Tältä näyttää vuodenkierto Kolilla – Vaikuttavat Kolin huiput minun silmini nähtynä ja koettuna

Teksti ja kuvat: Maarit Jääskeläinen

Olen nyt nähnyt kokonaisen vuodenkierron Kolilla ja Kolin huipuilla. Saavuin kevättalvella, kun päivä oli jo pidentynyt ja aurinko lämmitti. Arvuuttelin, milloin Pielinen vapautuu jääpeitteestään. Seurasin, miten lumi muuttui rospuuttoaikana vetiseksi mössöksi ja teki liikkumisen vaivalloiseksi. Kesällä seurasin loputonta ihmisvirtaa parhaimmille näköalapaikoille – miksipä ei – näistä maisemistahan minäkin olen vaikuttunut! Syksyn tullen hiljeni, mutta maisema säilyi yhtä hienona, taas erilaisena. Talvi toi mukanaan valkeuden ja pehmeyden, luonto hiljeni ja tuntui pysähtyneeltä. Huippujen puut saivat ylleen tykkylumen vaipan ja huipuille lumikenkäillessä tuntui, kuin olisi kokonaan uudessa maailmassa. Vuoden kuljin huipuilla maisemia katsellen. Välillä silmä kantoi Pielisen vastarannalle ja sen yli, ja yhtä usein näkyvyyden peitti sumu, joka kutsui katsomaan lähelle. Tervetuloa mukaan seuraamaan vuottani Kolilla!

Toukokuu. Kevät on läsnä, kesä häämöttää ja Pielisen jää on muuttunut tummaksi. Kuvanottohetkestä ei mene enää montaakaan päivää, kun jää antaa periksi ja on poissa. Suomen neljänneksi suurin järvi on taas vapaa. Lumi sinnittelee huippujen alueella pidempään kuin ympäröivällä alavalla maalla.

Kesäkuu. Kuvassa puiden lehdet ovat jo melko suuria, mutta väriltään vielä alkukesän vaaleanvihreitä. Tällä näköalapaikalla piipahdin usein ennen töihin menoa lepuuttamassa katsettani yli Pielisen. Pilvet luovat maisemaan hienoa tunnelmaa ja kontrastia. 

Heinäkuu. On sumuinen päivä Akka-Kolilla. Maisema pysyy piilossa, mutta tunnelma on omanlaisensa. Kuvassa huippujen valkoinen kvartsiittikallio näkyy hienosti. Jännä ajatella, että tällä paikalla on aikanaan kohonnut nykyisen Himalajan korkuinen Karelidien vuoristo ja istun nyt tämän vuoriston ”juurilla”.

Elokuu. On vapaapäivä ja teen retken aurinkoisille kallioille. Pielinen on Suomen neljänneksi suurin järvi ja harvoin näin tyyni. Liekö ollut kesän hienoin päivä! Maisemassa ei juurikaan näy ihmisen kädenjälkiä: ei näy kesämökkejä, ei liiemmin moottoriveneitä. Kuva on lähes yhtä erämainen kuin aikanaan, kun suuret karelianistitaiteilijat löysivät Kolin vaarat ja inspiroituivat näkemästään. Lähimmät saaret kuuluvat Kolin kansallispuistoon ja on pyhitetty luonnolle ja satunnaisille vierailijoille. Kuvassa näkyy myös sympaattinen Tappi-niminen saari. Tiedätkö mikä se noista saarista on?

Syyskuu. Kuvassa Kolin huiput avautuvat koko komeudessaan Mäkrältä käsin. Halusin nähdä maiseman kuten Eero Järnefelt oli sen kuuluisaa Syysmaisema Pielisjärveltä –maalausta maalatessaan ehkä nähnyt. Etualalla kohoaa Pieni-Koli ja taaempana, korkeimpana kohtana Ukko-Koli. Oikealle sinisenä jatkuvat Loma-Kolin vaarat Sutkanvaara, Käränkkävaara ja Rintasenvaara. Etualalla kalliolla on vanha ja hieno, nyt jo neulasensa menettänyt mänty. 

Lokakuu. Kiipeän Paha-Kolin huipulle kuulaana pakkasaamuna ennen työpäivän alkua. Huipun päälle on jäätynyt ohut petollinen liukkaus, jonka onneksi huomaan ajoissa. Etualalla näkyvät Pieni-Hölö, Iso-Hölö ja Matosten saaret ovat kiviperäisiä, kun pääosa huipuilta näkyvistä saarista on hiekkasaaria viimeisimmän jääkauden jäljiltä.

Marraskuu. Talvi tulee Kolille marraskuussa runsaslumisena, ja pakkaset jatkuivat koko alkutalven. Pielinen jäätyy ja puut peittyvät nopeasti lumen alle. Aamun aurinkoinen maisema avautuu Akka-Kolilta, jolta hyvällä säällä näkee usealle järvelle: vasemmalla näkyy Pielinen, oikealla etualalla siintää Jero-järvi ja taaempana Herajärvi. Huipuilta lähtevä Herajärven kierros (61 km) kiertää koko Herajärven. 

Joulukuu. Kuvassa on Paha-Kolin huippu ja taustalla vastarusko. Ilmiön voi nähdä auringonlaskun aikaan auringon vastakkaisella taivaanrannalla itäisessä horisontissa, ja sen alapuolella näkyy maan oma varjo. Rusko näkyy sitä kirkkaampana, mitä enemmän kosteutta ja pölyä ilmakehässä on.

Tammikuu. Tuona aamuna lähdimme porukalla huipuille vastaanottamaan auringonnousua. Pakkasta taisi olla parisenkymmentä astetta, kylmältä se ainakin tuntui. Varustauduimme lumikengillä ja sauvoilla, ja aloitimme kulkemalla huipuille merkittyä lumikenkäreittiä pitkin. Kuvanottopaikka on hieman Paha-Kolista etelään. Aurinko oli tammikuun toiseksi viimeisenä päivänä kuvanottokorkeudella noin kello yhdeksän aikoihin. Kannatti herätä ajoissa, auringonnousu oli upea! Kaikista vuodenajoista Kolin huippu on mielestäni upeimmillaan juuri näinä loppuvuoden ja alkutalven pakkaspäivinä auringonnousun ja -laskun aikoihin. Silloin aurinko värjää maiseman ja tykkypuut uskomattoman kauniiksi.

Helmikuu. Sumuisella, pilvisellä säällä tykkypuiden lomassa on aivan erityinen tunnelmansa. Kun maisemaa ei näy, tulee tutkittua puiden muhkuisia muotoja ja lumen painosta niiaavia latvoja. Puut ovat kuin ystävällisiä jättiläisiä, joiden rinnalla itsensä tuntee kovin pieneksi. Talven aikana yksittäinen puu saattaa kantaa jopa useamman tuhannen kilon lumikuorman. Tiesitkö, että Kolin huippujen puut ovat eteläisimmät Suomessa, joilla tykkylunta pääsee ihailemaan?

Maaliskuu. Päivä pitenee ja ilmassa alkaa taas olla kevään tuntua. Aurinko lämmittää ja sulattaa puiden lunta kimmeltäviksi jääpuikoiksi. Jos olosuhteet osuvat kohdalleen, muuttuu Pielinen keväällä valtavaksi retkiluisteluparatiisiksi. 

Jälkeenpäin huomaan, että en tullut ottaneeksi yhtään kuvaa huippujen korkeimmalta kohdalta, Ukko-Kolilta. Omat suosikkipaikkani näyttävät sijoittuvan muille huipuille, vaikka kaikilla paikoille säännöllisesti vierailin 1,4 km:n pituista Huippujen kierrosta seuraillen.

Ukko-Kolilla käydessä katse usein hakeutui kertaamaan infotaulun siteerauksen:

”Kolin merkittävin arvo on sen henkinen koskettavuus, sen kyky kohottaa meitä kohti suurempaa, sen kyky herätellä ja pysäyttää meitä kysymään, mitä varten me olemme olemassa.”

Ilmari Martikainen

Virke on Ilmari Martikaisen, kolilaisen luonto-oppaan ja kansallispuiston perustaja-aktiivin. Mielestäni hän on ajatuksessaan tavoittanut jotain Kolille ominaista ja jotain, jonka olen itsekin saanut onnekseni kokea.

Lue myös

Kolmekymppiä kolmella huipulla – synttäripäivän lumikenkäilyretki Kolin Huippujen lumikenkäreitillä

Se kansallismaisema – ainoa oikea! Mäkrän kierto Kolin kansallispuistossa

Kolihaalaus: Herajärven kierros