Aurinkokurun retkeilyreitti Naantalissa tarjoaa saariston kalliomaisemia

Luonnonmaan saarella, aivan presidentin kesäasunnon Kultarannan tuntumassa, voi reippailla ja patikoida Aurinkokurun retkeilyreiteillä. Kävelyreittejä on yhteensä hieman yli viiden kilometrin verran. Matkan varrella on komeita kalliojonoja sekä hienoja taukopaikkoja.

Aurinkokurun retkeilyreitti Naantalissa
Päivämäärä: 8.5.2026.
Luontopolkumiehen reittinumero: 655.
Reitin pituus: 4,2 km (kävelemäni reitti: Poijutieltä Ketunlenkille ja Ilveskallion reitille, paluu taas Poijutietä pitkin.)
Kohokohdat: Kalliomaasto, taukopaikat.
Parkkipaikka: Uusi, tilava pysäköintialue, Väylätie 2. Paikka kartalla.
Julkiset liikenneyhteydet: Föli tuo Porhonkallion pysäkille reitistön viereen. Lisätietoa tästä.
Opasteet/kyltit: Melko hyvät.
Varusteet/jalkineet: Mukavat ja hyväpohjaiset kengät kallioisille reiteille.
Vaativuustaso: Keskivaativa.
Tulipaikka: Kaksi tulipaikkaa.

Kaunis perjantai-ilta toukokuussa 2026. Olin Naantalissa ja juuri kävellyt Luolalanjärven luontopolun. Kello lähenteli iltaseitsemää, mutta ajattelin minulla olevan vielä aikaa ja energiaa yhteen polkuun tutustumiseen. Lähistöllä oleva Aurinkokurun luontopolku kiinnosti – ja sinne oli vain 10 kilometriä Luolalanjärveltä. Huomasin tilavan pysäköintipaikan Rymättyläntien pohjoispuolella, mutta netin tietojen perusteella olin laittanut navigaattoriin osoitteeksi Virventie, joka oli saman tien eteläpuolella. Käväisin Virventiellä sijaitsevalla hiekkakentällä, mutta päätin kuitenkin siirtää auton toiselle puolelle Väylätielle. Tätä kirjoitellessani lukaisin Naantalin sivuilta, että uusi tilava pysäköintialue on todellakin valmistumassa Väylätielle, mutta Virventien hiekkakenttä on sekin käytössä.

Auto parkkiin ja menoksi. Matka alkoi tästä leveätä asfalttitietä, Poijutietä, pitkin. Loivaa nousua. Kyltit kertovat tänne tulevasta asunto-(tai loma-asunto-)alueesta.

Poijutie päättyy noin 400 metrin jälkeen. Tässä on reittikartta. Samanlainen oli toki pysäköintialueellakin. Siinä ilta-aurinko paistoi sen verran hankalasta suunnasta, etten saanut kartasta näin hyvää kuvaa. Nyt olin tullut Rymättylän laidasta punaisen pisteen kohdalle. Päätin kiertää sinisen ja vihreän reitin (Ketunlenkin ja Ilveskallion reitin) yhdistelmän vastapäivään. Lopuksi palaisin toista mahdollista tietä eli Viittatietä pysäköintipaikalle.

Muutama kymmenen metriä asfalttitieltä. Ympyräreitti alkaa tolpan kohdalta, käännyin siis oikealle. Kuva kertoo paljon Aurinkokurun reittien maisemasta. Kallioita, mäntyjä, jäkälää.

Heti alkumetreillä ohitetaan myös tämä kostea suopainanne. Sekin tyypillinen tämän reitin näkymä.

Suopainanteen jälkeen ollaan reitin itäisimmässä kohdassa. Reitti kiertelee kallioita pitkin ja kääntyy länteen. Reittimerkintöjä on tasaisin välein. Ketunlenkki oli merkitty karttaan sinisellä – ja sen väriset maalimerkit toistuivat luonnossa (kuten keskellä olevassa männyssä). Myös puisia tolppia oli useissa paikoissa.

Mutkitteleva polku vie Karpaloisen laavulle. Taukopaikka on matalalla kalliolla ja avautuu kohti ilta-aurinkoa. Täällä oli rauhallista. Olin odottanut, että reitillä olisi enemmän kävelijöitä, sain kävellä oikeastaan koko kierrokseni tapaamatta muita ihmisiä.

Matka jatkui. Reitillä oli myös lyhyitä pitkososuuksia.

Puolitoista kilometriä kävelyä takana. Reitti nousee kalliolle, jossa on kahden kierroksen yhtymäpiste. Sen laelta lähtee polkuja moneen eri suuntaan. Kalliolla oli paljon tolppia ja yritin tulkita niitä. Ihan oikeaan en osunut – jouduin palaamaan muutaman kymmenen metriä takaisin, jotta huomasin Ilveskallion reitin merkinnät. Hyödynsin jälleen kerran puhelimen Karttaselain-sovellusta, jossa polkujen linjaukset näkyivät selvästi.

Ilveskallion reitti alkaa hienolla puusillalla, kun polku laskeutuu kalliomaisemista Mäyräsolaan. Tämän ”Mäyräsolan lankonkin” vieressä on myös istuskelupaikka.

Heti lankonkin jälkeen on vuorossa Wilpola. Tässä on tarjolla piknikpöytä kuusikon suojassa, ison kallion juurella.

Seuraavaksi polku nouseekin juuri tälle kalliolle. Vihreitä reittimerkintöjä en täällä nähnyt, mutta polulla oli melko helppo pysyä.

Kallion päällä kuljetaan jonkin matkaa, puolisen kilometriä. Maastokartassa en löytänyt tälle kalliolle tai kalliojonolle nimeä, mutta mahtaisiko tämä kuitenkin olla se Ilveskallio, jonka mukaan reitti on saanut nimensä.

Puolen kilometrin jälkeen reitti laskeutuu kallioilta alas. Täällä on reitin toinen tulipaikka, hienon kallioseinämän äärellä.

Tulipaikan luona ollaan taas risteyskohdassa. Minun piti vähän tutkia karttaa, sillä ihan selkeitä opasteita tässä ei ollut. Suoraan länteen vievä polku vie Kalliotielle, minä jatkoin tätä ympyräreittiä etelään. Jonkin matkaa kuljetaan pehmeämmällä polulla, kangasmaastossa.

Seuraavan kallion juurella on taas yksi istuskelupaikka pöytineen ja penkkeineen.

Heti sen jälkeen seuraa tuttu risteys, jossa polkuja lähtee oikeastaan viiteen eri suuntaan. Ilveskallion reitti kahteen suuntaan ja Ketunlenkki oikeastaan kolmeen suuntaan, koska siihen kuuluu lyhyt janaosuus ympyrän lisäksi. Janaosuutta kutsuttaneen Avenue 43:ksi, tai on ainakin joskus kutsuttu. Isäparkin arvoitus ei tainnut minulle selvitä.

Läksin Avenueta pitkin kohti Viittatietä. Siniset merkit näkyivät muutaman sadan metrin ajan.

Sinisten merkkien loppumisen jälkeen taisin tehdä jonkin virheen. Olin kuvitellut seuraavani punaisia merkkejä Viittatielle, mutta kohta huomasinkin olevani taas Poijutien päässä, josta olin alun perinkin metsäpoluille lähtenyt. Päätin, että seikkailut riittävät tältä illalta ja kävelin siis Poijutietä takaisin autolle.

Tämän reitin pituudeksi mittasin noin 4,2 km. Kävelemättä jäi Viittatien osuus sekä eteläisempi Jätkänpolku, joka olisi kulkenut Rymättyläntien toisella puolella. Aikaa kävelyyn kului tunti ja vartti. Tapasin reitillä pari koiranulkoiluttajaa, en muita.

Aurinkokurun reitti on keskivaativa. Korkeuseroja on, ja kallioilla on joitakin hieman hankalia kohtia. Jyrkimmissä kohdissa on tietysti portaat. Olin iloinen, että jaksoin lähteä tänne vielä iltalenkille. Saatoin ehkä kuvitella meren näkyvän jostain kohdasta – ja niin varmasti onkin eteläisimmällä Jätkänpolulla. Mutta tykkäsin kalliokävelyistäkin kovasti.

Sijainti: N=6713499.537, E=221736.476 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=60.4614466, GEO: lon=21.9371266

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa 

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Luontopolku Silmu
Luolalanjärven luontopolku
Uikkupolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle.