Päijätsalon maisematornissa

Talviretki yli satavuotiaalle Päijätsalon näköalatornille

Päijänteen kansallispuiston kyltti

Päijänteen kansallispuisto kuulostaa ensi alkuun siltä, että sinne pitäisi mennä vesitse. Tahi talviaikaan jäätä myöten. Kansallispuiston maisemiin voi kuitenkin astua myös maitse, esimerkiksi Sysmässä, Päijänteen itäpuolella, missä osa Päijätsalosta kuuluu kansallispuiston alueeseen. Päijätsalossa on sekä ympärivuotista että loma-asutusta, joten saareen pääsee autolla siltaa pitkin.

Olin viettämässä viikonloppua Sysmän seudulla ja kun huomasin, että läheiseltä Päijätsalon retkeilyalueelta löytyisi näkötorni Päijänne-maisemin, innostuin heti. Matkaa Päijätsalon näkötornille johtavalle polulle Sysmän kirkonkylästä on vain 7 kilometriä. Polun lähtöpaikkaan oli helppo löytää, sillä Sysmän suunnasta Suopellontietä tullessa tarvitsi vain kääntyä vasemmalle Päijätsalontielle, jolta oli edelleen viitoitus näkötornipolulle.

Päijätsalon opastetaulu

Parkkipaikan opastetaulussa kerrotaan Päijätsalon alueesta, ja kartasta näkee hyvin kansallispuiston puolelle kulkevat polut välimatkoineen.

Lyhyin reitti pysäköintipaikalta Päijätsalon näkötornille on noin 1,5 kilometrin mittainen, mutta halutessaan tornille voi kiertää rantamaisemien ja Pyydysniemen tulipaikan kautta, jolloin menomatkalle tulee mittaa noin 2,2 kilometriä. Näkötornin polku on samalla luontopolku, jonka varrella kerrotaan kasveista ja eläimistöstä.

Päijätsalon luontopolkua talvella

Lähdin itse pikku päiväretkelleni lyhyintä reittiä. Tornipolku kulkee alkumatkan avaran oloisessa, havupuuvoittoisessa metsässä, joka ei vielä ole itse kansallispuiston aluetta. Puiden lomassa on siellä täällä pieniä ja isompia siirtolohkareita, niitä kuuluisia jääkauden jälkiä. Vaikka olinkin talviretkellä, näin vähällä lumella erottui hyvin, mitä kaikkea kivien päällä kasvoikaan – ei  ainoastaan sammalta, mustikkaa tai kallioimarretta, vaan parhaimmillaan jopa pieniä kuusia.

Naavaparta kuusi Päijätsalossa

Kun lähdin polkujen risteyksestä näkötorni suuntaan, oli edessä se väistämätön eli ylämäki. Samalla astuin myös Päijänteen kansallispuistoon kuuluvalle maalle.

Nousu Päijätsalonvuorelle tuntui kohtuullisen loivalta, ja löysin itseni ylempää kuin huomaamatta. Ehkä se johtui siitä, että pysähdyin ylämäessä useamman kerran. Ensin kuuntelemaan, mistä puusta sen tikan nakutus oikein kuuluikaan, ja sitten ihastelemaan kauniisti huurtuneita naavapartapuita. Polun varren kuuset esittelivät kilvan mitä hienoimpia naavamuodostelmia. Oi tätä putipuhdasta ilmaa!

Päijätsalon näkötorni

Sitten saavuin huipulle eli itse Päijätsalon näkötornille. Olin odottanut näkeväni sellaisen ”tavallisen” avonäkötornin (väritys sävyä ”kestopuu”),  eli en todellakaan mitään näin kaunista rakennelmaa! Valkoiset, punamaalilla koristellut pylväsristikot ja viehättävän keltaiset kaiteet tekivät tornista kerrassaan upean näyn keskellä mustavalkoisiin sävyihin verhoutunutta talvimetsää.

Päijätsalonvuoren näkötorni rakennettiin niinkin kauan sitten kuin vuonna 1899, eli tämä tornikaunotar on toistasataa vuotta vanha. Tornia on toki korjattu matkan varrella, mutta aika huiman kauan se on pysynyt pystyssä kallion laella. Tornissa saa olla enintään 5 henkilöä kerrallaan.

Päijätsalon näkötorni - maisemaa

Kapusin näkötornin huipulle varovasti, sillä askelmat olivat paitsi jyrkät, myös kapeat. Lumen alla piileksi myös ylläri. Kun jalkani luisti hieman ensimmäisellä tasanteella, ajattelin että tasanteen talvisuojana oli kenties vesivaneria, mutta ehei: se liukas pinta olikin peltiä. Kannatti pitää rappusten kaiteista kiinni loppuun asti. Sinne ylimmälle tasanteelle noustessa pidempien on muuten syytä varoa päätään, sillä jopa minä (hieman lyhyempi kansalainen) jouduin olemaan tarkkana.

Utuinen talvimaisema Päijätsalon tornista

Tornilta aukeaa näköala komealle Päijänteelle, Suomen pisimmälle ja toiseksi suurimmalle järvelle. Edellisen yön komeaa täysikuuta ei valitettavasti ollut seurannut kirkas, sinitaivainen talvipäivä, joten näköala oli tällä visiitillä pilvisen ja kevyesti lumisateisen sään himmentämä. Kaukaisuudesta erottui joitakin saaria, mutta joissakin kohdin horisontti katosi tyystin vaaleaan harmauteen.

Oli silti upeaa seisoa tornin laella ja katsella lähipuiden lumihuurrelatvuksia silmän korkeudelta. Mustavalkoinen maisema oli koskettavan kaunis.

Huipulla ollaan noin 180 metrin korkeudella merenpinnasta. Vuosien 1939–40 ja 1941–44 aikana näkötornissa toimi ilmavalvonta-asema, jossa paikalliset lotat, suojeluskuntalaiset sekä sotilaspojat päivystivät.

Näkymä Päijätsalon näköalatornilta alas

Olin ehtinyt tähystellä tornista maisemia tovin, kun kuulin lumen narsketta – tornia lähestyvien askelten ääntä alapuoleltani. Pakkaslumilla vähäinenkin rapsahdus kantaa kauas. Toinen torninkatsastaja päätti käydä ensin tutkailemassa näkymiä Päijänteelle avokalliolta.

Päijätsalonvuori oli nähtävyys jo 1800–1900-lukujen vaihteessa, jolloin sen omisti senaattori Otto Schildt Sysmästä. Schildt ymmärsi alueen merkittävyyden, perusti vuonna 1912 osuuskunnan ja lahjoitti sille ”Päijätsalon matkailijapuiston” tukemiseksi 30 hehtaaria maata. Tästä lahjoitusmaasta tuli myöhemmin luonnonsuojelualue, ja se liitettiin vuonna 2001 Päijänteen kansallispuistoon.

Maisema Päijätsalon kalliolta Päijänteelle

Tornilta oli enää muutama askel kallioille, joilta myös avautuu näkymä Päijänteelle. Se lohduttanee niitä, jotka eivät tohdi nousta ylös näkötorniin; järvimaisemia pääsee ihailemaan Päijätsalon laelta ilman tornikapuamistakin. Näkötornin tykönä ei ole pöytää tai penkkejä eväiden syöntiin, mutta jos vain ottaa istuma-alustat matkaan, voi tähän hyvin istahtaa evästauolle. Toinen vaihtoehto on seurata tornilta polkua puolen kilometrin verran alas rantaan, Pyydysniemen tulipaikalle.

Kävelin näkötornilta takaisin lähtöpaikalle paluupolkua pitkin, joka on tuloreittiä aavistuksen pidempi (1,7 km) ja laskeutuu loivasti männikön keskelle, mistä pilkottaa sulan veden aikaan Päijänne. Olisipa mukava tulla tänne uudelleen sulan maan aikaan, vaikkapa sitten vesitse!

Kartta ETRS-TM35FIN tasokoordinaatit näkötornille N=6817176.759, E=423656.634

Päijätsalon reittikartta

*Retkestä aiemmin julkaistu juttu Jalkaisin-blogissa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.