Talvinen päiväretki Karkkilan Koskireitille (4 km)

Mitäs sitä muutakaan vapaapäivänä tekisi kuin pakkaisi päiväreppuun kaffepannun ja paketin maggaraa ja suuntaisi Koskireittiä myöten Pitkälänkosken laavulle? Karkkilan koskireitin pituus on noin neljä kilometriä suuntaansa. Sen varrella näkee useita hienoja koskia, kaunista luontoa sekä Karkkila Högforsin ruukkialuetta, ja löytyypä reitin varrelta laavukin tulipaikkoineen.

Reitti 4 km/suunta

Laavu ja tulipaikka Pitkälänkoskella

Lähtäpaikka & P-paikka 1

Lähtäpaikka & P-paikka 2

Ai että, minä niin tykkään kun saatiin kunnon talvi tänne eteläänkin. Jos jostain pitäisi valittaa, niin pakkasta toki saisi olla enemmänkin 🙂 Mutta sattuipa sopivasti vapaapäivälle toimetonta aikaa, joten aamukaffet juotuani pakkasin reppuun kaffepannun ja suuntasin (makkara)kaupan kautta Pyhäjärven rantamille, Karkkilan tehtaanhotellin vierustaan, josta tämän retken tarina alkaa.

Karkkilan Koskireitti

Karkkilan koskiretti on noin neljän kilometrin mittainen reittikokonaisuus, jonka nähtävyyksistä pääsee nauttimaan kahdesta eri lähtöpisteestä: Karkkilan Pyhäjärven matonpesulaiturin vierestä tai Puhdistamontien päästä Karkkilan teollisuusalueen laidasta. Puhdistamontien P-paikalta lähtiessä reitti on esteetön koko Karjaanjokilaakson matkalta aina Massakosken voimalaitokselle asti – siellä reitti muuttu poluksi.

Koskireitistö kulkee viiden eri kosken kautta, ne ovat: Kivistönkoski, Karkkilankoski, Myllykoski, Massakoski ja Pitkälänkoski. Viimeksi mainitussa on tulentekopaikka laavuineen, ja löytyypä sieltä käymäläkin.

Kuudes Karkkilan keskustan lähellä sijaitseva Karjaanjoen koski, Maijalankoski laavuineen ja nuotiopaikkoineen, sijaitsee Vihdintietä Karkkilan Työväentalon kohdalta noin neljän kilometrin ajomatkan päässä.

Koskireitistön lähtöpaikalta löytyy kokous, hotelli- ja ravintolapalveluita tarjoavia yrityksiä kuten Seurahuoneen kellari ja Karkkilan Tehtaan hotelli. Tehtaan hotellin pihapiiristä löytynee myös Suomen valimomuseo, johon kannattaa tehdä tuttavuutta tutustuen Suomen ja Karkkilan rautaiseen historiaan.

Koskireitille…

Ja näin päästään sitten itse asiaan, patikkaan itse reitistölle. Heti tehtaanmäen päältä löytyy padottu Kivistönkoski, jonka kuohut kuulee jo pitkältä tehtaanpuistosta asti. Reitti alkaa raudantuoksuisena kulkien läpi Karkkila Högforsin ruukkialueen ja ohittaen Karkkilankosken. Joen pääsee ylittämään vasta-avattua tiilisiltaa myöten. Sillan ovista mahtuu muuten rattaiden ja pyöränkin kanssa.

Ruukkialueen läpi kuljettua reitti kulkee ylitse tervasillan ja johdattaa kohti Myllypuistoa sekä siellä voimakkaasti kuohuvaa Myllykoskea. Myllykosken päälle rakennetun sillan päädystä löytyy myös vanhan pärehöylän jäänteet.

Tämä koski oli ensimmäinen luontoelämys, jonka itse Karkkilaan muutettuani löysin. Olin ensimmäisiä kertoja pyörälenkillä Karkkilassa tutustumassa lähiseutuun, ja kun kirjastolta nousin ylöspäin, kuulin jo kaukaa kovan kohinan. Ihmetellen lähdin sitä kohti, ja periltä löytyi tämä komistus, jonka ääreen vieläkin palaan harvase viikko. Joen höylänpuoleinen ranta on luonnonsuojelualuetta ja tutustumisen arvoinen etenkin kesäaikaan – se on hyvinkin luonnontilainen, pieni vanha metsä.

Myllypuiston läpi menevä reitti kulkee kumpuilevassa maastossa joen reunustaa eteenpäin kohti viime syksynä valmistunutta reitin osuutta, jonka Karkkilan Latu valmisti yhteistyössä Karkkilan kaupungin kanssa. Tämä osuus reitistä on hieman vaikeampikulkuista, mutta siellä pärjää mainiosti kunhan katsoo mihin jalkansa asettaa eikä astu pitkokselta huti.

Tämän reittiosuuden alkupäästä, kun rinnettä ylöspäin katselee, löytyy Ravintola Rinne, jonka maukkaalla lounaalla jaksaa matkaa jatkaa.

Uutta reitistöä jatketaan siispä kaposta polkua pitkin rauhakseen tallailen seuraavalle koskelle, joka on Massakoski. Tämän kosken pauhut ovat hyvinkin erilaiset riippuen siitä, mihin vesi padosta johdetaan ja kuinka paljon pakkasta ilmanalassa on. Kokosin tähän galleriaan hieman kuvia viime vuosilta, että miltä koski patoineen ja ränneineen on milloinkin näyttänyt.

Karjaajokilaakso

Ja niin ikkää patikka se vaan jatkuu etiepäitte… Ihan niin kuin alkaisi nälkä muistuttelemaan itsestään. No onneksi tästä ei ole enää kuin pari kilometriä Pitkälänkosken laavulle. Reitti kulkee hiekkatiepohjalla, joka tällä kertaa oli jäänyt lumitöiltä tärkeämpien kohteiden varjoon. Mutta hyvä polku hankeen oli muodostunut, sitä pitkin oli ilo kulkea. Tämä Karjaanjokilaakso on ihmeellinen paikka. Joki on vuosien saatossa itsensä kovin syvään uurtanut, ja tänne ei kaupungin häly ja melske kuulu. Reitti mutkittelee yhdessä joen kanssa, ja välillä Pitkälänkosken pienet kuohut nousevat korviin yllättävän kovaäänisesti.

Ja sitten vihdoinkin perillä. Pienen vaivannäön jälkeen sain tulet syttymään. Puuvajassa olevat pöllit joutunee mätkimään puunuijalla terän päällä palasiksi. Ei ihan löysillä käsivarsilla tuota heilutella. Tämän lisäksi puut olivat kosteahkoja, joten ei niihin tuli ensimmäisellä yrittämällä tarttunut. Kannattaa siis ottaa vähän omia syttypuita mukaan, ja jos poweria käsivarresta uupunee, niin oma kirves on myös hyvä varata matkaan.

Tällä kertaa sain nauttia nuotion rätinästä, savun tuoksusta ja paketillisesta maggaraa sekä jälkiruokakaffeista ihan keskenäni ja rauhakseen, vain joen kohina kaverinani.

Karkkilan koskireitistö voi tarjota lyhyellä matkalla elämyksiä vailla vertaa. Kannoin koko reissun myös isoa järkkäriä mukana – jos olis pyrstötiainen, koskikara tahi saukko tullut minua morjestamaan – mutta ei tällä kertaa.. Paljon olen joen varressa vuosien saatossa elämää nähnyt ja paljon on vielä jäänyt näkemättäkin. Joten arwon retkiväki – olkoon polut teille suosiollisia ja elämystentäytteisiä!

Loistavaa talven jatkoa.

N=6714275.630, E=346306.905 (ETRS-TM35FIN)

Mielenkiintoisia linkkejä:

#FILLARIPÄIVÄKIRJA

Facebook | Instagram | Retkipaikka | Youtube

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.