Hämmästyttävä Hämmäauteensuo, ihan Lappeenrannan kupeessa

Hämmäauteensuo on helposti lähestyttävä suoluontokohde Lappeenrannan kaakkoispuolella. Se kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan ja suolla onkin noin kolmenkymmenen hehtaarin luonnonsuojelualue. Ulkoilijalle ja retkeilijälle tarjolla on muutama erilainen polkuvaihtoehto mukavine pitkospuuosuuksineen.

Hämmäauteensuon luontopolku Lappeenrannassa
Päivämäärä: 20.7.2022
Luontopolkumiehen reittinumero: 335
Reitin pituus: 2 km (laavulle ja takaisin)
Kohokohdat: Suo pitkospuineen
Parkkipaikka: Vanhan Viipurintien laidassa, liikennemerkki ohjaa p-paikalle. Osoite noin Vanha Viipurintie 641. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Kohtuulliset
Varusteet/jalkineet: Pitkospuuosuuksilla pärjää kengillä kuin kengillä. Muualla varmasti melko märkää keväisin ja kosteina aikoina. Nyt pärjäsi lenkkareilla.
Keskivaativa reitti, jopa helpohko.
Yksi tulipaikka

Hämmäauteensuo oli jo jonkin aikaa ollut kärkipäässä to do-listallani. Lappeenranta oli sopivasti reitin varrella ja nyt päätin vihdoin käväistä tutustumassa tähän soidensuojeluohjelmaan kuuluvaan luontokohteeseen.

En tiennyt tarkkaa osoitetta, mutta taisin lukea jostain, että valtatieltä 6 käännytään Vanhalle Viipurintielle, jota ajellaan noin seitsemän kilometriä. Niinhän siinä kävi, että ajoin kuitenkin tien oikealla puolella olevan mustavalkoisen kyltin ohi. Parkkipaikkakin näkyi tien lähistöllä, joten kiepautin auton takaisin seuraavassa risteyksessä ja palasin oikeaan paikkaan. Parkkipaikalle mahtunee parikymmentä autoa – ja heinäkuisena iltapäivänä paikalla oli ehkä 6-7 autoa, joten muitakin retkeilijöitä olisi siis poluilla. Parkkipaikalla, polun lähtöpisteessä, on selkeä opastaulu.

Kartta sen sijaan ei ole aivan selkeä. Muistelin lukeneeni, että suon ympäri voisi kävellä. Kartasta ei saa selvyyttä merkityistä reiteistä. Päätin lähteä tutustumaan numeroituun reittiin ja tehdä päätöksiä sitten, kun olisin kaikki kuusi numeroitua paikkaa nähnyt.

Polku kulkee alkumatkan, noin 300 metriä, lähellä Vanhan Viipurintien laitaa. Reittimerkintöjä en huomannut – tosin joissakin puissa oli punaisia kuitunauhoja, mahtavatko sitten olla reitin merkkausta.

Selkeä polku vie pitkospuiden lähtöpisteeseen. Täällä ollaan reitin kakkostaululla – aiheena suoyhdistelmätyypit ja suoluonto.

Nyt päästään pitkospuille. Suo on tyypillinen eteläsuomalainen keidassuo ja siinä on nevan ja rämeen piirteitä. Aavana aukeavaa nevasuota ei näe vielä pitkospuiden ensi metreillä.

Hieman myöhemmin puusto harvenee ja reitillä alkaa näkyä hyvinkin kosteita kohtia. Lenkkareilla ei enää tehnyt mieli astua pitkospuiden ulkopuolelle.

Kävelyä takana noin 600 metriä eli kolmisensataa metriä pitkospuuosuutta. Tässä lienee reitin hienoin suo-osuus. Puuttoman suon laidalla on myös pieni levike (ei kuitenkaan istumapaikkaa), jossa voi lueskella tietoa suon kasveista ja linnuista. Myös blogin pääkuva on otettu levikkeellä, kuva kohti länttä eli puutonta suota kohti.

Yritin ottaa perinteisen retkiselfien pitkospuilla. Valo-olosuhteet olivat julmat. Hieno päivä, aurinkoista ja noin 22 astetta lämmintä. T-paidassa tarkeni hyvin. Reitillä ei myöskään ollut heinikoita tai pusikoita, joissa pitkähihainen paita olisi ollut tarpeen.

Suo- ja pitkospuuosuus loppuu noin 800 metrin jälkeen. Täällä on penkki, johon voi istahtaa varjoon ja vielä ihailla maisemaa kohti suota.

Heti penkin takana on risteys, jossa voi valitessaan kääntyä eri reittiä takaisin kohti parkkipaikkaa – tai jatkaa matkaa laavulle.

Kuljin kohti laavua, mutta totesin siellä olevan perheitä nuotion ääressä. Halusin antaa heille omaa rauhaa, enkä käynyt kuvaamassa laavua. Retkipaikan aiemmassa tarinassa Terhi on kuvannut myös laavun, linkki tässä. Laavun kieppeillä oli kuitenkin kyltti, jossa mainittiin suon kierto – matkaksi ilmoitettiin muistaakseni 2,4 km. Päätin, että jatkan matkaa ja yritän löytää loput numeroidut kohteet (5: METSO-taulu ja 6: Talousmetsä ja Lappeenrannan kaupungin metsät). Voisin sen jälkeen kiertää suon ympäri, jos reitti olisi kuiva ja hyvin merkitty.

Merkintöjä en ihmeemmin nähnyt, mutta osasin toki kävellä polkua etelään päin. Ojan ylitykseen suon kaakkoiskulmalla oli tehty sillan viereen narukaide. Ojan vesi oli todella harmaata. Keväällä tässä joutunee kahluuhommiin, silloin köysi on varmasti tarpeen.

Viitoskyltti. Sen aiheena on suon eteläpuolisen metsän eri tyypit – vanha havu- ja sekametsä, korpi, purolehto ja suonreuna.

Yritin kävellä kyltiltä polkua kohti etelää, jotta kävisin vielä kuudennella numeroidulla kohteella. Polku vei hakkuuaukealle, jossa näytti olevan metsänkorjuutyöt käynnissä. Aika lailla keskellä polkua, jos oikein näin. No, kuudennen ”rastin” aihehan oli talousmetsä, joten ehkä löysin rastin jo käymällä tässä. Kurvasin takaisin.

Palasin viitostaululle ja valitsin siitä toisen, enemmän länteen lähtevän polun. Hämmästykseni oli suuri, kun se hetken kuluttua kurvasi suon laitaa pitkin etelään ja päätyi melkein samaan paikkaan lähelle metsäkonetta. Tässä vaiheessa tapasin pari muuta ulkoilijaa koiran kanssa. Hekin olivat kääntyneet takaisin ja lähtivät nyt kapeampaa polkua kohti länttä. Arvelin, että se saattaisi olla oikea reitti suon kiertoon, mutta päätin jättää sen kokeilematta puuttuvien merkintöjen takia. Olisin voinut mielihyvin seikkailla suon ympäri, mutta ajattelin suoreitillä tarvittavan mahdollisesti vedenpitävät jalkineet – niinpä suon kierto sai jäädä toiseen kertaan.

Palasin laavun luo ja valitsin paluureitin parkkipaikalle eri kautta. Se onnistui kohtuuhyvin. Täälläkin ylitetään pieni osa suota pitkospuita pitkin.

Pitkospuiden jälkeen saavutaan hieman isommalle polulle – risteyksessä ei ole kylttejä, mutta suunnan toki aavistaa, parkkipaikka on vasemmalla eli pohjoisessa päin. Viimeiset puoli kilometriä tämä reitti kulkee taas Vanhan Viipurintien läheisyydessä.

Täytyy myöntää, että loppumatkalla katsoin kelloa. Ajattelin, että yritän pinkaista tämän kävelyni alle tunnin. No, se ei ihan onnistunut, sekuntikello napsahti kiinni ajassa 1.01.18. Kävelin noin 3,7 km. Laavulle ja takaisin eri reittejä lienee melko tasan kaksi kilometriä, se on helpoin ympyräreitti täällä. Toki avoimesta suomaisemasta voi nauttia oikein kunnolla ja pitkospuita voi hyvin kävellä edestakaisinkin! Tapasin reitillä muutaman muun kävelijän. Hämmäauteensuo ja sen laavu on varmasti suosittu retkikohde, se on lähellä Lappeenrantaa ja kävelyreitti on melko helppo, sopiva vaikkapa lapsillekin. Jos palaan, lähden kiertämään suota vähän rohkeammin – toivon kuitenkin lisää reittimerkintöjä, jotta oikean polun löytäminen olisi hieman helpompaa!

Sijainti: N=6764417.894, E=569840.465 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.008327, GEO:lon=28.289678

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Pappilanniemen luontopolku
Parkinmäen luontopolku

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.