Iltahetki Kalliojärven jylhissä maisemissa Sallassa

Saimme poroilta pitkiä katseita, kun ajoimme syrjäisellä hiekkatiellä Sallan metsissä myöhään illalla. Jo makuulle asettuneet porot nousivat ylös vaivautuneen näköisinä ja painelivat metsään taakseen mulkoillen.

Oli heinäkuu, ja me olimme matkalla rauhalliselle iltakävelylle Kalliojärven päivätuvalle (kartta).

Ilma seisoi kesäisen raikkaana ja tyynen aurinkoisena metsien ja järvien yllä.

Olimme ajaneet Sallasta seitsemän kilometriä Kemijärven suuntaan, kunnes käännyimme risteyksestä vasemmalle, pienelle hiekkatielle. Oikea risteys löytyi helposti, sillä siinä oli nähtävyysmerkki opasteena.

Hiekkatietä, joka ajoittain vaati kuljettajalta kylmähermoisuutta, ajoimme noin kahdeksan kilometriä. Siitä (kartta) alkoi luontopolku.

Suopursujen hunajaista tuoksua ei voita mikään.

Suopursujen hunajaista tuoksua ei voita mikään.

Hyttysten armeija iski heti autosta ulos astuttuamme, joten oli aika vetää hyttyslakki päähän. Poroja lukuun ottamatta ei muita eläväisiä, varsinkaan ihmisiä, ollut näkyvissä.

Lähdimme kävelemään kohti Kalliojärveä. Reitti alkoi pienenä metsätienä ja jatkui selkeänä polkuna. Silmissä siinsivät korkeat hongat, hopeiset kelot ja siniset vedet: paikka oli todella kaunis ja se suorastaan huokui luonnon rauhaa.

Suopursut kukkivat ja tuoksuivat, kun illan valo puki ne kermaisiin, lämpimiin sävyihin.

Parempaa paikkaa rauhalliselle, jopa romanttiselle iltakävelylle tuskin on.

Kuljimme rinteen harjaa pitkin. Vasemmalla puolellamme levittäytyi aluksi harva varpujen täyttämä metsämaa. Oikealla puolellamme rinne laski jyrkästi alas päätyen siniseen Rytijärveen. Järven pinnassa lipuivat valkoisten pilvenhattaroiden kuvajaiset.

kal16

Maisema toi elävästi mieleeni Kuhmon erämaat, joilla olin vieraillut vuotta aikaisemmin karhunkuvausmatkalla.

Helmensininen Rytijärvi ja lämpimissä sävyissä vihertävä suo tekivät helpoksi kuvitella, että Kontio astelisi mättäillä hillastamassa, tai että vaalea susi jolkottelisi metsän reunaa välillä pysähtyen katsomaan meitä.

Toisin kuin Kuhmossa, tällä kertaa karhu ja susi jäivät vain mielikuvituksen tasolle. Ja hyvä niin, sillä niiden ilmestyminen olisi kyllä tuonut rauhalliseksi tarkoitettuun iltakävelyyn aivan uudenlaista säpinää.

Matka Kalliojärven päivätuvalle on kaunis puhtaine metsineen ja sinisine vesineen.

Matka Kalliojärven päivätuvalle on kaunis puhtaine metsineen ja sinisine vesineen.

Matka tieltä Kalliojärven tuvalle ei ole pitkä, alle pari kilometriä.

Nautin juuri tällaisista metsäpoluista, jotka alkavat niin syrjäisistä paikoista, että muita ihmisiä ei paikalla yleensä ole.

Syrjäisyydesta huolimatta nautin myös siitä, että polku on hyvässä kunnossa ja hyvin merkitty. Niinpä meidän ei tarvinnut kulkea kartta kädessä, vaan saimme suunnata kaiken energiamme luonnosta nauttimiseen.

Saavuimme sillalle, jonka alla Rytijärvi yhdistyy Kalliojärveen. Silta on pieni ja sympaattinen ylittäessään matalan, vesikasvien laikuttaman veden. Se luo kontrastia sille, mitä kapean ja pitkulaisen Kalliojärven toisella rannalla kohoaa.

Suunnatessamme katseemme kauemmas näimme vedestä pystysuoraan nousevat kallioseinät.

kalliojarvi-1

Päivätupa oli pian sillan jälkeen suoraan edessämme.

Veden toisella puolella korkeat kalliot jatkuivat muurin kaltaisena rintamana sekä oikealle että vasemmalle.

Suuria kivimassoja oli lohjennut kalliosta veteen, reunustaen nyt kivimuurin rantaviivaa. Harmaat ja vaaleanpunaiset kalliot saivat minut ajattelemaan muinaisia aikoja. Ei ihminen voi käsittää sitä, millaiset voimat ovat tuolloin maata muokanneet.

Kuin ihmeen kaupalla puut olivat onnistuneet kasvamaan kallioiden jyrkille rinteille. Elämä se löytää kasvupaikan jyrkimmästäkin rinteestä.

Kuljimme polkua tuvan ohi ja takaisin, katsellen vastarantaa. Yritimme mielessämme kuvitella sitä kivien jylinää, siinä tuskin onnistuen. Kuinka upeaa olisi kuulla, kun kokonainen kallionseinämä rytisee järveen keskellä erämaata? Varmaankin jäämassa on sorruttanut kallion hitaasti, paukkuen ja natisten.

kalliojarvi-1-3

kalliojarvi-1-4

Nyt paikalla oli täysin hiljaista.

Päivätuvan edestä pudotus järveen on kallioinen mutta portaittainen. Askeleet on syytä asetella tarkkaan, mutta pienellä kiipeilyllä vesirajaa pääsee jonkin verran lähestymään. Ja minunhan pitää aina päästä lähestymään rantaa, niin sen vain on.

Päätimme evästää ulkona kalliolla hyttysistä välittämättä, sillä näin upeissa maisemissa ja kauniissa kesäillassa ei tehnyt mieli nököttää päivätuvassa.

Kalliojärven reitti ei sisällä erityisen hankalaa maastoa eikä hengästyttäviä kiipeilemisiä, joten se sopii hyvin rennoksi kävelylenkiksi. Koska matka ei ole pitkä, ei siihen tarvitse varata koko päivää, vaan paikalle voi hyvin saapua vasta illansuussakin, tai käydä virkistäytymässä aamulla. Sallan keskustasta on luontopolun parkkipaikalle vain alle puolen tunnin ajomatka.

Pitkänmatkalaisille Kalliojärvi on mukava ja rauhallinen happihyppelymahdollisuus, joka sopii myös lapsille, joskaan ei lastenrattaille.

Herttainen, päivätuvalle johdattava polku on hyvä mahdollisuus niin aikuiselle kuin lapsellekin nauttia luonnon kauneudesta.

Herttainen, päivätuvalle johdattava polku on hyvä mahdollisuus niin aikuiselle kuin lapsellekin nauttia luonnon kauneudesta.

Päivätuvalla on myös kamina ja paikan päälle pääsee Sallan latuverkoston ansiosta talvella hiihtäen. Jäältä käsin hiihtäjä pääsee ihailemaan korkeaa kiviseinämää myös läheltä, suoraan seinämän juurelta.

Ladusta löydät lisätietoa Matkalle Sallaan ry:n sivustolta.

Päivätupa kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 7405513, E 571742.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.