Saako poronsarvia ottaa? Mistä niitä voi löytää? Saako löytösarvet viedä lentokoneeseen? Retkipaikan ultimaattinen tietopaketti poronsarvista!

Poronsarvet ovat kauniita ja lumoavia esineitä, jotka symboloivat pohjolan erämaita ja vapautta. Tiesithän, että onnekkaimmat voivat löytää niitä Lapin luonnosta ihan ilmaiseksi? Tässä teille tositarinaa ja tietoa siitä, miten ja mistä poronsarvia voin löytää!

Poronsarvia myydään käytännössä jokaisessa Lapin matkamuistomyymälässä. Sarvien hinnat vaihtelevat rankasti viidestä eurosta aina jopa 150 euroon tai yli. Hinta on useimmiten verrannollinen sarvien kokoon ja haarojen määrään.

Pohjoisen erämaa-alueilla ja muissakaan luontokohteissa ei ole mitenkään harvinaista kohdata sulan maan aikaan vaeltajia, joiden rinkkoja koristaa sekalainen määrä poronsarvia sidottuna ties minkälaisen virityksin. Porot tiputtavat sarvensa joka vuosi, joten näitä jättösarvia voi teoriassa löytää mistä tahansa poronhoitoalueelta. Sarvet ovat suosittuja tuliaisia ja matkamuistoja pohjoisen retkiltä, ja moni ottaakin sarvet kotonaan käyttöön joko sisustusesineenä tai käsityömateriaalina.

“Voiko se olla? Voi juku! On se! Poronsarvi!”. Jotakuinkin noin kulki ajatukseni, kun olin alkutaipaleella vielä raskas rinkka selässäni kuljeskellut Lapin erämaita. Se oli spontaania löytämisen iloa, minä olin löytänyt aarteen. Olin kyllä lueskellut ja nähnyt kuvissa miten vaeltajat olivat komeita sarvia löytäneet, mutta omani, ne muutama, olivat kaikki matkamuistomyymälästä ostettuja. Suurimpia en raaskinut ostaa, sata euroa komeasta sarvikruunusta kun tuntui kuitenkin hieman paljolta. Vaan nyt oli toisin. Minä löysin itse! Hintana oli vain vaiva, jonka erämaahan pääseminen vaati, mutta jo ilman sarvilöytöä olisin ollut siinä kaupassa voiton puolella.

Taipaleen taittuessa löytyi aina vain lisää. Jossain kohtaa järki sanoi, etten aivan jokaista voisi mukaani ottaa. Taakasta tulisi liian suuri. Varsinkin kun ero kauneimpien ja jo syötyjen välillä oli suuri. Niinpä toiset saivat jäädä maastoon. Osa suurten kivien päälle, osa korkealla tuntureiden rinteillä sinnitelleiden ikimäntyjen oksanhaaraan tai juurelle.

Mitä enemmän kuljin, sitä paremmin silmä harjaantui erottamaan sarvet. Yksi sarvi muutamaa kuljettua tuntia kohden. Jokainen havainto ei tosin tuonut tullessaan aarretta. Sama fraktaalimainen muoto ja harmaa väri kun löytyi monesta kuivaneesta männyn tai katajan vänkyräisestä ja haarautuneesta rungosta.

Parhain löytö osui pitkän vaelluspäivän taukopaikalle, korkealle tunturiylängölle männyn juurelle. Tunnistin sen sarviksi jo loitompaa, mutta ihmettelin, että miksi joku oli kasannut sinne sellaisen kasan sarvia keskelle ei mitään. Muutaman metrin päästä oivalsin löytäneeni jotain paljon parempaa. Se, jota pidin kolmena, neljänä sarvena olikin yksi valtava sarvikruunu, lähemmäs metrinen ja monihaarainen! Vieläpä toisella puolellaan kauniin ruskean värin säilyttänyt, eivätkä eläimet olleet järsineet sitä ensinkään. Juuri sellaisesta olin haaveillut ja tässä se nyt oli! Männyn juurelle sai jäädä muutama pienempi sarvi, kun pakkasin löydön rinkan selkäpuolelle mukaan.

Viimeinen erityinen havainto oli kotimatkalla autossa. Ulkona pitkään olleet sarvet olivat osa saaneet osalle pinnastaan vihertävän leväkasvuston. Osassa syödyistä taas erottui sisällä punertavaa solukkoa. Suljetussa autossa auringon paistaessa näistä lähti ummehtunut, hivenen epämiellyttävä tuoksu. Tämä kuitenkin hävisi sarvien kuivuttua noin vuorokauden verran.

Seuraavana vaiheena on keksiä jokaiselle löydetylle oma paikkansa. Osa pääsee koristeeksi sellaisenaan. Osa kenties naulakoksi, osa koristamaan jotain muuta esinettä, kuten jo katajasta tehtyyn vaellussauvani koristeeksi päässyt sarvenhaara. Jos se olikin myymälästä ostettu, niin näissä uusissa oli mukana kaikki erämaan muistot muistojen ja unelmien parhaasta kirjasta, sekä itse löydettyjen aarteiden löytämisen riemu. Ne olivat kaikki erityisiä.

Antti Huttunen

Onko laillista ottaa jättösarvia? Kenelle sarvet kuuluvat?

On laillista ja saa ottaa – jättösarvien kohdalla “löytäjä saa pitää.” Vaikka jokainen Suomen poro kuuluukin jollekulle, ja sikäli myös sarvet tavallaan, niin luonnosta löytyvät jättösarvet ovat kuitenkin vapaata riistaa. Huomioithan kuitenkin, että muut eläinten jäänteet eivät kuulu saman säännön piiriin. Lisätietoa kuolleena löydettyjen eläinten jäänteistä voit lukea Suomen riistakeskuksen sivuilta.

Älä vie sarvea seidalta. Seitapaikalle tuotu sarvi on ollut jonkun henkilökohtainen lahja seidalle, ja seidalta ei tule eikä kannata varastaa, vaikka se nyt ei varsinaisesti laitonta olisikaan. Vanhan uskomuksen mukaan seidalta varastava saa tuntea tekonsa nahoissaan, hän saattaa esimerkiksi saada itse päälleen ne vaivat, joista lahjan alkuperäinen antaja on halunnut päästä eroon ja on siksi tuonut lahjan seidalle. Seidat ovat yleensä ympäristöstään selkeästi erottuvia pyhiä paikkoja, kuten kookkaita kiviä tai muita erikoisia luonnonmuodostelmia. Tässä tilanteessa jätä sarvi paikoilleen.

Taatsin seidalle on tuotu sarvi lahjaksi. Sarvi onkin maatuvana ja luonnollisena kappaleena hyvä lahja seidalle.

Pitääkö minun tehdä ilmoitus löytämistäni jättösarvista jonnekin?

Ei tarvitse. Jättösarvista ei ole tarpeen tehdä ilmoitusta.

Mikäli löydät kuolleen poron, on siitä suositeltavaa tehdä ilmoitus. Ohjeet löydät Paliskuntain yhdistyksen sivuilta.

Mistä voin löytää jättösarvia?

Poronsarvia voi löytää mistä tahansa missä porot liikkuvat. Yleisesti ottaen tämä tarkoittaa Lappia/poronhoitoaluetta kokonaisuudessaan, ja hieman tarkennettuna tunturialueita.

On suurempi todennäköisyys löytää sarvia sieltä, missä liikkuu vähemmän ihmisiä, sillä poronsarvet ovat varsin suosittuja tuliaisia. Erämaa-alueiden poluttomia mantuja kulkiessa mahdollisuuksia on siis enemmän kuin kansoitettujen retkeilyreittien keskikaistalla. On toki täysin mahdollista löytää sarvia myös vuokramökin takapihalta.

Sarvien keruuseen luonnonsuojelukohteilla tai erämaa-alueilla ei ole muita rajoitteita kuin mahdolliset kohteen liikkumiseen liittyvät rajoitukset. Jokamiehenoikeudella saa yleensä liikkua, mutta joillakin suojelukohteilla on liikkumisrajoitusosia tai ajallisia liikkumisrajoituksia. Esimerkiksi kansallispuistoissa voi olla liikkumisrajoitusosia. Luonnonpuistoissa pääsääntöisesti ei saa liikkua, tai kulku on sallittu vain merkityllä reitillä, reitiltä ei saa poiketa edes sarvien keruun vuoksi. Rajoitukset tulee aina tarkistaa Metsähallituksen sivuilta (luontoon.fi).

Avoimessa maisemassa, kuten tunturiylängöillä, nummilla, niityillä ja rakkakivikossa, on yleensä helpompaa bongata sarvet kauempaa. Metsistä sarvia löytyy myös, joskin puusto ja aluskasvillisuus saattavat peittää sarvet näkyvistä.

Milloin on paras aika löytää sarvia?

Yleisesti sanottuna kesä, noin kesä–syyskuun välillä. Tämä johtuu pelkästään siitä, että sarvet on huomattavasti helpompi löytää lumettomaan aikaan. Sarvet säilyvät luonnossa hyvänä noin yhden kesäkauden ajan. Vanhempiakin sarvia löytyy, mutta ne ovat usein ajan-, sään- ja pikkueläinten kuluttamia.

Urosporot eli hirvaat tiputtavat sarvensa myöhään syksyllä rykimäajan päätyttyä. Naarasporot eli vaatimet taas pitävät sarvensa talven yli kunnes ovat synnyttäneet vasat keväällä.

Tiesitkö? Jos näet sarvekkaan poron tammi–maaliskuussa, se on mitä todennäköisimmin naaras. Jos taas näet sarvekkaan poron touko–kesäkuussa, se on mitä todennäköisimmin uros.

Sarvet eivät säily luonnossa kovin pitkiä aikoja.

Onko sarvien etsiminen vaarallista? Voinko kohdata karhun?

Ei ole, sarvien etsiminen on yhtä turvallista kuin kävely tai retkeily ylipäätään. Jos olet lähdössä seikkailulle erämaa-alueilla, varustauduthan aina riittävästi. Löytösarvet ovat aina bonus.

Jos liikut alueella, jossa on mahdollista kohdata karhu, niin sitten toki on teoriassa mahdollista että voit kohdata karhun. Lähes kaikissa tapauksissa karhu on kuitenkin havainnut sinut jo kauan ennen kuin sinä sen, ja on lähtenyt jonnekin ihan muualle eikä häiritse sinua.

Mitä sarvet ovat?

Poronsarvet ovat maailman nopeimmin kasvavaa luuainesta. Sarvet kasvavat poron “ohimoilla” ja porot kasvattavat uuden sarviparin joka vuosi. Sarvien ollessa kasvuvaiheessa niitä peittää samettinen pintanahka. Kun kasvuvaihe on ohi, poro hankaa pintanahan pois. Tämä vaihe voi näyttää varsin hurjaltakin, kun verinen nahka roikkuu riekaleina luisista sarvista, mutta porot eivät ole tästä moksiskaan. Nahan alta paljastuneet luutuneet sarvet kovettuvat vielä hetken ennen kuin ovat täysin valmiit.

Suomessa porot tuottavat vuosittain yhteensä n. 100 000 kilon edestä sarvia joka vuosi. Sarvet ovat yhtä yksilölliset kuin sormenjäljet.

Poronsarvet ovat maailman nopeimmin kasvavaa luuainesta.

Onko tämä joku huijaus? Voiko sarvia muka vain lojua noin vain pitkin metsiä? Mistä tiedän, että sarvet ovat aidot?

Maassa ei loju mitään muuta poronsarvilta näyttävää kuin poronsarvia. Kauempaa katsottuna jotkin vanhat, vänkyräiset ja kelottuneet oksat ovat vähän sarvimaisen näköisiä, mutta eron huomaa kyllä heti kun pääsee katsomaan vähän lähempää.

Metsissä ei liikuskele ketään ripottelemassa sarvia pitkin poikin, joten jos olet löytänyt sarvet, olet todellakin löytänyt aidot sellaiset!

Jos ei tiedä miltä sarvet näyttävät tai tuntuvat, voit käydä missä tahansa pohjoisen matkamuistomyymälässä katsomassa. Tässä jutussa on myös useita kuvia poronsarvista.

Miksi sarvet ovat maassa?

Kun poro on on tiputtanut sarvensa, se ei tarvitse niitä enää. Sarvet ovat siis hyödyttömät porolle, joten jostakusta onnekkaasta voi tulla niiden uusi omistaja!

Maahan tipahtaneet sarvet maatuvat parissa vuodessa. Kauan maassa lojuneet sarvet voivat näyttää rikkinäisiltä ja hapertuneilta ja niiden pinnassa voi olla vihertävää kasvustoa.

Ovatko sarvet jotenkin saastaisia tai likaisia? Pitääkö ne pestä tai käsitellä?

Jättösarvet ovat tippuessaan kuollutta ainesta (kuten hiukset tai kynnet) eikä niiden tiedetä levittävän tauteja. Sarvet voi halutessaan pestä mikäli ne ovat likaiset ja tulevat koriste- tai käsityökäyttöön.

Saako poronsarvia viedä tuliaisena pois Suomesta?

Suomen Tulli vastaa: Jättösarvien tai niistä tai luista tehtyjen esineiden viennille ei ole rajoituksia, eli niitä saa viedä pois maasta.

Matkustaja voi viedä näitä ei-kaupallisia esineitä mukanaan suullisellakin ilmoituksella. Jos esineet lähettää lentorahdilla tai postitse (yli 1 000 euron arvoinen lähetys) on tehtävä sähköinen vienti-ilmoitus, kuten muillekin yksinään kulkeville paketeille. Tullin verkkosivuilta löytyy ohjeita rajoittamattoman tavaran vientiin.

Jos jättösarvia vie kaupalliseen tarkoitukseen, niistä on aina tehtävä vienti-ilmoitus, tilanteesta riippuen joko suullisesti tai sähköisesti Tullin vienti-ilmoituspalvelussa

Muiden maiden tuontirajoituksista saa tietoa kohdemaasta.

Saako poronsarven ottaa lentokoneeseen?

Finnair vastaa: Turvatarkastuksia koskevan lainsäädännön perusteella poronsarvia saa kuljettaa sekä matkustamossa että ruumassa. Ennen kuljetusta on hyvä tutustua Finnairin matkatavarasääntöihin – erityisesti, jos aikoo kuljettaa sarvet matkustamossa, sillä isokokoisten sarvien kohdalla koko voi rajoittaa sarvien kuljettamista käsimatkatavaroissa. Jättösarvien tai matkamuistojen välille ei ole tehty eroa.

On tärkeää, että asiakas selvittää kohdemaan mahdolliset rajoitukset sekä tullisäännöt, mikäli matkamuisto on eläinperäinen tuote, kuten poronsarvet. Lisätietoa saa tarvittaessa kohdemaan viranomaisilta.

Jättisarvien kuljettaminen lentokoneessa käsimatkatavarana ei välttämättä onnistu.

Saako löytämiään poronsarvia myydä (yksityishenkilönä)?

Kyllä saa.

Miten poronsarvet kuuluu kierrättää tai hävittää?

Lapin Jätehuolto kuntayhtymä Lapecon jätteiden lajitteluohjeet ovat voimassa kuntayhtymän toimialueen kunnissa Enontekiöllä, Inarissa, Kemijärvellä, Kittilässä, Muoniossa, Pelkosenniemellä, Sallassa, Savukoskella ja Sodankylässä. 

Sarvet ovat kokonsa puolesta usein sen verran suuria, että niiden kompostointi ainakin kokonaisena koti- ja mökkiolosuhteissa on haasteellista, vaikka ne maatuvaa jätettä ovatkin. Yleisohjeistus luille Lapecon toimialueella on, että pienikokoiset luut voi laittaa kompostoriin tai biojätteen erilliskeräykseen, mikäli vuokrahuoneistossa on biojätteen erilliskeräys. Asumisen jätteille Lapecolla ei vielä ole tarjota biojätteen erilliskeräystä. Suuret luut lajitellaan polttokelpoiseen jätteeseen.

Sarvet voidaan hyödyntää energiana polttokelpoisen jätteen joukossa, kotitalousjätteen näkökulmasta niille ei ole muuta suoraa kierrätys- taikka hyödyntämiskohdetta. Sarvet laitetaan siis kodin tai mökin polttokelpoisen jätteen jäteastiaan. 

On mahdollista (vaikkakin todennäköisyys on kohtuullisen pieni), että nämä ohjeistukset eroavat jonkun muun kunnan ohjeistuksista. Ohjeistukset kannattaa siis valita sen kunnan ohjeiden mukaan, jossa sarvista päätetään luopua.

Onko poronsarvia mainittu jokamiehenoikeuksissa?

Poronsarvia ei ole mainittu Jokamiehenoikeuksissa.

Poronsarvet vertautuvat jokseenkin hyvin hirvieläinten jättösarviin, joista on maininta metsästyslain 83. a pykälässä: Hirvieläimen jättösarvet kuuluvat löytäjälleen.

Poronsarvien symboliikkaa

Poro on ainoa hirvieläinlaji, jolla molemmat sukupuolet kasvattavat sarvet. Tästä johdettuna poronsarvet symboloivat tasa-arvoa. Sarvet symboloivat myös sitkeyttä ja kestävyyttä, sillä porot elävät karuissa pohjoisen olosuhteissa ja valtavat pitkiä matkoja. Sarvet symboloivat kantajiensa mukaan puolikesyä ja puolivilliä elämää. Moni retkeilijä tuntee suurta resonointia edellämainittuun symboliikkaan.

Lue myös:

Hoi pohjoiseen suuntaava! Tämän luettuasi liikut poronhoitoalueella kuin oikea konkari

Tekstit, ellei toisin mainittu: Karoliina Säkö

Kuvat: Antti Huttunen ja Jonna Saari

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.