Hanikan luontopolku, vehreä keidas Espoon Soukassa

Juurakkoja, kallioita, kosteikkoja, pitkospuita, muinaishautoja ja muinaisrantaa… Kaikkea tätä ja paljon muuta löytyy Espoosta Hanikan luontopolulta.

Itselleni Espoon luontokohteet ovat vieraita Nuuksion reittejä lukuun ottamatta, niinpä päätin, että on aika ottaa niistä selvää. Aloituskohteeksi löytyi viiden kilometrin mittainen Hanikan luontopolku Soukan kaakkoispuolella. Lähtöpaikaksi valitsin Suinonsalmen saaristovenelaiturin, mutta sen pieni parkkialue olikin täynnä. Sain neuvoksi, että läheisen kuntopolun parkkipaikalle voi jättää auton. Tein työtä käskettyä, kurvasin muutaman sata metriä Suvisaarentietä takaisin päin ja sain auton parkkiin.

En ollut huomannut ajaessani tästä ohi, että siinähän olikin sekä kuntopolun että luontopolun viitat. Parkkipaikalta oli opastus 300 metrin päästä alkavalle luontopolulle.

Parkkipaikalta kohti luontopolkua

Lähdin polulle Suinonsalmen rantakioskin takaa, josta polku alkoi hieman piilosta, kuin olisi matkalla jollekin salaiselle reitille. Naturstig luki puisessa kallellaan olevassa kyltissä.

Polku seurasi rantaviivaa, muuttui välillä pitkospuureitiksi ja taas polunpohjaksi. Hetken kuluttua edessä oli levähdyspaikan kyltti oikealla, kun itse reitti kääntyi vasemmalle. Risteyksessä oli myös opastustaulu, joka kertoi, että alueella on Espoon suurin lepakkoesiintymä. Tännehän voisi tehdä lepakkoretken myöhäiskesän pimenevinä iltoina!

Hanikan luontopolku2 007

Lepakot

Jatkoin levähdyspaikan suuntaan ja onneksi niin. Aivan upea kallioniemi, josta avautuivat kauniit kaupunkimaisen merelliset näkymät. Kyllä tässä kelpaisi levähtää, ihailla joutsenia ja evästellä. Matkani oli kuitenkin vasta alussa, joten kuvaustauon jälkeen jatkoin kulkua. Taas kuljettiin hyväkuntoisilla pitkospuilla ja nyt polku sukelsi keskelle vehreyttä.

Valkoinen kaunokainen

Levähdyspaikalla (3)

Levähdyspaikalla (2)

Kaitalahden tai Hanikan lintutorni on luontopolun varrella, ja Kaitalahden aluetta pidetäänkin yhtenä Espoon monipuolisimmista kosteikoista. Kiipesin torniin, mutta sillä hetkellä ei lintuja juurikaan näkynyt. Ainoastaan taivaalla liitävä jättiterässiipi osui kameran linssiin.

Lintujen sijaan ruovikkoisella lahdella pörräsi pieniä hyönteisiä ja häikäisevän kaunis auringonsilta välkehti veden pinnalla. Ainakin linnuille riittää syötävää!

Hanikan lintutorni

Lintutornista nähtyä

Jatkoin lintutornilta eteenpäin, ensin polkua ja kohta taas pitkospuita. Minulla ei ollut reitistä karttaa, joten kaikki eteentuleva tuli yllätyksenä.

Vehreyden keskelle kuului autojen ääntä eikä ihme, sillä pitkospolku vei kohti ajotietä. Luontopolku ylitti Riilahdentien ja tässä olikin opastaulu kertomassa sijaintia. Polku jatkui suoraan tien toisella puolella, taas pitkoksilla.

Hetken päästä näkyikin taloja, ja jälleen oltiin lähestymässä tietä. Tällä kertaa reitti meni alikulun kautta ja lähti heti sen jälkeen nousemaan korkealle kalliolle. Sileää kalliota, mäntyjä, juurakoita eikä lasinsiruja! Hämmästyttävää! Kuinka monesti sitä on saanut koirien kanssa varoa lasinkappaleita, kun kävelee kallioilla asutuksen läheisyydessä.

Päätin poiketa hieman polulta sivuun ja kapusin ylemmäs ihailemaan maisemia ja pitämään kahvitaukoa. Oli kirkas päivä ja hyvä näkyvyys. Kaukana puitten yläpuolella näkyi suuria nostokurkia sekä kirkontorneja, jopa Helsingin Tuomikirkon kupoli kimalteli kilpaa auringon kanssa.

Kaukana Helsinki

Kallioiselta taukopaikalta palasin reitille, joka kääntyi hiljalleen alaspäin. Sileältä kalliopinnalta siirryttiin yhtäkkiä kuusikon suojiin juurakkoiselle polulle. Lasku oli aika jyrkkä ja yhtyi lopulta leveämpään polkuun. Siinä olikin opastaulu, jossa kerrottiin kallion tarina. Minähän olin pitänyt taukoni muinaisrannalla. 3500 vuotta sitten olisin huljutellut jalkojani Litorinameren aalloilla. Mannerjää vetäytyi alueelta noin 12 000 vuotta sitten, jättäen ikuisen jälkensä tuleville sukupolville.

Polku jatkui alemmas, yhtyi hetkeksi hiekkatiehen, kunnes kääntyi taas metsän siimekseen kosteikkoalueelle. Nyt oltiin suolla, joka on muodostunut, kun Mätäjärvi aikanaan kuivui. Suo oli tällä hetkellä aika kuiva, mutta kostealla säällä tästä ei varmastikaan pääsisi kulkemaan ilman olemassa olevia pitkospuita.

Mätäjärven suo (1)

Mätäjärven suo (3)Mätäjärven alue on kapea kaistale muinaisrannan ja Soukankallioiden välissä. Suolta reitti nousi jyrkästi ylös kalliolle, jonka päällä se jatkui osin todella juurakkoisena. Kallion yli kuljettua laskeudutaan lähelle asutusta. Uudehkoja kerrostaloja todella hienossa paikassa luonnon helmassa.

Reitti kiersi talot ja edessä oli tien ylitys. Tässä jouduin hieman tähyilemään, että löysin Soukanniementien toiselta puolelta näkyvät keltaiset merkit. Hetki maastoa ja toinen tienylitys. Suvisaarentien toisella puolella, heti suojatien jälkeen, oli selkeä opastus metsän suojiin. Hengitin suopursujen huumaavaa tuoksua polun kulkiessa pienen suon poikki. Sen jälkeen kohti kallioita, lyhyet portaat ja olin Sundsbergetin muinaishaudoilla.

Kalliot ovat 40 metriä merenpinnan yläpuolella ja alueella on säilynyt kaksi hautaa. Nämä muinaushaudat eli hiidenkiukaat on tehty pronssikauden aikaan saarille, silloin merenpinta oli noin 20 metriä korkeammalla kuin nykypäivänä. Tärkeät henkilöt haudattiin pronssikaudella ja vielä viikinkiajalla kiviröykkiöihin, mutta kristinuskon levittyä maahamme hautaaminen muuttui ja vainaja haudattiin maakuoppaan.

Oli jotenkin omituinen tunne olla kahden muinaishaudan välissä, menneessä, ja katsoa suoraan eteensä. Siellä näkyivät korkeat kerrostalot, tämä päivä. Olin samaan aikaan kahdessa maailmassa. Muinaishaudat (2)

Sundsbergetin kallioilta luontopolku jatkui kohti Suinonsalmea ja päätepysäkkiä. Viisi todella vaihtelevaa kilometriä oli takana ja aikaa kulunut noin kolme tuntia. En tiennyt paikasta ennakkoon mitään, enkä osannut odottaa mitään. Olin positiivisesti yllättynyt luontopolun rikkaudesta. Keltaisin maalimerkein merkitty ympyrälenkki, jossa oli kaikkea. Vaihtelevaa maastoa, merenrantaa, kosteikkoa, ei yhtään tylsää kohtaa.

Hanikan luontopolkua voin suositella kaikille, jotka hakevat hieman haastavampaa polkua kuljettavaksi. Huonojalkaisille ihan koko reitti ei välttämättä sovi. Mutta koska reitti poikkeaa useamman kerran teiden läheisyyteen, niin siitä voi vallan hyvin kulkea vain osan matkaa. Hanikan luontopolulle pääsee myös julkisilla, vaikka Helsingistä bussilla iltalenkille. Aina ei tarvitse suunnitella retkiviikonloppua jonnekin kauas, läheltäkin löytyy mielenkiintoisia kohteita arkipäivän piritykseksi!

Kuntoradan parkkialue kartalla. N/lat : 6668088, E/lon : 371757

Luontopolun lähtöpiste rannan kioskin takaa, kartta. N/lat : 6668027, E/lon : 372044

Hanikan luontopolun esitteen voit ladata pdf-tiedostona tästä.

1 reply
  1. Kaisa
    Kaisa says:

    Hanikan luontopolun varrella on myös tutustumisen arvoinen Hanikan siirtolohkare: http://www.espoo.fi/fi-FI/Asuminen_ja_ymparisto/Ymparisto_ja_luonto/Luonto/Retkelle_luontoon/Espoon_luontokohteet/418_Hanikan_luontopolku_419_Kaitalahti_4%2812211%29 (kohde 4.20) Sen ympäristö tuppaa olemaan roskainen, mutta itse lohkare on kyllä upea.

    Ja jos Soukan suunnalla on liikkeellä, kannattaa kiivetä Soukan Kasavuorelle: http://www.espoo.fi/fi-FI/Asuminen_ja_ymparisto/Ymparisto_ja_luonto/Luonto/Retkelle_luontoon/Espoon_luontokohteet/416_Soukan_Kasavuori_417_Kasavuoren_rapa%2812210%29 ja https://suomenluonto.wordpress.com/2012/11/04/soukan-kasavuori/ Vähän syrjässä ja piilossa oleva kohde, mutta aivan mahtavat maisemat.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.