Saarenputaan kylän Siukovaaralta löytyy hyvät ulkoilupuitteet retkeilijöille ja lohituristeille

Saarenputaan kylä Kolarissa on yksi sympaattisista Väylänvarren lohikylistä, jossa minäkin vietän tämän kuluvan kesän. Lohestuksen sijaan kesän suunnitelmani on etsiä uusia retkipaikkoja Kolarin kunnan alueelta. Viikon verran Saariputaalla asuneena päätin eräänä iltapäivänä lähteä tutkailemaan lähiluontoa kartan ja kameran kera. Maastokarttaa vilkaisemalla selvisi, että kylällä on ihan oma ulkoilualueensa: Siukovaara – suuntasin siis oitis sinne.

Lähtöpaikka: Saariputaantie 15-17

Keli oli aurinkoinen, vaikkakin sadetta enteilevä. Arvelin silti, että ehtisin hyvin kiertää koko Siukovaaran ympäri ennen kuin Ruotsin puolelta Kolarinsaaren kohdilla hivuttautuvat sadepilvet osuisivat kohdille.

Siukovaaralta löytyikin yllättävän monipuoliset ulkoilupuitteet: pururata ja kiintorastimahdollisuus suunnistuksesta kiinnostuneille. Talvisin Siukovaaralla ylläpidetään myös 2,4 kilometrin valaistua hiihtolatua, joka yhtyy kevättalvisin Kolarinsaaren kautta Kolarin kirkonkylälle vievään latuun.

Tällä retkellä minua kiinnosti eniten kartalta löytämäni Pikku Siukojärvi, joten suunnistin sinne vievälle polulle. Polku oli alkumatkasta metsäistä kärrypolkua, mutta mitä lähemmäs järveä kuljimme, sitä kosteammaksi maasto muuttui. Ihan järven rantaan asti emme Muron kanssa lopulta päässeet, sillä järveä ympäröivä suoalue alkoi mennä niin märäksi, että olisimme saattaneet päätyä suonsilmään. Jäimme jängän laitaan nuuhkimaan suopursujen tuoksua ja silmäilemään rämeen takana häämöttävää pientä järveä. Yhtäkään vesilintua ei tällä kertaa valitettavasti näkynyt. Hillan kukkia näkyi sitäkin enemmän, mikä enteilee runsasta hillakesää.

Palasimme järveltä samaa polkua pitkin pururadalle ja jatkoimme sitä pitkin tarkoituksena kiertää Siukovaara ympäri, mutta tuuli oli Pikku Siukojärvellä piipahduksen aikana yltynyt sen verran, että tummat sadepilvet alkoivat lähestyä meitä kiihtyvällä vauhdilla. Käännyimme puolimatkassa ympäri ja hipsimme takaisin kotiin ennen kuin kaatosade ehti meidät saavuttaa. Sateellakin on toki ihanaa retkeillä, mutta olin unohtanut sadetakkini ja kamerani sadesuojan kotiin, enkä viitsinyt ottaa vesivahinkoriskiä kameran kanssa.

Paluumatkakin oli nähtävää ja nuuhkittavaa täynnä, sillä kaunista tummaa naavaa oli melkeinpä jokaisessa männyssä. Naava on puhtaan ilman merkki, joten hengittelin puiden lomassa syvään ja haistelin alkavan sateen tuoksua. 

Loppumatkasta vastaan tuli kaksi maastopyöräilijää, ja veikkaukseni oli, että he olivat kylän lohituristeja, jotka viettivät maanantaista välipäivää kalastuksesta, sillä Muonionjoki on rauhoitettu joka viikko sunnuntai-illasta maanantai-iltaan. Muutaman kilometrin päässä Siukovaaran ulkoilualueesta on myös entisen kyläkoulun rakennukseen perustettu Saarenputaan Majatalo, joka on kesäisin lohestajien keskuudessa suosittu majapaikka.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.