Isosti retkitunnelmaa – Espegard-tulipata testissä

Seuraa hieman tavallista järeämmän retkeilyvarusteen testi. Kyseessä on varuste, jota ei kuskailla ainakaan rinkassa, mutta joka kulkee kyllä esimerkiksi ahkiossa tai auton takakontissa lähelle käyttöpaikkaansa. Erityisesti glampingin harrastajat saattavat innostua tästä, mutta mikseivätpä myös muut, joille tavallinen retkikeitin ei ihan riitä, eikä perinteinen nuotio niin sanotusti sytytä. Tuote on nimeltään Espegard-tulipata, jota valmistaa samanniminen norjalainen firma ja Suomessa markkinoi Espegard Oy. Espegard antoi tulipatansa testattavaksi, kun kauniisti pyysin.

Tulipata on vain yksi Espegardin tuotteista, ja siitä on saatavana monta versiota, joissa vaihtelevat niin padan halkaisija kuin mukaan tulevat varusteet. Patoja on eri kokoisia (halkaisijat 50–70 cm), ja niihin voi liittää monenlaisia lisävarusteita tai valita suoraan sellaisen kokoonpanon, jossa on periaatteessa kaikki tarvittava.

Perusvarustuksena esimerkiksi testiin saamassani 60-senttisessä tulipadassa on grilliritilä ja ripustusketju esim. kahvipannulle. Tosin Espegardin Suomen-edustaja laittoi mukaan vielä valurautaisen muurinpohjapannun ja 6 litran teräksisen kahvipannun. Niillä vielä vihreäkin eräkokki pärjää jo pitkälle.

Tulen kanssa turvallisesti

Espegardin tulipataan löytyy myös monenlaisia suojavarusteita, kuten kipinäsuojia ja tuulisuojia. Niiden avulla ruoanlaitosta ja tulipadan ääressä istumisesta tulee turvallisempaa, mutta myös oikeanlaisen polttopuun valinnalla voi vähentää kipinöiden määrää. Kuusipuuhan on tunnetusti melkoisen räpsivää, kun taas koivu ei juurikaan.

Kuusipuun perusominaisuus on räiskyminen. Jos käytät kuusta, ota räiskyntä huomioon tulipadan sijoittelussa ja työskentelyssä sen lähellä.

Tunnelman luojana – kaikkihan muistavat laulun sanat “Tuli räiskyy nuotiossa” – ja varsinkin tulta valokuvaaville kuusipuu on kipinöinnin vuoksi hyvä vaihtoehto, mutta kipinöitä ja isompiakin kekäleitä voi sinkoilla minne sattuu. Siksi tulipata pitää pystyttää paloturvalliseen paikkaan ja palamattomalle alustalle, vaikka pata onkin maasta irti.

Padan pohjassa on pieni reikä, jonka alapuolelle ripustetaan padan varusteisiin kuuluva astia, johon tuhka, kekäleet ja ruoanlaitosta mahdollisesti valuvat möhnät putoavat. Tulipadassa voi luonnollisesti polttaa myös brikettejä tai hiiliä. “Tuhkakuppi” roikkuu tulipadan pohjassa olevan reiän läpi pujotettavan kannattimen varassa.

Jos tulipata on vakituisessa käytössä esimerkiksi kesämökillä, niin sille on yleensä varmasti varattu oma paikkansa vaikkapa terassin laattojen päällä tai grillipaikan sorastuksella. Kestopuu- tai vastaavalla alustalla käytettäessä on ehdottomasti otettava huomioon tulipadan alapuolenkin kuumeneminen, joten pata kannattaa ripustaa silloin mahdollisimman ylös.

Padan ripustuskorkeutta voi jonkin verran säädellä, mutta kovin lyhyiksi ei ketjuja kannata virittää.

Ruokaa ja juomaa

Käytössäni olevan padan mukaan tuli siis jalallinen (jalat voi myös irrottaa) muurinpohjapannu, grilliritilä sekä kahvipannu. Valurautainen pannu nousee jaloillaan noin 30 senttiä, ja sen voi asettaa suoraan tulipadan pohjalle seisomaan. Muurinpohjapannu vie käytännössä padasta koko sen tehollisen työskentelytilan, eli samalla kerralla padassa ei juuri muuta laitella. Kahvipannun tosin voi pitää riippumassa ketjussaan sivussa.

Kuuden litran kahvipannusta piisaa nokipannukahvia useammallekin. Tässä kuvassa pannu on laitettu grilliritilän päälle, kun ei ollut enää paistettavaa. Muuten pannun voi ripustaa mukana tulevaan ketjuun.

Muurinpohjapannun pienissä korvakkeissa ei ole valitettavasti nostoreikää, joten retkikokki tarvitsee joko todella paksut ja kuumuudelta suojaavat rukkaset pannun nostamiseksi pois paikaltaan, tai sitten sen on vain annettava jäähtyä. Tietysti valurautapannun korviin voi turauttaa reiät porakoneella jälkeenkin päin.

Valurautainen muurinpohjapannu nousee 3 irrotettavalla jalallaan sopivalle paistokorkeudelle.

Moni valurautainen pata ja pannu tulee tehtaalta valmiiksi rasvapoltettuna, jolloin se on käytännössä käyttövalmis. Tein kuitenkin rasvapolton myös itse, eikä valurautainen pannu siitä ainakaan huonommaksi mennyt. Hyvällä rasvapoltolla varmistetaan muun muassa, että ruoka ei tartu pannun pintaan, ja että pannu on helppo puhdistaa ruoanlaiton jälkeen.

Itse olen paistanut muurinpohjapannulla tähän mennessä esimerkiksi kasviksia ja kalaa, munia sekä lettuja. Grillipihdit ja pari lastaa (mieluiten yksi jäykkä ja yksi joustava) ovat tarpeen. Joustavalla ja ohuella lastalla muurinpohjaletut ja paistetut munat on näppärä vipata ympäri, ja jäykemmällä lastalla kääntyvät hieman painavammat ainekset, kuten liha tai kala ja paksummat kasvikset.

Tässä paistuu aamiaismuna ja ruisleipäset lämpenevät siinä sivussa.

Grilliritilällä paistuu niin perinteinen eräjoren vihannes kuin monta muutakin ruokalajia. Keitto- ja käristysruokia varten löytyy erilaisia kattiloita ja patoja. Jälkkäriosastoon Espegardilla on myös useita vaihtoehtoja, kuten munkkipannua, popcornpataa ja vohvelirautaa. Espegardin Suomen-edustajan mukaan etenkin popcorn-pannu on ollut erittäin suosittu.

Tilavalle, lähes tulipadan suun levyiselle grilliritilälle mahtuisi useampikin makkara, mutta kolme riitti nyt kerrallaan.

Tulipadalla on kokoa ja näköä – sekä painoa

Kuten sanottu, mikään retkikeitin tulipata ei ole. Jo sen halkaisija ja valmistusmateriaali – emaloitu teräs – tekevät siitä kookkaan ja painavan. 60-senttisen padan kanssa kokonaisuuden paino on 21 kiloa, ja 70-senttinen padan kanssa 29 kg. Painoon on laskettu mukaan osiin menevä ja taittuva kolmijalka, jonka varaan pata ripustetaan vankoilla teräsketjuilla. Jalan korkeus on 180 senttiä koottuna, mutta osissa noin puolet siitä.

Vaikka en mielestäni nähnyt missään padan käyttöohjeissa vinkkiä jalan kokoamisesta ja purkamisesta, huomasin itse, että se on huomattavasti kätevämpi saada kasattua sekä pistettyä takaisin osiin, kun kaiken tekee ylösalaisin. Kolmijalan kärjessä on pitkä rautapiikki, jonka varaan jalan voi tukea ja kiinnittää jatkoputket paikoilleen.

Tulipadan voi pystyttää vaikkapa terassille.

Kolmijalan pituudesta huolimatta itse pata jää suhteellisen alas, kun sen ripustaa aivan ketjujensa päähän. Ripustamalla padan ylemmäs ketjuihin sitä voi nostaa sopivammalle työskentelykorkeudelle, jotta ei menisi ihan kyykkykokkaamiseksi. Samaten käyttämällä esimerkiksi kolmella rautajalalla seisovaa muurinpohjapannua tai kolmelle eri korkeudelle asetettavissa olevaa grillausritilää, ei tarvitse väsyttää selkäänsä ruokaa laittaessaan.

Polttopuut voi asetella tulipadan pohjalle kuin normaaliinkin nuotioon. Grilliritilälle on kolme valinnaista korkeutta, mutta ritilä menee paikalleen vain yhdeltä puolelta.

Mikäli tulipadan lisäksi haluaa kuljettaa erilaisia paisto- ja keittovälineitä, koko hoidolle kertyy painoa aika lailla. Myynnissä on myös versio, jolla on oma puinen kanto- ja säilytyslaatikkonsa. Laatikon kantamiseen tosin tarvitaan sitten pari henkeä tai yksi SM-tason kehonrakentaja. Jos käytössä on ahkio talvella hiihtäjän tai moottorikelkan perässä vedettäväksi, tulipadan käyttösäde kasvaa huomattavasti. Ja mikäänhän ei toki estä joka kodin Markkuakaan nikkaroimasta itse sopivaa kuljetus- ja varastointilootaa.

Parhaimmillaan Espegardin tulipata on mielestäni esimerkiksi kesämökillä –  “kiinteästi” käytettävänä tai sitten siellä, mihin sen voi suhteellisen vaivatta kuljettaa. Tulipata on kätevä ja huomiota herättävä peli etenkin erilaisissa yleisötilaisuuksissa ja tapahtumissa. Yhdellä kerralla sillä ei kuitenkaan voi laittaa aivan kaikenlaisia ruokia kovin isolle asiakaskunnalle, sillä käytettävien patojen ja pannujen koko kuten myös yksi paisto-/keittotaso on rajoittava tekijä.

Tulipata mahtuu peräkonttiin, ja tiivistettyä saa esim. irrottamalla muurinpohjapannun jalat kuljetuksen ajaksi.

Esimerkiksi muurinpohjapannulla tehtäessä realistinen ruokailijamäärä kerralla olisi mielestäni noin 3–5, riippuen valmistettavasta ruoasta. Grilliritilälle sen sijaan mahtuu useampikin makkara, ja makkaraahan monesti menee. Makkaranpaiston yhteydessä kiehahtavat myös nokipannukahvit. Ja onhan olemassa mahdollisuus valmistaa erilaisia keitto- ja pataruokia: esimerkiksi jo 10 litran keittopadoilla tulee sitten isommallekin sakille sopat tai hirvikäristykset.

Tulipata pääsee oikeuksiinsa myös tunnelman luojana ja lämmön tuojana.

Käyttö ja huolto

Keitto- ja paistoastioille, pannuille ja padoille riittävät tavanomaiset puhdistukset, pesut ja rasvaukset tarvittaessa. Tulipatojen ja tulipannujen sekä kipinäsuojien ja työtasojen hoitoon Espegardilla on merkkikohtainen hoitoaineensa, vaikka muitakin sopivia aineita voi käyttää.

Hoida ja pidä puhtaana myös paisto- ja keittoastiat varsinaisen tulisijan lisäksi.

Siitä huolimatta, että tulipadan materiaali on jämäkkää ja kestävää, pata pysyy parhaassa kuosissa, kun sen muistaa aina tyhjentää käytön jälkeen ja pyyhkiä sen pinnat jäähtyneenä, eikä jätä sitä lojumaan minne sattuu. Kuuman tuhkan ja hiilien kanssa pitää olla myös varovainen. Padan suojaksi voi hankkia merkkikohtaisen suojakannen, tai sitten käyttää saatavilla olevaa suojapussia. Ulkokäyttöönhän nämä vehkeet on tarkoitettu, joten liian fiini ei niiden kanssa tarvitse olla.

Tulipadan kanssa ei juuri työkaluja tarvitse, mutta joskus saattaa lenkkiavain tulla tarpeeseen, jos kolmijalan yläosan kiinnitysmuttereita tarvitsee tiukkailla.

Yleiset huomiot

Espegardin tulipataa voi pitää hyvällä syyllä hieman vaativamman retkireissun ja vaikkapa illanistujaisten vetonaulana. En tiedä, voiko sitä verrata muihin retkitulisijoihin, mutta jos haluaa, sen voi asettaa vaikka toisesta ääripäästään retkikeittimen ja toisesta raskaan kotakeittiön välimaastoon. Onhan tulipadallakin oma painonsa, mutta aivan heppoinen tämän kokoisen tulisijan ei parane olla. Tulipadan teräs on riittävän paksua, mikä takaa käytettävyyden ja kestävyyden pitkäksi aikaa.

Pieniä kehityksen kohteita tosin ainakin omasta mielestäni voisivat olla muurinpohjapannun nostomahdollisuus muutenkin kuin paksuin patarukkasin sekä grilliritilän ja teräspaistinpannun (joka ei ollut testissä) teräslankakahvat. Varsinkaan grilliritilän nostaminen täyteen lastattuna ritilän lankakahvasta ei ole erityisen vakaata. Espegardin tuotevalikoimassa on myös paksut nahkarukkaset.

Lankakahva ei välttämättä istu pieneen käteen kovin tukevasti.

Kukin käyttäjä keksii kokemuksen mukaan parhaan tavan siirrellä ja nostella pannuja ja ritilöitä. Koska kyse on selkeästi laatutuotteesta, yksikään varuste ei ole mikään rimpula ja kestää varmasti normaalia käyttöä.

“Lisää aikaa ulkona”

Espegardilla on sekä oma verkkokauppa että kattava jälleenmyyjien verkosto. Tulipadan perusversion hinta pyörii tällä hetkellä Espegardin omassa kaupassa 300 euron hujakoilla, ja siitä mennään setin laajuuden ja varusteiden määrän mukaan joko alas- tai ylöspäin.

Espegardin norjalaiselta YouTube-kanavalta löytyy muutamia suuntaa-antavia ja myös vedet kielelle saavia videoita, joista voi saada käsityksen siitä, mitä tulipadan ja muiden tulisijojen ja niiden tarvikkeiden avulla on mahdollista valmistaa. Espegardin mottona on “Mer tid ute”, eli tarkoituksena lienee saada ihmiset viihtymään ulkosalla enemmän – ja mikseivätpä he viihtyisi tunnelmallisen ja lämmittävän tulen sekä hyvän ruoan ääressä.

Elävä tuli herättää huomiota, vaikka se ei olisikaan aito. Se tuli nähtyä Jyväskylässä 20.-21.4.2017 pidetyillä Metsämme 2017 -messuilla, jossa Retkipaikalla oli pieni osasto. Espegardin tulipata oli retkivisiittana osastolla. Koska sisätiloissa ei tietenkään saanut pitää oikeita tulia, piti keksiä joku korvike. Sellaiseksi muodostui pieni tekotuli, jota tuunattiin vielä päivää ennen messuja hieman alkuperäistä näyttävämmäksi. “Tulen” ääressä sitten kävikin moni messuvieras.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi