäen laella. Reitti on melko vaativa. Korkeuseroa lienee melko lailla se 60 metriä (Vaktkojbergetin korkeus on noin 60 metriä meren pinnasta). On pakko myöntää, että syksyisenä päivänä täällä oli paljon melko liukkaita kohtia, kannattaa miettiä askeleitaan sammaleisilla kallioilla! Silti, ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde!

P.S. Tänne on tulossa kuntoportaat, joita pitkin voi aloittaa nousun lähtöpaikalta mäen laelle. Ne valmistuvat viimeistään maaliskuussa 2023. Kiitos tiedosta, Hasse Blomqvist.

Sijainti: N=6659189.780, E=278237.990 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.009942, GEO:lon=23.0213417

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Peikkometsän kierros, Västerby
Ovanmalmin virkistysalue
Dagmarin puisto

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.