Syrjänalunen – pittoreski lampi ja huikealla harjulla kulkeva polku Evon retkeilyalueella.

Evon retkeilyalueen reiteistä oma suosikkini on Syrjänalusen harjupolku. Reitin varrella on upea Syrjänalusenharju sekä mukava Karvalammin suoalue lähteineen. Lähtöpaikan tuntumassa on Syrjänalusen upean värinen lampi ja hyvin varusteltu taukopaikka laavuineen.

Syrjänalusen harjupolku Evon retkeilyalueella Hämeenlinnassa
Päivämäärä: 30.6.2018 ja 10.9.2023
Luontopolkumiehen reittinumero: 26
Reitin pituus: 4 km
Kohokohdat: Pitkä ja korkea Syrjänalusenharju, Karvalammin suoalue sekä Syrjänalusen lampi ja taukopaikat
Parkkipaikka: Vappulantie 190, tilaa noin kymmenelle autolle. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Kohtuuhyvät
Varusteet/jalkineet: Ensimmäisellä kävelykerralla pitkokset olivat veden alla ja sukat kastuivat varsikenkien sisällä. Toisella kerralla reitti oli kuiva. Harjuilla on jyrkkiä nousuja ja laskuja. Pitäväpohjaiset kengät tarpeen.
Keskivaativa reitti
Yksi tulipaikka

Kävelin Syrjänalusen harjupolun ensimmäisen kerran vuonna 2018. Kirjoitin silloin blogitekstinkin, mutta aika nopeasti tuon päivämäärän jälkeen reitin varrella alkoi hakkuut – tai ainakin jonkinlainen metsänhoitotyö – ja reitti suljettiin. Käsittääkseni reitti on avattu uudelleen vuonna 2021. Halusin kävellä reitin uudestaan, jotta näkisin siellä tehdyt uudistukset. Se onnistui nyt, syyskuussa 2023. Päätin pitää vuonna 2018 kirjoittamani tekstin uuden blogitekstin pohjana, lisäilen tänne uusia kuvia ja muutamia korjauksia. Itse reitissä ja sen kyltityksessä ei ollut tapahtutut suuria muutoksia. Siirrytään siis aikakoneella vuoteen 2018!

Kesäkuun viimeisenä lauantaina oli mukava retkeilysää. Olin kävellyt jo kolme reittiä, mutta päätin, että kun nyt kerran olen jo valmiiksi Evolla, niin kävelen vielä yhden kohtuumittaisen reitin. Valitsin Evon harjupolun, jonka pituudeksi mainitaan noin kolme kilometriä. Taas ajoin kerran parkkipaikan ohi, mutta karttaa tutkittuani löysin pienen parkkipaikan Vappulantien laidasta. Parkkipaikan laidassa on kyltti, joka sai minut epäilemään, lähtisikö paikalta kaksi eri polkua – luontopolku ja harjupolku. Ei lähtenyt. Mutta tähän olen kyllä törmännyt aiemminkin, olisipa mukavaa, jos reittiä kutsuttaisiin vain yhdellä nimellä – niin netissä kuin reitillä olevissa kylteissäkin.

Sata metriä tietä pitkin ja seuraava kyltti ohjasi luontopolulle. Harjupolusta ei mitään mainintaa. Vasta kilometrin kävelyn jälkeen uskoin varmasti olevani oikealla reitillä. Ilveksen tassukuviot johdattivat täälläkin pitkin oikeaa polkua.

Reitti kääntyy hiekkatieltä Syrjänalusen lammen rannalle, jota pitkin kuljetaan hetken matkaa. Lampi oli pittoreski ja kauniin värinen.

2023: Aivan lammen tuntumaan on rakennettu ensi käyntini jälkeen lisää taukopaikan varustusta. Kaksi katoksellista piknikpöytää, kaksi laavua tulipaikkoineen, puuvarasto ja vessa.

Syrjänalusen rannasta luontopolku lähtee kipuamaan rinnettä ylös kohti mäntymetsää.

Ja kotvan aikaa polku kulkeekin valoisassa mäntymetsässä.

Noin kilometrin kävelyn jälkeen metsä synkkenee ja saavutaan Syrjänalusenharjun juurelle. Jyrkähkö nousu johdattaa harjun laelle.

Kuten olen aiemminkin jo kirjoittanut, kuvat eivät tee oikeutta harjuille. Syrjänalusenharju on yksi komeimpia harjuja, jossa olen kulkenut.

Harju on korkea ja jyrkkäreunainen – ja pitkä, polku kulkee yli kilometrin harjun laella. Komeat vanhat männyt reunustavat polkua.

Eikä kuva tee myöskään oikeutta todella jyrkälle rinteelle, johon harju lopulta päättyy. Ja samantien vaihtuu metsätyyppi lehtomaiseksi – jalkojen juuressa kasvaa kieloja ja kevätlinnunherneitä.

2023: Juuri tässä kohdassa oli tapahtunut reitin isoin muutos maisemallisesti. Täällä on tehty ilmeisesti kulotusta ja harvennusta. Puiden rungot ovat mustuneita ja aluskasvillisuutta on nyt huomattavasti vähemmän.

Ja heti harjun jälkeen saavutaankin Hautjärven harjulehtoon. Harjulehdon alla bongasin heti tyypillisiä lehtokasveja, mm. näsiän ja lehtokuusaman. Lehtomaisema reunustaa polkua seuraavan parinsadan metrin ajan.

Hautjärven harjulehdon jälkeen reitti siirtyi kosteisiin suomaisemiin ja pitkospuut olivat todella tarpeen. Jalkoihinsa sai totisesti keskittyä, jotta jalat pysyivät kuivina.

Seuraavaksi reitti saapui Karvalammille, joka oli ehkäpä suosikkikohteeni tällä reitillä. Raatteiden ja muiden suokasvien sekä kitukasvuisten puiden reunustama pitkospuureitti kulki aivan pienen suolammen rantaa pitkin.

Mutta yllätys: pitkospuut olivat painuneet veden alle. Tästä oli vain käveltävä. En halunnut kääntyä takaisinkaan – olinhan kävellyt jo kolmisen kilometriä, reitin piti olla jo aika loppumetreillä. Menin varovasti läpi ja toivoin, etteivät kosteat pitkospuut olisi kovin liukkaat. Hyvin meni. Sukat tosin hieman kastuivat, vaikka olin laittanut jalkaani tukevat jalkineet. Näin jälkeen päin ajateltuna, hauska seikkailu.

2023: Sama paikka oli nyt niukin naukin veden yläpuolella.

Pitkospuiden jälkeen saavutaan Karvalammin lähteelle, josta olisi varmaan saanut vaikkapa puhdasta juomavettä. Tämän jälkeen reitti palaa vielä hetkeksi tuoreisiin kangasmaisemiin. Aloin jo ihmetellä reitin pituutta, minun mittarini näytti melkein neljää kilometriä, kun lopulta saavuin hiekkatien reunaan ja arvelin olevani lähellä parkkipaikkaa. Kumma kyllä, tähän kohtaan ei oltu laitettu mitään kylttiä siitä, kumpaan suuntaan parkkipaikalle olisi lähdettävä. Suuntavaisto käski vasemmalle ja muutaman sadan metrin päästä tulinkin taas Syrjänalusen lammen lähelle ja parkkipaikalle. Oma mittaustulokseni hieman yli 4 km. Parkkipaikalla näin pari muuta retkeilijää, reitillä en törmännyt keneenkään.

Taas yksi huippureitti, jossa pientä miinusta nimiasioista (harjupolku vai luontopolku) ja parin opasteen epäselvyydestä sekä niistä veden alle jääneistä pitkospuista. Istuskelupaikkojakin olisi voinut olla lisää. Reitin infotaulut olivat melko vanhoja ja kuluneita – yksi niistä (alla oleva numero 4) nojasi maassa kaatuneeseen puunrunkoon ja alla olevan kuvan oikean reunan infotaulu piti lukea suoraan ylhäältä päin, se oli varsin kummallisessa asennossa. Ei haitannut. Kuten jo aiemmin sanoin, ehkäpä reitti pienine epäkohtineen tuntui vain hauskalta seikkailulta!

Vielä muutama lisäys vuodelta 2023. Odotin, että reitin varrella olevat infotaulut olisi uudistettu, mutta näin ei ollut. Suurin osa niistä oli maassa nojailemassa puihin tai tienviittoihin.

Reitin alkupään merkintä oli entistä parempi punapäisine tolppineen.

Parhaat uudistukset olivat Syrjänalusen rannalla ja taukopaikan tuntumassa. Taukopaikan varustelua oli parannettu valtavasti ja rantaan oli tehty pieni laituri tai ainakin katselulava. Edelleen olisin kaipaillut vaikkapa paria penkkiä reitin varrelle – harjulle ja suolammen rantaan.

Sijainti: N=6785681.988, E=400017.422 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.192760, GEO:lon=25.140241

Voit seurata retkitunnelmiani myös Facebookissa
ja Instagramissa: @luontopolkumies 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Niemisjärven luontopolku
Karhulenkki
Savottapolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle