Montellin maja, Vuontisjärvi, Enontekiö

Montellin maja tunturissa Vuontisjärven yläpuolella Vuontis- ja Keräskeron muodostamassa tunturihangassa on Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa retkeileville tuttu levähdyspaikka. Olen kavunnut sinne neljästä eri suunnasta, Vuontisjärveltä, Nammalakurusta, Hannukurusta ja Keräsjärveltä. Vuontisjärveltä on lyhyin matka, 3 kilometriä, mutta nousu on paikoin jyrkkä ja työläs niin kesä- kuin talviaikaan. Lasku vaatii varsinkin liukkailla keleillä varovaisuutta ja voi olla suorastaan hengenvaarallinen.

Maja on kooltaan pieni, noin 4×4 metriä. Ulkoa tultaessa oven vasemmalla puolella on luonnonkivistä muurattu hyvin vetävä avotakka. Oikealla puolella on pieni ikkuna, jonka edessä pöytä. Puolet sisätilasta täyttää peräseinään ulottuva laveri. Maja sopii hyvin yöpymiseen, vaikka toimiikin pääasiassa päivätupana, jona suurin osa retkeläisistä sitä käyttävätkin. Majan läheisyydessä on halkoliiteri ja kuivakäymälä.

Montellin majaa voi lähestyä neljältä suunnalta. Kuva on otettu Nammalakurusta tulevalta ladulta.

Montellin majaa voi lähestyä neljältä suunnalta. Kuva on otettu Nammalakurusta tulevalta ladulta.

Metsänhoitaja Justus Montell (1869–1954) rakennutti majan kasvi- ja eläintieteellisiä tutkimusmatkojaan varten. Saksalaiset polttivat rakennuksen syksyllä 1944. Raattaman ja Keräs-Siepin poromiehet rakensivat tilalle uuden vuonna 1946. Nykyään majaa hallinnoi Metsähallitus.

Justus Montell

Justus Montell

Justus Elias Montell syntyi Ahvenanmaalla Getassa. Hän tuli ylioppilaaksi Åbo svenska klassiska lyceumista 1890 ja opiskeli luonnontieteitä Helsingin yliopistossa 1890–93, josta valmistui filosofian maisteriksi. Montell halusi kuitenkin taiteilijaksi ja opiskeli kuvataiteita Helsingissä 1893–94, Tukholmassa 1894, Münchenissä 1895–97 ja Italiassa 1897. Hänen taiteelliset kykynsä eivät kuitenkaan antaneet elantoa, joten hän hakeutui opiskelemaan Evon metsäkouluun 1900. Valmistuttuaan 1902 hän toimi aluksi metsätarkastajana ja myöhemmin metsänhoitajana Muoniossa ja Enontekiöllä eläkkeelle jäämiseensä (1930) asti.

Montell oli jo koulu- ja opiskeluaikanaan kerännyt kasveja ja perhosia eri puolilta Suomea, mm Laatokalta ja Petsamosta sekä Kuolan niemimaalta. Keruu jatkui taitelijaboheemielämän aikana Euroopassa. Lapissa Montellin herbaario sai lisiä sikäläisistä kasveista, joita hän vaihtoi toisten keräilijöitten kanssa. Herbaario olikin aikanaan Pohjolan suurin yksityinen kokoelma. Kasvien lisäksi Montell keräsi hyönteisiä, täytettyjä lintuja, linnunnahkoja ja munia. Eläkkeelle jäätyään Montell lahjoitti kokoelmansa Åbo Akademille, joka palkkasi hänet hoitamaan biologisia kokoelmiaan. Tässä toimessa Montell oli kuolemaansa saakka. Hänet vihittiin ansioistaan filosofian kunniatohtoriksi 1947.

Maisema Montellilta kohti Ounasjokea. Saajon talo näkyy tunturin rinteelle seitsemän kilometrin päästä.

Maisema Montellilta kohti Ounasjokea. Saajon talo näkyy tunturin rinteelle seitsemän kilometrin päästä.

Justus Montell oli koko ikänsä boheemi ja innostunut enemmän kasvi- ja perhosmaailmasta kuin leipätyöstään. Keväällä 1915 Montellin apulaiseksi komennettu, vasta valmistunut metsänhoitaja A.E. Järvinen – myöhemmin tunnettu eräkirjailija – kertoo ensitapaamisestaan esimiehensä kanssa kirjassaan Viimeisellä vedenjakajalla (WSOY 1962).

Muonioon vaivalloisesti matkustanut Järvinen joutui odottelemaan pari viikkoa, ennen kuin hän tapasi Montellin ensimmäisen kerran. Esimies oli uppoutunut kasvitieteelliseen työhönsä, eikä häntä sopinut häiritä. Kun nuori apulainen lopulta otettiin vastaan, hänelle esiteltiin horsmestarin puustelli. Se oli varsin originellissa järjestyksessä, täynnä kasvi-, hyönteis- ja munakokoelmia, ruukkukasveja, työ- ja tarvekaluja sekä pulkkia ja rekiä. Yksi huone oli perunakellarina. Pihamaalla oli laajoja viljelyksiä, jotka koostuivat tunturi- ja suokasveista.

Järvinen kertoo, että puustellissa asusti vanha lappalaisnainen, Uuva, jota isäntä kutsui piiaksi. Järvinen oli kylältä kuullut, että Montellilla oli Uuvan kanssa kolme lasta, jotka olivat jo aikuisia ja asuivat etelässä. Tämä lienee kaunokirjallista hämärtämistä, sillä Montellin ja taloudenhoitaja Milda Niskalan (1876–1943) liitosta syntynyt poika, Björn Odo Justus (1914–2000) oli talossa Järvisen saapuessa paikalle. Odo oli armeijan palveluksessa majurina Dragsvikin varuskunnassa. Tytär Saga Linnea (1917–1993) työskenteli sairaanhoitajana Tukholmassa.

Montellin merkittävin saavutus ei ollut kuitenkaan hänen kasvi- ja eläintieteellinen työnsä, vaan se liittyy luonnonsuojeluun. Hänen ehdotuksestaan nimittäin perustettiin Mallan luonnonpuisto vuonna 1916. Se on Suomen ensimmäinen luonnonsuojelualue, kooltaan 3048 hehtaaria ja sijaitsee kolmen valtakunnan rajan liepeillä. Luonnonpuiston lähellä oleva Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologinen asema on kartoittanut puiston kasvistoa ja tehnyt alueesta useita tutkimuksia vuodesta 1964 lähtien.

Jyrkin nousu Montellille on Keräsjärveltä. Yhtä pitkä ja työläs on matka Vuontisjärveltä, mutta majalle johtaa sieltä kesällä polku ja talvella tampparilla ajettu ura.

Jyrkin nousu Montellille on Keräsjärveltä. Yhtä pitkä ja työläs on matka Vuontisjärveltä, mutta majalle johtaa sieltä kesällä polku ja talvella tampparilla ajettu ura.

Laskeminen suksilla Montellin majalta Vuontisjärven jäälle vaatii taitoa ja kylmiä hermoja, sen verran hankala rinne on. Lisäksi reitti seurailee kurun reunaa, jonka alla virtaa Röyninoja. Erik Therman, Yrjö Kokko ja Yrjö Kortelainen ovat kirjoissaan kuvanneet matkantekoa pororeellä. Voi vain kuvitella, millaista osin hallitsematon laskettelu on ollut.

Montellin majalle pääsee lyhimmillään Vuontispirtiltä. Vuontisjärven eteläpään kierrettyä tullaan tunturiin nousevalle latu- ja polku-uralle, jonka alussa on opaste majalle.

Montellin majan ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 7561257, E 377067.
Kartta.

Teksti Jukka Parkkinen, kuvat Jukka Parkkinen ja Tuija Wetterstrand.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi