Luostarinmäen käsityöläismuseossa voi aistia ja kokea Turun elävää historiaa

Käsityöläismuseossa Luostarinmäellä historia näkyy ja tuntuu. Museo on ehdottomasti yksi Turun tärkeimmistä nähtävyyksistä, onhan se ainoa suuri alue, joka säästyi Turun palon leimuavilta lieskoilta vuonna 1827. Museon tarkoituksena ei ole ainoastaan ollut museoida käsityöläisyyden historiaa, vaan pitää elävänä entisajan käsityön perinnettä. Museon eri taloissa voi nähdä eri käsityöalan edustajia esittelemässä entisaikaisia tekniikoita. Itse katselin savenvalaajan dreijaamista, kirjapainosta sain mukaani itsepainetun kortin ja tutustuin myös siihen, kuinka ennen mankeloitiin pöytäliinat ja lakanat. Käsityöläismuseo on Museokortti-kohde.

Kohde kartalla (Vartiovuorenkatu 2, Turku)
Sopii kaikenikäisille
Lue lisää: Turku.fi/luostarinmaki ja Museot.fi

Vierailukäyntini Käsityöläismuseossa sai mieleni intoutumaan selvittämään tarkemmin Turun vuoden 1827 paloa sekä asumisen historiaa Turussa. Suuntasinkin museosta suoraan kirjastoon ja raahasin selkä vääränä kotiin Turun historiaa käsitteleviä kirjoja. Innostuin jopa lukemaan Mike Pohjolan fiktiivisen romaanin 1827 ja lähdin itsekin spekuloimaan Turun palon syttymissyytä sekä Turun palon vaikutusta koko Suomen historiaan. Voidaankin sanoa, että Turun palo 1827 oli vanhan ja uuden Turun historian käännekohta. Näin M. Jernwall kertoi vuonna 1828 Turun palosta:

”Ei ole enää iloo, ei taloo,
Waikka mun täytyy asua Turusa,
Sill mieleni muistu wiel se kowa palo,
Jonga tähden sydämeni on surusa,
Kuin lapset ne itkit ja Ihmiset huusit,
Hädäsä apua odotit ja pysit,
Ja kellot ne kläppäisit niin kowasti”

M. Jernwall, 1828

Turun palo 1827 on ollut Pohjoismaiden suurin kaupunkipalo. Kolme neljäsosaa Turun taloista tuhoutui, ja 10 000 ihmistä jäi kodittomiksi. Palo syttyi Aninkaistenmäellä syyskuun 4. päivänä vuonna 1827 ruokatavarakauppias C.G. Hellmanin talosta. Aninkaistenmäki oli köyhää aluetta ja talot oli rakennettu huonosti. Katot oli yleensä tehty tuohesta ja turpeesta ja kadut ja pihat olivat ahtaita, jolloin tuli pääsi leviämään nopeasti. Niittyjen heinät talvea varten navettojen ja tallien ylisillä olivat oivaa tulen ruokaa. Turkulaiset olivat luottaneet, että joki estäisi palon leviämisen joen toiselle puolelle tuomiokirkkoa ympäröiviin keskuskortteleihin. Puolen yön aikoihin tuli oli hypähtänyt joen toiselle puolelle tehden tuhoaan siellä. Tuomiokirkon kellotornin sanottiin lyöneen viimeisen kerran tasatunnit kello kolmen aikaan yöllä, jonka jälkeen tornin alin osa sortui.

Tulipalot olivat hyvin yleisiä Turussa. Turun historiasta löytyy ainakin parikymmentä kaupunkipaloa. Kaupungissa oli tarkat määräykset tulipalon, ”punaisen kukon”, ehkäisemisen varalta. Talossa piti olla tikapuut nuohoojaa varten sekä palokirves, palohaka ja ämpärit sammutusta varten. Pihalla piti olla myös tynnyri täynnä vettä. 1750-luvulla asetettiin laki, että 10 hopeataalarin sakon uhalla ennen rakentamista oli hyväksytettävä rakennuspiirustukset viranomaisilla, jotta kaupunkirakentamisesta saataisiin paloturvallista.

Turun käsityöläismuseo on ainoa vuoden 1827 tulipalosta säilynyt alue.
Savenvalajat muotoilivat kulhoja, kaakeleita ja muita käyttöesineitä.
Entisajan mankeli toiminnassa. Käsityöläismuseossa on paljon eri käsityöalan edustajia esittelemässä entisajan käsityötaitoja.
Käsityöläismuseossa on toimiva kirjapaino, jossa tehdään kohopainotekniikalla erilaisia painotuotteita postikonttorin ja museokaupan tarpeisiin.

Kaupunkipuutalot olivat 1700- ja 1800-luvulla omavaraisia talouksia. Kotieläiminä pidettiin vuohia, lampaita, lehmiä ja kanoja. Pihoilla kasvatettiin naurista, kaalia ja muita ruokakasveja. Leipä leivottiin talon omassa uunissa ja ruokatavarat säilytettiin aitassa. 65 % turkulaisista asui vuokralla. Talon omistajat asuivat päärakennuksessa, ja vuokralle annettiin piharakennusten huoneita. Suurin osa Luostarinmäen taloista on rakennettu paritupapohjaratkaisulla. Molemmissa päissä on lämmitettävät huoneet ja keskellä kylmä eteinen. Talot olivat useimmiten lautavuorattuja ja maalattu punamullalla. Katujen nimiä ei ollut, vaan talojen sijainnit ilmaistiin kertomalla missä korttelissa talo sijaitsi ja mikä oli talon numero.

Katon rakentamiseen käytettiin usein vedenpitävää tuohta 1800-luvun alkuun asti. Tuohi saatiin pysymään paikallaan turpeen, lautojen ja kivien avulla. Ruohon piti lyhyenä katolla ruokaileva vuohi.
Luostarinmäen asunnot ovat olleet vaatimattomia paritupaasuntoja, jossa keskellä on sijainnut kylmä eteinen ja molemmissa päissä lämmitettävät huoneet.
Ruoka tehtiin hellalla ja leipä paistettiin leivinuunissa. Kahvinjuonti alkoi yleistyä 1700-luvun lopussa.
Vaikka vaatteita ja lakanoita pestiin harvoin, vei pyykinpesu suuren osan naisen ajasta.

Luostarinmäelle alettiin rakentaa taloja 1770-luvulta alkaen. Tonttimaa oli halpaa, ja Luostarinmäellä asui alkuaan mm. merimiehiä, laudankantajia, pakkaajia ja vartiomiehiä. 1800-luvun alussa alueelle asettui asumaan enemmän käsityöammattien edustajia kuten seppä, muurari, kultasepän kisälli, tupakan rullaaja ja hattuompelija.

Voidaan sanoa, että Turku nousi tuhkasta. Turun palon jälkeen Venäjän kenraalikuvernööri Zakrevski antoi määräyksen C. L. Engelille Turun uuden asemakaavan tekemisille. Engelille annettiin vapaat kädet eikä hänen tarvinnut ottaa huomioon vanhan Turun katujen suuntaa tai tonttien muotoa. Leveät kadut estäisivät mahdollisen tulipalon etenemisen, lisäksi asemakaavaa väljennettiin ja talojen väliin suunniteltiin puutarhoja.

Luostarinmäki, joka oli säilynyt ainoana isona alueena Turun palosta, määrättiin purettavaksi uuden asemakaavan vuoksi. 1900-luvun alussa kaupunki alkoi pakkolunastaa Luostarinmäen tontteja ja niille oli tulossa purkutuomio. Vuosikymmeniä jatkuneen väittelyn päätökseksi Luostarinmäestä päätettiin tehdä käsityöläisammatteja esittelevä museo, joka avasi ovensa vuonna 1940. Aluksi taloja oli noin kymmenen. Seuraavina vuosikymmeninä taloja entisöitiin ja sisustettiin niin, että koko alue oli lopulta museoitu.

Postia kuljettivat 1600-luvulta 1850-luvulle asti postitalonpojat. Postitalonpoika vei postin seuraavalla tilalle, josta postia lähti kuljettamaan seuraava postitalonpoika. Postimiehillä oli torvi, jolla he ilmoittivat, että posti oli tulossa.
Kellot alkoivat yleistyä kodeissa 1700-luvulla.

Suosittelen Luostarinmäen käsityöläismuseossa käyntiä kaikenikäisille. Talot on sisustettu alkuperäiseen muotoonsa, käsityöläiset esittelevät taitojaan ja museoalueella on pieni kauppa ja posti, josta voi lähettää vaikka museossa painetun postikortin. Kesäisin museossa järjestetään Käsityötaidon päivät, jossa esittelee taitojaan yli 30 eri käsityön taitajaa.

Luostarinmäen museo avaa ovensa seuraavaksi joulukaudelle marraskuun lopulla, katso aukioloajat ja hinnasto kohteen kotisivuilta.

Lähteet:

Dahlström, S.1930. Lisiä Turun kaupungin historiaan II. Kirjapaino Polytypos.

Laaksonen, H. 2007. Turun historiaa kahdeksalta vuosisadalta. Tammer-Paino.

Lahtinen, R., 2014. Turun kaupungin historia. Turkuseura.

Luostarinmäki 2018. Turun museokeskus.

Nikula, O. 1972. Turun kaupungin historia 1809 – 1856. Lounaisrannikko.

Pohjola, Mike, 2016 (2. painos). 1827. Gummerus.

Kirjoittaja on Turun seudulla asuva luonto- ja eräopas, joka rakastaa eri luonto- ja historiapaikkojen nuuskimista. Facebook/Instagram/Blogi: Luontoninnun rinkassa

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.