Helppo, hoidettu ja tunnelmallinen: Paavon polku Sodankylässä on esimerkillisen hyvä luontopolku

➡️ 1,9–2,7 km

?  1–2 h 

⚫⚪⚪ Helppo reitti

?  2 laavua tulipaikkoineen

? Paikka kartalla

Ilta on harmaa ja tuulenviima kiiri kaduilla. Ihmiset palailevat töistä kaupan kautta koteihinsa. Minä käännyn Poro ja lappalainen -patsaalta kohti Kemijärveä, ja Kitisen ylitettyäni kurvaan oikealle Orajärven suuntaan. Keskityn tarkkaan ajellessani muutamia kilometrejä ruskaa halkovaa hiljaista pikkutietä.

Jossain täällä olen sen kyltin nähnyt.

Tuossa. Paavon polku.

Viitta osoittaa vasemmalle, jossa tie muuttuu kapeaksi, vähän kuoppaiseksi soratieksi. Maisema jo tieltä käsin on hätkähdyttävän kaunis, sillä oranssissa metsässä virtaa vuolaana ja tummana Orajoki aivan tien vierellä.

Pienen matkan jälkeen saavun portille, jonka edessä on tilaa useammalle autolle. Ilta alkaa olla melko hämärä, mutta tunnen oloni rauhalliseksi ja ihanan tervetulleeksi. Komeasta, selkeästä ja informatiivisesta portista on mukava astua polulle vanhaan metsään.

Paavon polku on merkitty valkoisin maalitäplin, ja jo portilla tehdään hyvin selväksi, että oikopolun myötä rengasreitin pituus on 1,9 kilometriä, kokonaisuudessaan 2,7.

Korkea metsä, syysillan hämy, kaatuneet puut, vanhan metsän tunnelma ja veden solina palauttavat minut ajatuksissani kotimaisemiini Saloon, Sahajärvelle, Totin luontopolulle. Oloni on kotoisa ja lämmin, ehkä jopa hyvällä tavalla hieman haikea. Totin luontopolku nykyisessä Teijon kansallispuistossa on minulle rakas reitti täynnä muistoja. Olenko löytänyt sille korvaajan täältä uusilta kotikulmilta?

Ensimmäinen laavu on heti reitin alussa, ja sen jälkeen kuljetaan tovi pitkospuita. Reitti vaikuttaa olevan ainakin omalla mittapuullani esimerkillisessä kunnossa: laavun ympäristö on siisti, luontopolun kyltit ovat kunnossa, pitkokset ovat varsin hyvät ja myös paljas polku erottuu maastosta selkeästi, samoin kuin puissa olevat maaliläikät. Kertaakaan ei tarvitse tuhlata ajatusta siihen, että kuljenko nyt oikeaan suuntaan. Voin keskittyä luonnosta nauttimiseen, juuri kuten merkityllä luontopolulla tulee pystyäkin.

Metsämaisema vaihtelee polun edetessä. Jokivarren rehevä lehto on kaunista ja viidakkomaista. Avarammilla paikoilla loistaa maaruska. Välillä kuljetaan nuoren, istutetun metsän vierttä, välillä ihanan synkässä peikkometsässä.

Polku on nimetty siurunmaalaisen maanviljelijä Paavo Onnelan mukaan ja perustettu hänen toivomuksestaan. Portilla olleen esittelytekstin mukaan Onnela oli 70–90-luvuilla tärkeä vaikuttaja Suomen metsätaloudessa. Polun tarkoitus on opastaa uusia sukupolvia metsäluonnon saloihin ja täytyy sanoa, että luontopolun varrella olevat infokyltit ovat varsin mielenkiintoista luettavaa. Ne pistävät ajattelemaan muun muassa ihmiskunnan tekosia ja ovat otteeltaan tyystin erilaisia kuin tavallisesti luontopoluilla nähdyt tietoiskut.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Paavon polun portista astuttaessa polkua lähdetään automaattisesti kiertämään vastapäivään. Kun kaikki lähtevät samaan suuntaan, vastaantulijoita tuskin joutuu kohtaamaan. En kohdannut minäkään.

Oikopolku oli tehty niin houkuttelevaksi, että minäkin päätin oikaista.

Jonkin matkaa oikopolun risteyksen jälkeen alkoi metsästä kuulua iloista jutustelua. Puiden lomasta erotin kaukaa, että olin saapumassa näkötornille ja sen juurella olevalle laavulle. Näkötorniin kiivennyttä rouvaa hieman kauhistutti tornin korkeus. Kaveri kannusti maankamaralla.

Kun rouva oli päässyt tornista alas, minä kokeilin rohkeuttani ja kapusin ylös.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tornista olikin mukava maisema ympäröivään, ruskaisaan Lappiin. Kaukana horisontissa erottui nähdäkseni Sattasvaaran otsa.

Tornin raput ovat kieltämättä jyrkät, alaspäin tuskin kukaan haluaa tulla muutoin kuin peruuttaen. Jännitystä lisää vielä tornin ylätasanteen ulospäin aukeava ovi.

Tornin juurella on kauniilla paikalla aapasuon rannalla laavu, joka tällä hetkellä kylpi keskellä ruskan värejä.

Laavun jälkeen olikin niinsanotusti kotimatkan aika. Taival laavulta autolle taittui melko nopeasti talousmetsän ruskaa ihaillen.

Autolle palattuani oli pakko vielä pysähtyä kuvaamaan tienvarsimaisemia ennen paluuta päällystetylle tielle. Orajoki oli päässyt yllättämään minut kauneudellaan!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Helpon saavutettavuutensa, lyhyytensä ja miellyttävyytensä ansiosta Paavon polku on minusta erinomainen arki-iltojen, vapaapäivien ja lyhyempienkin jaloitteluhetkien kohde melkeinpä millaiselle luonnonystäväseurueelle tahansa. Jo polun lumoavissa alkutaipaleen maisemissa ja veden solinassa arjen kiireet unohtuvat ja katoavat Orajoen virran matkaan.

Lastenrattaille tai pyörätuolille reitti ei tosin valitettavasti sovi.

Sijainti: N=7470502.724, E=486368.774 (ETRS-TM35FIN)

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.