Kolihaalaus: Herajärven kierros

Suoranainen kansalaisvelvollisuus. Kansallismaisema. Kello puoli viiden herätys vapaapäivän aamuna. Neljän tunnin ajomatka. Useamman pysähdyksen taktiikka. Kahvia ja pullaa.

Sukat makkaroilla kaikilla mausteilla (kuva: A. Tuhkanen)

Kolin maisemien todistaminen nokkansa editse oli apukuskin paikalle tunkeneelle Toveri Anssille tuttua puuhaa monen muun suomalaisen lisäksi. Monet muut suomalaiset eivät siis olleet miun apukuskin paikalla, vaan todistaneet Kolin maisemia. Ite en kuulunut apukuskin paikalla istuneisiin tai Kolia todistaneisiin, joten oli sellainen muinaisten Svekokarelidien kokoinen aukko yleissivistyksessä korjattavana.

Korjaussarja imailtiin eräinspiraation taskumatista laukoen samalla tämän lauseen huumorin laatua vastaavia typeriä puntslaineja ilmoille toukokuun viimeisenä viikonloppuna herran vuonna 2016. Herajärven kierros oli päivän sana, kuin kolikko kääntöpuoleltaan kahden päivän patikka ja reissuna ehdottomasta eeppisyydestään huolimatta sen verran rutiinia (ja noin kuzbiljardiin kertaan monien ihmisten valo- ja sanoinkuvaama juttu), että toimikoot lyhyet sananparret ja dikilookinen valokuva-alpumi visuaalisen vuodatuksen elkein kertomuksena tästä reissusta.

Se, mihin ihmisten veispuuk- ja höntsägräm -päivitysten Koli kerta toisensa jälkeen omaperäisemmin alkaa sekä päättyy – eli Ukko-Kolin perinnemaisemaan – käsittää vain pienen murto-osan Kolin kokemusta.

Alkumatkan ylläpidetty ahomaisema Purolanaho

Möksmöks in Ikolanaho (Kuva: A. Tuhkanen)

Tauko paikalla, ensimmäinen laatuaan tällä reissulla

Reitin boulderointiosuudella on hyvät mahdollisuudet realisoida pitämättömät sairaslomat.

Kuva: A. Tuhkanen

Mäen päältä löytyy suo (täh?), joka on yhtä aikaa tukalan kuuma, rutikuiva ja litimärkä (täh?)

Kuva: A. Tuhkanen

Suon lisäksi löytyy vielä Ryläyksen kota, jonka sisälämpötilassa grillaantui makkaroiden lisäksi myös grillaaja.

Tauolla myö syötiin makkaraa ja puhuttiin, kuin oltiin saatu hirveen hyvi jo yli puolet sen päivän kahestakympistä taakse. Sitten joku eräjäärä tuli, istui tulistelemaan kanssamme kotaan ja selitti vetäneensä samassa ajassa vajaa 40 km. Sen jälkeen ainoastaan syötiin makkaraa.

Näkymä Ryläyksen näkötornista

Raskaat veet (Kuva: A. Tuhkanen)

Koska oli rajallisen ajan vuoksi päätetty jättää Eteläpään kiertona tunnettu ylimääräinen 20 km osuus reittiä toiseen kertaan, niin päädyimme yöksi Herajärven eteläpäähän. Siellä lämmiteltiin jo saunaa jonkun jätkäporukan toimesta, ja pari nuorta naistakin oli paikalle päätynyt. Tytöt ilmotti iltatulilla, että meidän saunavuoro ois heidän jälkeen jos myö halutaan löylyttää itestämme vielä lisää hikeä pellolle melkein hellelukemissa suoritetun vaelluspäivän jäliltä, mutta saunatonttujen esiinmanaamista enemmän tällä kertaa inspiroi päästää nukkumatti mättämään se riippumaton viereen varaamansa kottikärrillinen unihiekkaa silmäluomien alle.

Muutamat sanat kuitenkin vaihdettiin iltapalan yhteydessä näiden naisten kanssa, eikä hyö juoneet yhtään jääkärimestaria eikä myö yhtään giniä, koska eihän metässä väkijuomia kanneta. Juttutuokio liittyi reissailuun ylipäänsä ja totesimma, että meijän olis ollut paikallaan poistua Herajärveen siitä ”retkeilemästä”, kun myö oltiin saman päivän aikana jo toistamiseen ne sunnuntairetkeilijät nuotion ympärillä olevasta porukasta. Onneksi ei nyt ihan niin perinteisen kateellisia suomalaisia olla etteikö ois kuitenkin osattu hattua nostaa, kun joku kertoo hiihtäneensä jossain huitin nevadassa neljä päivää kaatosateessa vain, koska pystyy. Kova nainen ol hän, kättä lippaan ja äkkiä nukkumaan ennen ku joku tulee ja retkeilee meijät suohon.

Seuraavana päivänä

Kuva: A. Tuhkanen

Onneks kahveesta ei tarvi maksaa käyttövoimaveroa – tulevaisuudessa ehkä kummiskin kilometripohjainen korvaus kahvin vaikutuksen alaisena liikkumisesta ja käyttäjän kofeiinimäärän GPS-seurantajärjestelmä?

Herajärveen tuli poistuttua kummiskin lopulta aamu-uinnin muodossa vielä ennen lähtöä, vaikka veden pinnalla kelluikin siitepölyä. Ai paljon sitä oli? Se kaikki.

Kuva: A. Tuhkanen

Herajärven lautturit (Kuva: A. Tuhkanen)

Mettiem mies ja selkeästi esillä olevat raitiin ilman myrkytyksen oireet: Hymy ja rauhallinen olemus

Lakkalan lampola

Kaikki tietää, et lopulta tiet nousee pystyyn. Ei tarvinnu siis hirveesti arvailla, et mihin tääkin tie mutkittelisi loppuviimeeks.

Ei ilme oikein enää irtoa kamraatilta. Hikihän siinä tuli, kun helteessä pitäisi potentiaalienergiaa kehittää.

Alla panodraama Mäkrän maisemista Pieliselle. Raporttia kirjoittaessani latailin reissuun liittyviä kuvia alunperin Bloggeriin, ja yhtäkkiä puhelimeni piippasi kuin viestin merkiksi. Kyseessä ei kuitenkaa ollu viesti, vaan jokin vakoilukorporaatio Kuuklen omistaman Humanoid-käyttöjärjestelmän kuvasovellushäsmäkkä, joka kertoi yhdistäneensä miun kuvat omin luvin panoraamaksi. Täytyy myöntää tosin, että ihan sen verran onnistuneeksi panoraamaksi, notta päätyi ihan blogiin asti. Tästä hitusen huvittavasta insidentistä nousi kuitenkin jokunen kulmakarva pystyyn ja kysymyksiäkin juolahti mieleen: miten paljon Google käyttää aikaa ja vaivaa algoritmeihin analysoidakseen sitä syömäänsä loputonta datatulvaa, että se osaa oksentaa tällaisen panoraaman satunnaisen käyttäjän satunnaisista kuvista ihan ilman erikseen pyytämistä? Tää kaikki onnistuu satunnaisessa järjestyksessä ladatuista epämääräisesti räpsityistä kuvista, mutta hallinnoimansa Bloggerin tekstinkäsittelyominaisuuksia ne ei piru vie vaan saa toimimaan…

Paluu Ikolanaholle.

Kuva: A. Tuhkanen

Toisella Ikolanahon käynnillä maltettiin pitää tauko, kun päivä ja samaten reissukin alkoi olla lopuillaan, eikä sunnuntai-iltana taukopaikka autiotuvan kupeessa ollut ketään – toisin kuin lauantaiaamuna. Nuotiobanaani Fazerin sinisellä saa aikaan raivokasta kannatusta, ja läheinen Kolin tapaan kolibakteereilla saastunut lähde saa aikaan jotain muuta raivokasta.

Tunnelma nousee pintaan hien mukana, kun mäetkin alkavat viimein nousta Kolille.

Sitten vielä ne pakolliset poseeraukset virallisissa kansallismaisemissa. No kylhä myöki ku muutki!

Kuten Ikolanahossakin, ni myös Ukko-Kolin huipulla vallitsi vähän eri meininki su-iltana, kuin la-aamuna. Poissa olivat kameroitaan heiluttavat turistit (eihä meitä nyt sellasiks lasketa, eihän?) sekä kanvaksiaan baskeri päässä ja patonki kainalossa levittelevät, epäilyttävästi punaviiniltä tuoksuvat taiteilijapersoonat, mutta keli oli vahvasti ”läsnä” ja fiilis sen mukainen. Kun kaikkialla oli hiljaista, maisema avautui silmänkantamattomiin eikä ollut mihinkään kiire, niin Kolin ja Herajärven kierroksen kokemus teki loppuhuipennuksen myötä aivan lähtemättömän vaikutuksen, ts. ”meni roska silmään”. Turhahan tätä ois ees yrittää kuvailla sanoin, mutta tulihan se nyt tehtyä.

Eikä siinä edes kaikki! Käpyteltiin Kolin yli Turula-nimiselle leirintäalueelle nukkuilemaan vielä yhdeksi yöksi. Seuraavana päivänä sitten palkinnoksi kylpylässä käynti ja kunnon ravintolalounas ennen kotia lähtöä.

Ihan ku Sveitsissä, paitsi ettei yhtään! (kuva: A. Tuhkanen)

Ti ti ti taa taa taa ti ti ti…

Ja viimeisenä (reissu)päivänä

Kymmenpotenssijärjestelmän mukaiset aamukahvimaisemat. Ei valittamista.

Kuva: A. Tuhkanen

Kylpylähotellin ja parkkipaikan väliä pääsi rundaamaan myös korkeanpaikanklaustrofobisten vankkureilla, eli raidehissillä, joka oli muuten Turulan maisemista poiketen ihan aito pala Sveitsiä. Ja nyt rupes tekemään mieli Tobleronea.

Ihan parhaita reissukokemuksia, vaikka homma kävikin koko ajan välillä täysin urheilusta, ja vaikka näin hienoista reissuista nauttii täysillä ilman mitään lopussa odottavia porkkanoita, kakkuja tai porkkanakakkuja, niin ei voi sanoa, etteikö Kolin kylpylä höpöhöpökasvohoitoineen ja näköalasaunoineen olisi tehnyt eetvarttia, tai suorastaan gutaa, kun maanantaiaamuna se oli käytännössä yksityiskäytössä ilman erillismaksua.

Reissun intensiteetistä kertoi jotain se kylpemisen jälkeen pukuhuoneen vaatekaapista pöllähtänyt kuolleen röllin haju, joka melkein riitti valkaisemaan nuuhkaisijan hiukset. Kengät on selvästi päässeet aateloitumaan reissun aikana kriteerit täyttävässä marinaadissa.

Ja jäihän se Eteläpään kierto vielä toistaiseksi täysin kokematta. Sillä erillisellä Herajärven kierrokseen liittyvällä 20 km osuudella olisi ollut vielä Suomen toistaiseksi ainoa ylläpidetty ja virallinen vaellusreitin kahlausosuus, että Kolin huikeiden maisemien lisäksi olisi tarjolla aidosti uniikin kokemuksen myötä syy tulla joskus uudestaan! Olkoot, puroissa voi läträtä rinkka selässä kotonakin.

Kohottakaamme näköalapaljussa pikkusormi pystyssä malja lehtikuohuvaa Kolille. Kippis, ryyst, röyh ja Kokovartalokommando sekä Endur-Anssi verkosta! (kuva: A. Tuhkanen)

Kokovartalokommando -blogissa Kolin reissu on otsikoitu ”Kansalaisvelvollisuuksia ja kansallismaisemia, osa I”, et mikäs se kertomuksen osa II sitten oikein on? Suhmuraa ei tavoitettu kommentoimaan, mut asia selvinnee myöhemmin.

Kuva: A. Tuhkanen

Herajärven kierroksen suositellut lähtö- ja päätepisteet sekä muuta lisäinformaatiota löydät Luontoon.fi-sivustolta.

Luit tästä ensimmäisenä (alkuperäisen version) Kokovartalokommando -blogissa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.